Tuesday, December 31, 2013

2013

Päätimpä minäkin muistella hieman kulunutta vuotta. Homma oli itseasiassa yllättävän helppo kun kaivelin vanhan blogin postauksia, hassua miten vaikeaa asioita on oikeasti muistaa mikäli niitä ei ole jossain ylhäällä. Tammikuuta ei ole, koska multa ei ollut siltä ajalta yhtään postausta = ei yhtään asukuvaa eikä juuri mitään muutakaan.

2013 on ollut mulle varmaan henkisesti rankin vuosi, mutta myös opettava. Mä olen etsinyt itseäni enemmän kuin koskaan aiemmin, ollut välillä tosi hukassa. Mun elämässä on tapahtunut suuria muutoksia, tai ainakin ne ovat siltä tuntuneet.



Helmikuu. Pahin kaamosmasennuskausi oli takana ja jatkoin taas bloggaamista. Tukkaa tupeerasin ainakin alkupuolella vielä aika aktiivisesti, sittemmin se hieman jäi. Tuli käytyä Tallinnassa parin päivän reissulla äitin, pikkuveljen ja mummin kanssa. Tammikuussa olin juhlinut mun 17-vuotissynttäreitä ja havahduin että enää ei ole kuin vuosi täysi-ikäisyyteen.


Maaliskuussa tukan tupeeraus jäi ja tyyli muuttui tavallisemmaksi. Oli hauskaa pitkästä aikaa kokeilla erilaisia vaatteita, mitä entinen glämrokkari ei olis edes kuvitellut pitävänsä. Koulu vitutti ja keväällä päätin vaihtaa Alppilan lukioon seuraavaksi lukuvuodeksi. Permis oli haalistunut lainehtivaksi kiharaksi, joka oli oikeastaan aika kiva.


Huhtikuussa sama tyylilinja jatkui, kokeilin myös uusia juttuja kuten oikean yläreunan hippilook. Ilmojen lämmetessä punaisesta kangastakista tuli taas mun suosikki. Alemmassa keskikuvassa näkyy toispuoleinen letti, jota pidin aika ahkeraan tähän aikaan.


Toukokuusta on jäänyt mulle mukavat muistot, otin uuden permanentin jossain vaiheessa. Oltiin myös Juulin kanssa Tampereella katsomassa Bon Jovia ja oltiin tehty itse kuvassa näkyvät paidat. Mulla oli tyhmän malliset shortsit, oisin halunnut korkeavyötäröiset mutta en tuolloin vielä omistanut. Tukkaan ilmestyi myös vaaleaa raitaa.


Kesäkuun alussa päättyi yli vuoden kestänyt parisuhde, mutta päätin etten murehdi asiaa liikoja vaan otan kesästä kaiken irti. Kesäkuussa tapahtui paljon kaikkea kivaa ja jos pitäisi nimetä, se oli ehkä kuitenkin vuoden paras kuukausi. Näin paljon Juulia, kolme ylläolevista kuvista on otettu samoina päivinä kun on ollaan nähty. Vaatteissa suosin selkeästi valkoista ja farkkua, kesän suosikkivaatteet olivat ehdottomasti korkeavyötäröiset shortsit ja valkoinen röyhelöpaita. Tuli myös tsekattua Whitesnake Kivenlahtirockissa.


Heinäkuulta en löytänyt paljoa kuvia, kolme viimeisintä on otetu Bulgariassa. Matkustettiin äitin ja mummin kanssa Bulgarian Kultahietikolle viettämään viikon loma. Juurikaan muuta mä en oikeastaan edes muista heinäkuusta.


Elokuussa Kotkan Meripäivät = ♥. Tässä kuussa jaksoin läträtä itseruskettavan kanssa, kun Bulgariassa en ruskettunut niin paljon kuin oisin halunnut. Koulu alkoi, ensimmäinen päivä oli stressaavin asia pitkään aikaan.


Koulu oli lähtenyt jo mukavasti käyntiin syyskussa. Kävin kampaajalla värjäämässä lisää vaaleita raitoja, mutta lopputulos ei ollut niin vaalea mitä olisin halunnut. Ostin kaupasta vaalea värin ja siitä asti on viihdytty blondina.


Lokakuun kuvasaldo jäi hyvin pieneksi, koska innostus blogiin vähän lopahti. Olin jo tottunut matkustamiseen ja pitkiin koulumatkoihin todella hyvin. Kiinnostus kouluun sensijaan lopahti ja numerot olivat mitä sattuu, jos edes sain kursseja läpi palauttamattomien töiden takia. Innostuin flanelleista ja ylipolvensukista.


Marraskuu meni yhdessä hujauksessa. Se oli mun täysin blogiton kuukausi, kollaasissa kuvia Instagramista. Värjäsin mun tukkaa color maskeilla, väri kului pois mutta tukka oli niin huonossa kunnossa, että eräänä päivänä suihkusta tullessani päätin napsaista vielä märästä tukasta reippaasti pituutta pois. Se oli hyvä päätös, oon tykästynyt tähän lyhyempään malliin vaikka toki yritän kasvattaa pitkän tukan takaisin.


Joulukuu on teille varmasti kovin tuttua koska blogikin on aloitettu ihan joulukuun alussa. Marraskuu oli yhtäkkiä ohi, joulukuu jo nyt mitä ihmettä. Joulu tuli ja meni ja kohta vaihtuu vuosi. Tammikuuta kolmisen viikkoa ja sitten koittaa se kauan odotettu täysi-ikäisyys.

Aina vanhoja kuvia katsellessa mun tuntemukset on tosi ristiriitasia. Oon vuorotellen sitä mieltä, että tosta on ikuisuus, kun samaan aikaan kaikki tuntuu tapahtuneen eilen. Se on pelottavaa kun tajuaa ettei muista kunnolla jotain tiettyä aikaa, vaikka ei siitä tuntuisi olevan edes kauaa. Voin kuitenkin sanoa, että mun elämän viimeset kaks vuotta on ollu parhaat tähän mennessä. Oon tutustunut niin moniin uusiin ihmisiin ja kokenut loistavia hetkiä. Suuret kiitokset teille kaikille jotka olette olleet jollain tapaa mukana, ihan vaikka vaan lukemalla mun blogia. ♥

Mä yritän olla asettamatta mitään toiveita tulevalle vuodelle, koska ei voi ikinä tietää mitä elämä tuo tullessaan. En halua joutua pettymään jos mun toiveet ei toteudu.  Mä en myöskään lupaa mitään koska tiedän et oon huono pitämään niitä.

