Wednesday, December 31, 2014

Välillä on ihan kiva pitää taukoa

Sometauko oli ja meni, nyt on aika palata takaisin blogin pariin. Mä en osaa antaa mitään järkevää selitystä miksi, mua ei vaan huvittanut. En jaksanut käyttää edes Instagramia. En edes vaihtanut Facebookiin uutta profiilikuvaa vaikka tumma hiusväri on ollut päässä jo reilusti yli kuukauden. Ainoa asia jota jossain vaiheessa jaksoin päivittää oli Tumblr. Innostuin tekemään ihan kokonaan uuden käyttäjän vaikka myöhemmin vaihdoinkin urlin samaksi kuin vanhassa. Mua pääsette seuraamaan Tumblrissa tästä.

Tosiaan värjäsin mun hiukset joskus viime kuussa kun alkoi ärsyttää jatkuva juurikasvun vaalentaminen. Mun oma hiusväri ei ole ihan näin tumma, mutta ruskea kuitenkin. Kuvaa löytyy Instasta ja blogin Facebook-sivulta. Sen sijaan nämä postauksen kuvat on otettu vielä oranssin fledan aikaan, kiitokset Hannalle. :)


Lisäksi mulla on vähän ikävempiäkin uutisia, mun rakas karvapallero Viuhti nukkui pois. 7 vuotta oli kuitenkin ihan kiitettävä ikä meidän muihin kaneihin verrattuna. Mä uusin ton sivupalkin tässä joku päivä joten siihen asti se nyt vielä lukee tuolla.

Mä en nyt ainakaan keksi mitään muuta oleellista kerrottavaa, oon lähinnä maannut himassa ja katsonut Supernaturalia. Kohta oon katsonut kaikki vajaa 10 kautta, reilussa parissa kuukaudessa. Se on ehkä mun tän vuoden hienoin saavutus :---D

Mun piti alunperin laittaa tänään postaus joululahjoista, mutta päätin tehdä ensin tälläisen lyhyen ilmoitusluontoisen tekstin. Pysykää siis kuulolla. :)

Mä lähden tästä nyt laittautumaan iltaa varten, hauskaa uutta vuotta kaikille!


Monday, November 10, 2014

Toispuoleinen

Mä törmäsin tähän haasteeseen pari kuukautta sitten. Idea oli mun mielestä tosi hyvä ja odotin näkeväni "the power of makeup" tyylisiä postauksia. Mutta ei. Kaikissa niissä blogeissa joihin törmäsin, oli ero meikillisen ja meikittömän naamapuoliskon välillä ihan mitätön, monissa lähes huomaamaton. En mä missään nimessä hauku noiden postausten tekijöitä - mä vain odotin että myös joku enemmän meikkaava olisi haasteeseen tarttunut.

Pitkään mulla oli mielessä tämän toteuttaminen ja nyt kulmakarvattomuuttani hyödyntäen päätin sen tehdä. Pahoittelut siitä että kuvat eivät ole mitään huippulaatua, kännykän kamera ja tän vuodenajan valo eivät ole mikään paras yhdistelmä. Vähän harmittaa koska kunnon kameran kanssa olisi näkynyt paremmin myös ihomeikin ja varjostusten osuus, vaikkei mulla nyt mikään huono iho olekaan.

Mä kuulen usein kehuja mun naamasta, mutta näiden kuvien avulla haluan myös tehdä selväksi että en minäkään miltään hyvältä näytä juuri herättyäni. :D



Mä olen meikannut jostain ala-asteen lopulta asti, tosin silloin vielä satunnaisesti. Joskus seiskalla aloin kuitenkin meikkaamaan lähes joka koulupäivänä. Mulle ei ole enää ongelma mennä ihmisten ilmoille meikittä (paitsi okei nyt kulmakarvattomana) vaikka tykkäänkin laittautua usein irtoripsiä myöten. Mä olen aina pitänyt meikkaamisesta ja usein meikannutkin enemmän kuin muut ikätoverini.

Usein paljon laittautuviin ihmisiin liitetään huono itsetunto - ja paskat sanon minä. Mä meikkaan siksi että se on kivaa. Se on myös loistava tapa ilmaista itseään ja tyyliään. Tietyllä tapaa mä jopa vertaisin meikkaamista taiteeseen. Mä en näe meikkaamista millään huonona tapana. Silloinkin kun meikillä peitetään huonoa itsetuntoa, on vika jossain muussa kuin itse meikissä.

Kesäisin mun meikkaaminen vähenee todella paljon, kun saan vähän väriä pintaan niin kuljen usein pelkän kulmakynän ja ripsivärin voimalla. Syksyisin mulle vaan iskee joku inspiraatio ja tykkään kuluttaa enemmän aikaa naaman kanssa, tosin kesäisin hikoillessa ei tee edes mieli laittaa juuri mitään naamaan.


Tällä hetkellä mä olen aivan rakastunut mun ruskeisiin piilolinsseihin. Olen aina tykännyt ruskeista silmistä ja usein mun mielestä ruskeasilmäiset naiset ovat kauniimpia kuin muun väriset silmät omaavat. Ajattelinkin hommata mulle ihan vahvuudelliset kestolinssit ruskeana, valinta on vain todella vaikeaa koska ei voi tarkkaan tietää miltä linssit näyttävät omassa silmässä. Nämäkään eivät ihan asetu oikealle kohdalle vaan omaa väriä näkyy hieman pupillin pienentyessä (katsokaa ensimmäistä kuvaa tarkkaan), vaikka väri onkin ihana. Jossain vaiheessa mulla on edessä myös hiusten värjäys ruskeaksi