Mutta sen pidemmittä puheitta,

Hyvää Uutta Vuotta!

~ Heidi

Monday, December 30, 2013

Korvapipi.

Voihan korvatulehdus. Muuten olo on oikein mainio lukuunottamatta semi jäätävää väsymystä ja sitä että toi korva on välillä vähän hassun tuntunen. Ei missään nimessä kuitenkaan kipeä. Sen takia jattelin olla sitkeä sissi ja kestää ilman antibiootteja. Internetin ihmeellinen maailma kertoi mulle että arviolta ~70% paranis ilman. Ei myöskään innosta 2 km kävely suuntaansa arvauskeskukselle koska faija on töissä ja mutsi kipeenä niin ei kykene ajamaan mua sinne.

Mutta tosiaan mainitsin kuinka mulla oli lauantaille suunnitelmia. Poistuin ekan kerran 23. päivän jälkeen kotoonta ja olo oli oikein kotoisa matkustaessani dösällä Stadiin. Hain ekaks mun tilauksen Verkkokauppa.comin myymälästä Jätkäsaaresta, jonka jälkeen näin paria tuttua Forumissa.


Ostin neuleen, joka oli oikeestaan mun joululahja, mut olin mutsin kanssa sopinut että ostan sen joulun jälkeen alesta. Kyseinen kappale löyty Carlingsista 29,95 €, joka oli puolet alkuperäisestä hinnasta. Mitä oon neuleita aiemmin katsellut niin en oo oikeen löytänyt tarpeeksi pitkiä, koska halusin että toi ulottuu takapuolen alle, siksi kiikutin tän heti sovittamisen jälkeen kassalle ilman että kävin katsomassa muiden kauppojen neuletarjontaa. :3


Takki 20 € H&M, sekin noin puoleen hintaan alkuperäisestä. Tätä tuskin vielä talvella tulee käytettyä, keväämmällä sitten. :)

Jossain siinä viiden maissa miittasin Hanna Kaisiksen metroasemalla, josta suunnattiin Kinopalatsiin katsomaan uusinta Hobittia. Olin jo henkisesti varautunut että mun istumalihakset kuolee ja pitkästyminen iskee, mutta oikeastaan toi oli tosi hyvä ja onnistu pitämään mun mielenkiinnon yllä kokoajan. Muistan nimittäin kun joskus katsoin LotR:a niin vaikka ne hyviä ja hienosti toteutettuja elokuvia onkin, oon aina pitkästynyt jossain vaiheessa, etenkään kun ennen en ollut muutenkaan niin kiinnostunut kyseisestä sarjasta. Ehkä innostuin nyt enemmän siksi, että mietin miten hienoo ois olla haltia koska kelatkaa, ympärillä ois vain pitkätukkasia miehiä. :3


Hobitin jälkeen menin toiselle frendille, jossa sit katottiin vielä ylläoleva kauhuleffa. Alkuun kun takakannessa mainittu "vertavuotava henkiolento" ilmestyi ruudulle, kävi mielessä lause vittu mitä paskaa. Toisinsanoen toteutus ei ollut ihan aidoimmasta päästä. Kuitenkin kyseinen elokuva oli muuten mun mielestä ihan hyvä, vaikkei sitä kauhua niin kovasti ollutkaan tarjolla, tai sit oon vaan tullut liian immuuniksi lukuisia kauhuleffoja katsottuani. Mut yhteenvetona ihan jees, eikä edustanu sellasta liian kliseistä kauhuleffakuviota, missä joku paha mörkö ahdistelee amerikkalaisia teinejä.


Tämän tosiaan hain sieltä Verkkokauppa.comin myymälästä. Hintaa oli kyseisellä kalvolla 19,90 € ja valitsin sen nimeomaan ton ominaisuuden takia, että se estää sivullisia näkemästä mitä teen puhelimella. Haluun käyttää mun puhelinta rauhassa esimerkiksi julkisissa, mutta oon liian monta kertaa nähnyt kun vastapäätä istuva ihminen tuijottaa vierustoverinsa näyttöä ihan pokkana, enkä nyt meinaa jotain pientä vilkaisua, vaan ihan oikeeta tuijottamista. Käytöstapoja ihmiset.

Kalvo oikeesti suojaa aika hyvin, etenkin jos puhelinta vielä hieman kääntää poispäin henkilöstä. Vaakatasossa näyttö näkyy pidemmälle sen takia, että siten voi näyttää kavereilleen juttuja ilman että kaikkien tarvitsee katsoa puhelinta suoraan edestä. Vähän hassultahan toi näyttää valkoisessa puhelimessa, mut siihen tottuu. :)

Näyttö näyttää edestäkin katsottuna hieman himmeämmältä, mutta se on mun mielestä vain hyvä ominaisuus koska tota näyttöä ei muuten saa mun mielestä säädettyä tarpeeksi himmeäksi. Jos tämä häiritsee niin kirkkaus vähän isommaksi.


Havainnollistava kuva. Näyttö on päällä, vähän näkyy jos tarkasti katsoo. Toimii siis erinomaisesti.

Hei muuten, jos pelaatte Draw Something 2 -peliä, niin mun kanssa saa tulla pelaamaan! Löydyn nimimerkillä Hhheidis. :)

~ Heidi

P.S. Näin taas jotain villiä unta, kiikutettiin Mulderin ja Scullyn kanssa jotain avaruusolioiden munia FBI:n laboratorioon samalla kun jotkut teinit koitti varastaa ne meiltä. Harmi että uni loppui ja en ehtinyt nähdä millasia avaruusolioiden poikasia niistä munista ois kuoriutunut. :(

Friday, December 27, 2013

Joulusta ja lahjoista.

Pari päivää sitten koitin kuumeisena väsätä teille postausta joululahjoista, mut eihän siitä oikeen mitään tullut. Kuvat ja muokkaukset nyt oli mitä sattuu ja olin lopettanut homman kesken, mut hei sentään yritin! Vaikkei mulla enää ole kuumetta, on mun pää ja kurkku kipeä kaikesta limasta, väsymyskin painaa. Duact on kaveri, samoin ibuprofeeni ja parasetamoli. Ja c-vitamiini ja X-files. Duact on siitä hauska lääke että se aiheutaa mulle välillä aika villejä unia, mikä on musta vaan hauskaa. Tarkotus olisi nyt ottaa tää päivä vielä tosi rennosti koska huomiselle on luvassa senverran suunnitelmia etten haluis kaikkea perua. Kevyt kaupungilla kävely ja leffassa istuminen ei nyt niin paljoa rasita, koska tosiaan mulla ei oo enää kuumetta ollu pariin päivään.

Kaikki kaverit ketä oon ennen joulua sattunut näkemään on varmasti joutunu mun puhelinhehkutuksen kohteeksi. Joulun ykköstoive oli nimitäin Samsung Galaxy Note II. Kuvassa tuo oikeanpuoleinen jättiläinen. Vasemmalla on vertailun vuoksi vanha S Plus, näytto 4 tuumaa kun taas Notessa 5,5". Vertailun vuoksi sanottakoon että esimerkiksi iPhone 4:n näyttö on vain 3,5". Vaikka frendit kuinka kovasti tykkää sanoa mun puhelinta tabletiksi, on kuitenkin pienimpään tablettiin silti matkaa se 1,5 tuumaa.

"No on kyl aika halko!" totes mutsi ton nähdessään, mut haha se onkin sit mun oma jouluhalko :3 ♥

Note II tosiaan on iso, eli taskuun mahtuminen ei tule kuuloonkaan ellei kyseessä oo isot lökärit tai hupparin tasku. Puhelimen mukana tulee myös S Pen, jolle on oma paikka puhelimen sisällä. Notessa on paljon toimintoja jotka on suunniteltu nimenomaan tota kynää varten. Näytön voi myös jakaa niin, että samaan aikaan voi esimerkiksi katsoa videota YouTubesta ja selata Facebookia.

Alkuun mun piti toivoa S III, mutta innostuin notesta enemmän just ton kynän ja näytön koon takia. Tykkään piirtämisestä kovasti ja S Penillä piirteleminen muistuttaa tietokoneen piirtopöytää, mitä nyt oon sellasta kaverilla kokeillut. Isoon kokoon tottuu helposti ja netin selaaminen on entistä mukavempaa. Myös joissakin peleissä, esimerkiksi Minion Rush:ssa pelaaminen on helpompaa kynän kanssa.

Note II:n etukameralla saa myös yllättävän hyviä kuvia ainakin vanhaan verrattuna. :D Allaoleva kuva on otettu hämärässä ihan vaan testinä.

P.S. Mun juurikasvu ei oo oikeesti noin paha se on vaan varjo hehe.

Kyllä hymyilyttää koska uusi puhelin.

Okei ehken kyllästytä teitä sen enempää puhelinlöpinoillä.

Takana vasemmalla olevassa laatikossa on koristekiviasetin, joka ilmeisesti kuumenee ja silla saa laiteltua koristeita esimerkiksi vaatteisiin. Sen vieressa on pari pehmolelua ja hauska joulupukki-mikä-lie-pallo, rakastan pehmoja yli kaiken ja mulla on niitä vieläkin aika paljon. En vaan kykene luopumaan niistä, vaikka ikää onkin kohta 18. Oon tällänen ikuinen lapsi hehe.

Koirien vierestä löytyy kasa kauhuleffoja, joiden päällä pari koriste-esinettä. Oikealla oleva apina on oikeastaan hattu, josta nappia painamalla kuuluu hermoja raastavaa apinaääntelyä. Voin tällä kätevästi osoittaa mieltä ja ärsyttää muita. :D


Vasemmalla on taas korttiteline sekä neljä Star Wars -vihkoa. Kuvasta löytyy myös Star Wars Imperiumin Vastaisku -muki. Olen tainnut aikaisemminkin mainita että SW on yksi mun suosikkileffoja ja suuri "fanituksen" kohde. :3

Mukin vieressä on Tangle Teezer leopardikuosissa, aivan ihana hiusharja joka tekee mun kiharasta tukasta sopivan pörröisen, toisin kuin tavallisen harjat.

Lisäksi kuvasta löytyy etualalta Star Wars -legginssit, saa nähdä päätyykö jo huomenna päälle. Sain myös lapaset ja kivat villasukat, mun lapasvalikoima on suht huono niin noille kyllä löytyy käyttöä!


Tälläinen lamppu kuoriutui myös lahjoista, vaihtaa väriä käyden läpi koko väripaletin, kuvan esteettisyyden takia kuvassa on vain liloja ja sinisiä sävyjä.


Lähikuvaa leffoista ja mukin toinen puoli. Elokuvat on kaikki kirppikseltä, suurinosa vielä muoveissa, jos joku ihmettelee miksi niitä on noin paljon. :) Kuvista puuttuu karkit ja pari muuta juttua mm. kengänkuivaajat sekä sellanen jouluvalojuttu. Ainiin ja viritin.

Joulu meni lähes kaikilta osin oikein kivasti, lukuunottamatta sitä että äiti ja minä ollaan kipeenä. Meillä on aina mun mielestä tosi hyvät jouluruuat, laatikoista en oikeen välitä, mut kaikki lisukkeet on mun suosikkeja, esimerkiksi smetana-punasipuli-mäti sekoitus, pikku maissintähkät, cocktailkurkut, raejuusto jne. Aaton jälkeen oon luonnollisesti vain löhönnyt kotona ja näprännyt puhelinta voimia keräten. Oliko teillä kiva joulu? :)

~ Heidi

Wednesday, December 18, 2013

Hapsutakki 2.


Eilen sattui päälle mun toinen rakas hapsutakki. ♥
Tämä on aitoa nahkaa ja paksu, joten tarkenee myös talvella. Tykkään kun hapsut jatkuu myös hihoissa, koska se näyttää hauskalta kun nostaa kättä. En muuten pitänyt ennen yhtään flanelleista, mutta tänä syksynä oon rakastunut niihin. Kuvassa näkyy mun suosikki, joka oikeastaan on mun pikkuveljen vanha. Nyt kun se tuli pesusta, voitte arvata mitä pidät seuraavat kaksi viikkoa. :3

Bussipysäkki.
Oon alkanut kiinnittämään enemmän huomiota maisemiin. Välillä huomaan vaan istuneeni koko bussimatkan Nurmijärveltä Helsinkiin katsoen ikkunasta ulos, kuuntelematta musiikkia tai vilkaisematta puhelinta. Tänään aamulla kotiin tullessani näin aivan ihanan auringonnousun peltojen keskeltä. Bussi kääntyi niin nopeasti etten ehtinyt ikuistaa sitä. Auringossa on toisaalta just se viehätyksensä, että sen luomat maisemat on vaan niin hetkellisiä. Auringonlaskua kuvatessa se saattaa olla jo muutamissa minuuteissa ohi.

Sokos, Forum pohjakerros, Kamppi.

Todiste aamun McMuffin -rallista. Alkuperäinen suunnitelma maanantaina ei toteutunut koska nukuin surkeesti ja en vaan kyennyt nousemaan ylös kuudelta. Siinä meni nyt mun vikat kupongit, eikä uusia ilmeisesti enää jaeta. Nää oli kyllä oikeesti tosi hyvän makusia (ainakin ilman pihviä). Kelatkaa nyt, ihana sämpylämäinen leipä jonka välissä cheddar -juustoa, tomaattia, salaattia ja majoneesia. Nomnom.

Koulu alkoi tänään vasta kolmelta, ja koska olin kaverilla punkkaamassa niin nousin jo aikaisin ja lähdin samaa matkaa. Tuli vähän kiire bussiin kiitos Kampin mäkin hidas palvelu. Kotiin päästyä otin reilun tunnin tirsat ennen kouluun lähtöä, näin tästä samasta frendistä hassua unta. Se oli kaivanut Minecraft -tyylisen tunnelin, josta pääsi maanalaiseen halliin, jossa tämä ystäväni opetti rapuja (niitä punaisia mitä syödään) tanssimaan Bad Englishin tahtiin. Ne seiso takajaloillaan ja heilutteli saksiaan mun frendin näyttäessä liikkeitä. Jotkut niistä ravuista osasi jopa laulaa sellasella ihme inisevällä äänellä. Samassa paikassa oli myös areena katsomoineen, jossa ystäväni kilpaili muiden rapuja vastaan.

Nauroin herätessäni aika kovasti ja mietin vaan että mitä hittoa alitajunta. Toisaalta oon kuunnellut oikein paljon Bad Englishiä ja eilen kelailin jotain Minecraftjuttuja. Mut noi ravut. Mistä ihmeestä oon ne keksinyt. :D






Oon askarrellut parit sulkakorvikset, faija kun metsästää niin sillä on oikeen iso kasa kaikkia lintujen sulkia tallessa. Oikeanpuolimmaisessa meni vähän pieleen kun toi ruskea sulka karkaa ton valkosen päältä. Näitä en oo tehnyt kaksia samanlaisia siksi, koska en kuitenkaan pidä kun yhtä kerrallaan. En muista mistä tää on lähtenyt mut tykkään pitää eripari korviksia.







Oon ollut tosi tyytyväinen miten tämä uusi blogi on lähtenyt käyntiin ja miten lukijoita on ilmaantunut jo mukava määrä! Kiitokset teille vielä aktiivisuudestanne.

Hei mulla olisi tälläinen pieni pyyntö vielä:

Arvostaisin oikein kovasti jos juuri sinä joka tätä luet, kävisit antamassa äänesi äitini tekemälle piparkakkutalolle K-market Karppalan kilpailussa! :)

Äänestys tapahtuu tätä linkkiä klikkaamalla ja tykkäämällä kuvasta!

Kiitos ♥

Lisää kuvia piparkakkutalosta tässä aiemmassa postauksessa. :)

~ Heidi

Sunday, December 15, 2013

Hapsutakki.

Äsken kun olin matkalla taikaisin omaan huoneeseeni, faija pysäytti ja sanoi, että oon tässä viimeaikoina ollut paljon pirteämpi ja iloisempi kuin aiemmin. Aloin miettimään asiaa ja niinhän se taitaa olla. Mä en tiedä mikä muhun on iskenyt kun paria ahdistuksen hetkeä lukuunottamatta musta tuntuu että oon ollut hyvin positiivisella tuulella.

Okei tänään olin kyllä ihan innoissani koska kohta on joulu enkä malta odottaa uutta puhelinta. En edes ärsyynny ton vanhan hitaudesta ja lagaamisesta koska tiedän et sitä ei tarvi kestää kauaa! :)


Tuo takki on oikeasti varsin kiva mutta sitä on vaikea saada kuvissa näyttämään yhtä hyvältä, koska kuvissa ei ole liikettä, joten tää näyttää vaan siltä että mun yläruumis ois kovin iso.

Lauantaina oli Ruohis Rock, jossa suurinosa bändeistä oli ainakin mulle uusia tuttavuuksia. Mukana menossa olivat myös Tiina, Juuli sekä hänen lapsuudenystävänsä. Oli kiva päivä. :)

Ajoitus. "Anna mä katon tuliks mitää hyvii kuvii".



Ruoholahti on niin nätti paikka. Tässä sillalla on aina Ruohis Rockiin matkatessa ihana pysähtyä ihailemaan maisemia.

Huomenna ois edessä taas McMuffin -ralli kun hypäri alkaa sopivasti 9:15. Ajattelin tehdä uudenvuodenlupauksen ja lopettaa tän jatkuvan Mäkissä ravaamisen ennen kuin mun veriryhmä muuttuu majoneesiksi. Saa nähdä onnistuuko. :D

~ Heidi

Thursday, December 12, 2013

Haaste.

Haasteen antoi Paralytic Disease.

1. Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 faktaa itsestään.
2. Hänen tulee myös vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun täytyy keksiä 11 uutta kysymystä uusille haastetuille.
4. Pitää haastaa 11 bloggaajaa, joilla on alle 300 lukijaa.
5. Haasteessa tulee lukea kenet on haastanut ja kertoa se haastetuille.
6. Itseään haastanutta ei saa haastaa uudelleen!

1. Ahneuden multihuipentuma. Kävin tänään aamulla ennen koulun alkua kolmessa eri Mäkkärissä (rokkimäkki, steissi, hakis), koska halusin läskeillä ja lunastaa kolme ilmaista McMuffinia (mulla on niitä kuponkeja vielä ainakin kaksi jäljellä). Ei olisi kuulemma riittänyt että olisin kävellyt ovesta ulos ja tullut takaisin.

2. Oon huono keksimään näitä faktoja.

3. En tiedä kasvattaisinko takaisin pitkän tukan vai pidänkö tämän mittaisena.

Ompas tuo yksi kuva hassun värinen.


4. Tuskailen aina mun kulmakarvojen kanssa. En ymmärrä miten ihmiset saa piirrettyä ne alkamaan fiksusti.

5. Tiedän tosi huonosti mitään rock-musiikin klassikoita (Rolling Stones, Led Zeppelin), mutta oon päättänyt alkaa sivistämään itseäni (koska hävettää tämä paska tietämykseni).

6. Oon pilannut mun unirytmin ihan kokonaan, valvon tosi myöhään ja nukun kans. Ei tää muuten oo ongelma mut kun on pari aikaista aamua kuitenkin. Lisäksi jos nukun myöhään mulla on aamulla tosi laginen olo ja aamutoimiin kuluu vähintään tuplasti enemmän aikaa.

7. Niinä aamuina kun nousen aikaisin, selviän ovesta ulos alle puolessa tunnissa.

8. Sarjikset ♥


9. Ajattelin asentaa Sims kakkosen koneelle (koska kolmonen ei toimi) ja menettää sosiaalisen elämäni.

10. En osaa päättää otanko päikkärit (tosin sillon en sais vieläkään korjattua mun unirytmiä), menenkö kauppaan ostamaan suklaata tai jotain muuta hyvää vai katsonko X-Filesiä.

11. ...okei istuin koneella pari tuntia ja sitten lähdin kaupppaan. Ostin liikaa karkkia, katoin X-Filesiä ja nyt on niin paha olo että voisin oksentaa. Ahneella on paskanen loppu.

1. Jos saisit palata mihin päivään tahansa, mikä päivä se olisi ja miksi?

Täl hetkellä ehkä Kotkan Meripäivät viime kesänä ja ehkä kuitenkin se eka ilta. Koska kaunis auringonlasku, hyvä seura ja kaljaaaa.

P.S. Mihaela jos luet tätä niin: PANAMA!!!




2. Minkälaista elämää uskot eläväsi viiden vuoden päästä?

Heidi 22v. Jotain musiikki- ja bändijuttua löytyy toivottavasti jo tohon mennessä. Mulla on myös toivottavasti joku koulutus takana ja olen joko töissä tai jatko-opiskelemassa. Asun omassa kämpässä Helsingissä ehkä jonkun kivan pitkätukan kanssa, tai sitten olen vieläkin katkera sinkku. Mulla on varmaan joko kani tai kissa. En voisi kuvitella saavani lapsia vielä vuosiin. Olen kasvanut vähän fiksummaksi kuin mitä olen nyt, mutta siltikään se lapsenomainen into ei ole kadonnut mihinkään. Villejä vuosia on vielä edessä ennen kuin päätän rauhoittua ja kasvaa oikeasti aikuiseksi.

3. Uskotko kohtaloon?

Onhan se välillä lohduttavaa ajatella, että näin oli tarkoitettu käyvän ja tää on osa jotain isompaa juttua. Mut en mä oikeesti, käytän tota vaan tekosyynä jos sattuu jotain kakkaa.

4. Mikä on lempi hajusi?

En osaa sanoa vain yhtä, vaan kaikki mitkä herättävät mukavia muistoja.

5. Kiharat vai suorat hiukset?

Kiharat ehdottomasti. Tai edes sellaset lainehtivat.

6. Neljä asiaa joita haluat eniten tällä hetkellä?

1. Paidaton Sebastian Bach matkustaa aikakoneella suoraan 80-luvulta tänne ja saapuu mun ikkunan alle tukka liehuten valkoisella ratsullaan laulaen jotain herkkää rakkauslaulua.
2. Tulisi kesä heti uudenvuoden jälkeen (tai vaikka heti ettei Sebastian jäätyisi koska sillä ei olisi paitaa). Talvi ois ihan kiva jos se kestäis vaan vähän aikaa.
3. Haluisin et jostain ilmestyis keiju joka taikois mulle maagiset soitto- ja laulukyvyt.
4. Että noi mäkkärin ilmaset McMuffin -kupongit kävis myös päivällä eikä vaan aamupalalla ennen kymmentä.

:3


7. Kerro pisin tietämäsi sana!

Tämä. Sattuneista syistä en kopioi kyseistä sanaa tähän. :D

8. Mitä et tekisi mistään hinnasta?

Tappais itseäni. Koska vaikka saisin kuinka paljon rahaa niin ei ne rahat mua hyödyttäisi kun oisin jo kuollut.

9. Tyhmin asia mitä olet ostanut?

Varmaan täs lähiaikoina toi aiemmin mainittu pehmopapukaija Tigeristä 3 €. Ihan turha en tee sillä yhtään mitään mut se oli liian kiva en voinu olla ostamatta. :3

10. Mitä mieltä olet uskonnoista?

Uskonnot on niin kauan jees kunhan niiden negatiiviset puolet ei pääse esiin. Esimerkiksi niin kauan kun ihmiset ei sodi, syrji tai vainoa toisia uskonnon takia. Toki niitä huonoja puolia on paljon lisää, mutta en halua tälleen blogissani ottaa liikaa kantaa näihin asioihin.

 11. Mikä on ärsyttävin piirteesi?

Suutun tosi helposti. Eniten tässä ärsyttää se, että en voi oikeen sille mitään. Sitten sanon rumia asioita ihmisille ja vaikka itse pystyn antamaan anteeksi ja pääsemään asian yli, niin muut ihmiset ei yleensä niin nopeasti. Toivon jos joku mun frendi tätä lukee, et ymmärrätte etten oikeesti tarkota mitä sanon suutuspäissäni, eikä se oo kivaa mullekkaan kun tajuan hetken päästä miten tyhmästi tuli tehtyä.

Koska olen laiska, en keksi kysymyksiä tai haasta ketään. 

Wednesday, December 11, 2013

Tyhmä päivä.

Tiedättekös, välillä on sellaisia päiviä kun kaikki tuntuu olevan yksinkertaisesti vaan vitun paskaa. Eilen oli sellainen päivä. Piti nähdä koulun jälkeen yhtä kaveria mut se sit peruuntui. Ymmärrän nyt mut sillon harmitti. Ilalla taas sattu sit kaikkea. Ei sekään nyt loppujenlopuks niin iso asia mut. Jopa X-files jakso minkä katsoin illalla oli huono.

Onneksi eilisessä oli edes jotain positiivista, näin nimittäin sitten kaveriani Liinaa, kun alkuperäinen suunnitelma peruuntui. Liinahan soittaa rumpuja, meillä oli ihan hauskat sessiot vaikkei oltu harjoiteltu sovitusti mitään etukäteen. Sovittiin että otetaan joskus uusiksi!




Keskisormi.

 Mutta toivottavasti tää päivä menee paremmin kuin eilinen.

Haluan esitellä teille myös äitini tekemän piparkakkutalon, joka on musta oikein hieno. Tää on mun mielestä ihanan värikäs, muhun iskee enemmän mielikuvitukselliset piparkakkutalot kun sellaset ihan perinteiset. :)


Koulu alkaa vasta 14:45, endin käydä keskustassa vihdoin ostamassa mulle yhden joululahjan ja viemässä lidlin pullot. Ei toki ole tyhmä fiilis raahat yksiä pulloja bussilla 40km. Mun pitäisi myös palauttaa kirjastoon sarjiksia jotka on ihan hitosti myöhässä, hups. En tiedä miksi mulle on niin vaikeaa uusia lainoja, kun sähköpostiin tulee vielä muistutuskin asiasta. Siinä voisi olla hyvä uudenvuodenlupaus.

~ Heidi

Tuesday, December 10, 2013

Uusi rakas ♥

Hei. Lahnasin viikonlopun hyvin pitkälti kotona yövaatteissa lukuunottamatta sunnuntaita, jolloin näin illasta erästä frendiä. Tänään värjäiltiin kuvassa näkyvää juurikasvua mutsin kanssa pois, en tiedä oliko päänahka talven takia herkempänä, mutta väri kutisi ja kirveli paljon enemän kuin ennen. En sitten pitänyt väriä päässä kovin kauaa, mut vaalentuihan se silti ihan tarpeksi. Kuumottaa vähän et mitäköhän seuraavalla kerralla käy. Taitaa olla sit allergiatestin paikka ennen päähän laittamista.




Hyi miten kylmä ulkona on. Kesä tuu jo kiitos.

Ostin kaverini vanhan kitaran, Ibanezin RG350 valkoisena. Mun uusi rakkaus. Fender Squier Affinity halpiskakka strato on varmasti hyvin kateellinen kun tämä uusi tulokas vei vähän niinkun sen paikan. On tää Ibanez kyllä niin paljon ihanempi soittaa, en malta pitää näppejäni erossa. Huomenna oiskin sitten tarkoitus mennä vähän skebailemaan kaverin kanssa koulun jälkeen.


Oon tykästynyt The Darknessiin oikein kovasti. Mun suunnitelmissa oli alunperin katsoa tänää X-Filesiä, mut skeba ja just etenkin Darknessin biisien soittelu vei voiton. Nyt kuitenkin kun muut perheenjäsenet alkaa olla jo nukkumassa, taidan avata sen telkkarin ja laittaa X-Filesin pyörimään.

~ Heidi

Friday, December 6, 2013

Batmaaaan

Nyt väsyttää. Kaverini Hanna oli meillä yötä ja tottakai tulihan sitä valvottua. Mun tekis mieli suklaata, mutta kaikki kaupat on kiinni koska Nurmijärvi.

Meillä oli eilen hyvin hilpeät SingStar-sessiot. I Believe In A Thing Called Love ja mikkiin kiljumiset hehe. Oli varmasti kaunista kuultavaa.

Eilen koulussa opon tunnilla tehtiin sellanen parijuttu, jossa piti vuorotellen kertoa jostain elämänsä tähtihetkestä ja toisen piti esittää innostunutta. Sen jälkeen keskusteltiin ja moni sanoi, että omalla saavutuksellaan ylpeily oli vaikeaa. Siitä johtuen mietin, että miksi ei yleensä ole hyväksyttävää olla ylpeä omista saavutuksistaan, vaan aina pitää vähätellä. Tai ei niiden tarvi olla edes mitään saavutuksia. Klassinen esimerkki sosiaalisen median maailmasta, joku kehuu kauniiksi, toinen kieltää sen ja puolestaan kehuu takaisin. Myöskään ei saisi kertoa miten hyvin itseasiassa menee ja kuinka elämä on ihanaa. Ihan hassua.

En mä meinaa että pitäisi olla ylimielinen. Mutta kyllä omista jutuistaan saa ja pitää olla ylpeä, eikä aina tarvitse vähätellä. Jos joku kehuu niin eiköhän se kehu ole ihan ansaittu. :)


Eilinen oli kokonaisuudessaan oikein mukava päivä. Koulun jälkeen miittasin Hannan Kaisiksessa. Päällä mulla oli itsetehty hame, uudet sukat ja yksi mun suosikkipaidoista. ♥

Hame wat r u doin hame stahp
Hame teki Marilynit ja yritin parhaani mukaan pidellä sitä alhaalla. Ei toi tossa haitannut mut kaupungilla kävellessä kun ihmisiä tulee vastaan ja tuulenpuuska päättää yllättää niin on oikein mukavaa kun hame nousee ylös suoraan vastaantulijoiden edessä.

Mentiin Hannan kanssa Happinessiin syömään. Paikka sijaitsee Kaisiksen metroaseman sisällä aika näkyvällä paikalla. Thai- ja sushibuffet maksaa 10 €, mikä ei tosiaan ole paljon verrattuna siihen mitä sushi maksaa muuten.


Kuten kuvasta näkyy, susheja oli monenlaisia ja kyllä ne oli mun mielestä oikein hyviä. Ei ehkä ihan samantaisoista kuin niissä paikoissa missä oon käynyt syömässä pelkästään sushia, mut tolla hinnalla tuun tänne ehdottomasti uudestaankin.

Thaibuffetissa lihattomia ruokia oli todella hyvin, kevätkääryleistä tuli kyllä mun suosikki.

Apua hei mun on pakko esitellä mun uusi ystävä teille. Tämän kolmen euron linnun tarinahan on se, että odotellessani Hannaa päätin poiketa Tigerissä. Mun silmäni osuivat heti hänen siniseen olemukseensa ja melkein kuulin kuinka hän suorastaan huusi nimeäni. En voinut vastustaa tämän linnun kutsua, vaan mun oli aivan pakko kiikuttaa hänet heti kassalle.

Nyt mulla on sininen lintupehmolelu joka päästelee jalasta painettaessa lintuääniä ja katselee nyt peilin päältä kun kirjoitan hänestä teille.

Vosin lähteä nyt suklaanetsintäreissulle ja käpertyä sen jälkeen peiton alle kattomaan telkkaria. Ainiinjoo muodon vuoks nyt sit hyvää itsenäisyyspäivää. :)

~ Heidi

Wednesday, December 4, 2013

Mekko ja materialismionnellisuutta.

Tiedätte varmasti sen tunteen kun tilille saapuu palkka (tai no tässä tapauksessa kuukausiraha), niin sitä vaan tulee osteltua kaikkea kivaa ja sit kituutettua loppukuukausi. Tämä taas johtaa siihen, että seuraavan kuun rahatkin tulee tuhlattua aika nopeasti, koska on pari viikkoa ollut niin vähissä varoissa. Olisi oikein kiva löytää sellainen sopiva tasapaino tähän.

Mutta hei. Tässä teille vähän päivän asua. Hieman likainen tukka nutturalla toimi itseasiassa aika kivasti. Inhoan muuten talvella suihkussa käymistä, koska tulee aina niin kylmä kun menee sinne suihkuun ja odottaa et vesi on sopivan lämpöstä. Sit sieltä suihkusta ei haluis millään tulla pois kun sinne on kerran jo päässyt, koska tulee taas niin hemmetin kylmä. Sitten pitää vielä venata ikuisuus et hiukset kuivuu.

Joo älkää nyt saako käsitystä että oisin joku hieltä haiseva rasvaletti, tottakai mä käyn suihkussa mut se ei  vaan oo kivaa talvisin. :D


Hupsista mulla on nyt melkeen kaikissa kuvissa ollut toi punainen ruutupaita. Se vaan on niin kiva. Mulla on melkein samanlainen flanelli, jota itseasiassa käytän yleensä useammin. Rakastan myös hameita ja mekkoja ylipolvensukkien kanssa, sopii kivasti syksyyn ja talveen. Oon ominut pari äitin korua itelleni, esimerkiksi ton kuvissa olevan, hih.

Oon kuluttanut nää pari päivää lähinnä X-Filesia katsoessa ja herkkuja mättäessä. "Ahneella on paskanen loppu" -sanonnan merkitys tuli taas todistettua tänään hirveen sipsi-, poppari ja pastamätön seurauksena. Hyi mikä olo. :D


Haluun nyt esitellä teille myös mun uudet hankinnat! Ostin pitkästä aikaa kynsilakkoja, Mavalan Moonstone ei nyt ihan pääse oikeuksiinsa, se ei oikeesti ole noin tasasen hopea.

Oon tässä syksyn aikana innostunut tummemmista huulipunista, vaikkei mulla sellasta kunnollista ollutkaan. Siksi ostoskoriin päätyi myös Lumenen Wild Rose huulipuna sävyssä 70, "kuulaus". Toi on ilmeisesti myös jonkilainen kosteuttava huulipuna, mut se on talven kannalta vaan tosi hyvä! Ei tarvinnut lisätä päivän aikana kertaakaan hulirasvaa.


Mainitsin jo kuinka pidän kovasti ylipolvensukista, joten ostin myös vaihtelun vuoksi harmaat mustien rinnalle. Just kun olin lähdössä kaupasta, tajusin että ainiin, angora onkin sitä pupunkarvaa D:
Ei se nyt sinänsä haittaa kun tossakin on vaan 1%. Ajatuksena vaan vähän häiristi, kai siksi kun on itselläänkin kani, mut onhan mulla nahkatakkikin ja silleen.

Pupuista puheenollen, mun pitäisi tästä lähteä laittamaan meidän kaneille (joita veljeni väkisin haluaa kutsua rusakoiksi ja jäniksiksi), vettä ja ruokaa. Hei hei ♥

~ Heidi

These days.

Kaikki haluu aina tehdä jotain merkittävää. Jotain mistä meidät muistettais sitten kun me kuollaan. Niin moni kurkottaa tähtiin, mut ne tähdet on vaan kaukana. Kukaan ei oo tyytyväinen siihen omaan itteensä, aina halutaan olla jotain muuta. Milloin mitäkin. Mut ei koskaan sitä mitä ollaan just sillä hetkellä, vaikkei meillä tällä hetkellä oo muuta kuin tää oma itsemme.

No one wants to be themselves these days
Still there's nothing to hold on to but these days

Bon Jovin These Days -albumin nimikkobiisissä on oikeesti asiaa. Koko levykin on mahtava, mutta These Days -kappale on ylitse muiden. Vaikka albumin ilmestymisestä on jo se 18 vuotta, iskee sanotukset silti ihan samalla lailla.

Tän biisin tarkotuksen tajuaminen kesti jonkin aikaa ja varmasti tän käsittää ihmiset vähän eri lailla. Levyltä löytyy muitankin kappaleita, jotiden tarkoitus vaihtelee varmasti kuuntelijasta riippuen, koska sanotukset ei tosiaan oo pelkkää kliseistä rakkauskakkaa.

These days, the stars seem out of reach
These days, there ain't a ladder on these streets
These days are fast, love don't last in this graceless age
There ain't nobody left but us these days

Niin miksi mä kerron tästä teille? Satuin vain tänään kuuntelemaan kyseistä albumia ja etenkin tätä biisiä illalla bussissa. Mietin samalla paljon asioita ja myös sitä että miksei ihmiset vois vaan olla tyytyväisiä itteensä. Ees vähän enemmän.

Tää levy on ollut mulle jo pidempään sellanen perinteinen syksylevy, lainaan aina kirjastosta ja kuuntelen usein sateisina iltoina. These Days eroaa myös kovasti Bon Jovin muusta tuotannosta, mutta varsin hyvällä tavalla. Suosittelen tutustumaan.

Jimmy shoes busted both his legs, trying to learn to fly
From a second story window, he just jumped and closed his eyes
His momma said he was crazy - he said momma "I've got to try"
Don't you know that all my heroes died
And I guess I'd rather die than fade away



Asiasta toiseen, meinasin aamulla saada paskahalvauksen kun olin varma että olin yksin kotona, kun kuulin jostain yskähdyksen. Huhuilin jonkin aikaa, mutta kukaan ei vastannut. Olo oli aika karmiva koska olin just illalla kattonut X-Filesia ennen nukkumaanmenoa. Vähän ajan päästä kuitenkin veljeni heräsi ja arvoitus ratkesi. Se ei vaan ollut nukkuessaan kuullut kun huhuilin onko ketään kotona. Hyi silti.

~ Heidi

Tuesday, December 3, 2013

Hei joulukuu.

Mulla on vähän ristiriitainen mielipide joulusta. Tavallaan se on ihanaa aikaa, mutta tavallaan ei. Samaan aikaan mua ärsyttää liika materialistisuus mut samaan aikaan tykkään kyllä itsekin saada lahjoja. On kivaa kun perhe on koossa, jee kaikki on onnellisia. Mut sit jos ei ole, niin hirvee syyllisyydentuska painaa. "Nyt on joulu ja mun kuuluis olla iloinen". En tykkää melkeen mistään jouluruuista tai kaupoissa olevista ruuhkista. Ei ruuhkassa mitään jos ihmiset osas kävellä tukkimatta koko tietä, mut kun ei vaan osaa. Suurinosa joululauluista on kans vaan ärsyttävän tekopirteitä.

Mut okei, on joulu oikeesti ihan kiva.

En voi käsittää miten aika karkaa näin nopeasti. Vastahan oli kesä ja tapahtu sitä ja tätä. Pelottavinta on se, ettei esimerkiksi viime kevään juttuja enää kunnolla muista, vaikka ei siitäkään nyt niin kauaa tunnu olevan, samaan aikaan kun tuntuu että siitä olisi ikuisuus. Aika on jännä käsite.


Eilen oli oikein kiva päivä. Koulun jälkeen näin Satua ja Auraa, seikkailtiin keskustassa ja päädyttiin myös Itikseen asti, jossa en ollut varmaan ikinä ennen käynyt. Päivän kohokohdaksi muodostuivat tanssivat ja soittavat nallet, joita jäätiin ihastelemaan pitkäksi toviksi. Naureskeltiin kuinka oltiin ainoita, ketkä eivät olleet paikalla lasten kanssa.

Nyt kun oltiin kerta päästy vauhtiin, niin ei voitu vastustaa BR:n kutsua. Se on oikeesti kivaa välillä heittäytyä lapselliseksi, meillä oli nimittäin tosi hauskaa lelukaupassa. Totesin kaupan Star Wars -figuurivalikoimaa tutkaillessani, että miksi se on niin vaikeaa tehdä ei-rumaa Anakinia. Hyi. Sain traumoja.

Satu & Aura
Ylimmästä kuvasta bongattavissa oleva Skid Row -kassi on itsetehty, maalasin joskus aikoinaan kyseisen logon jonkun feikkinahkarotsin selkään, mutta käytin takkia ehkä pari kertaa sen tyhmän mallin takia. Nyt päätin kaivaa tuon takin esille ja leikata selästä palan irti ja ommella sen kuviottoman kangaskassin toiselle puolelle. Ei voi muuta sanoa kun että nyt on hieno kangaskassi!


Ah miten rakastan auringonnousuja ja -laskuja. Sekä ylipäätänsä Auringon olemassaoloa. Oon heti paljon paremmalla tullella jos Aurinko paistaa. Mulla on myös tapana ottaa vähän väliä kaikenlaisia aurinkokuvia, tällä kertaa olin Manskulla venaamassa mun dösää (koska neljän tunnin hypäri, siinä ajassa ehtii kahdeksi tunniksi kotiin) joskus ennne kymmentä. Yhyy miksen tajunnut laittaa puhelimen kamerasta kuvan resolutioota isommaksi, nauttikaa nyt sitten erilevyisestä kuvasta.


Taidan lähteä tästä kohta dösärille ja kouluun, palaillaan joko tänään illallalla tai sitten viimeistään huomenna! ♥

~ Heidi
Mini Rage Face Vendetta Smiley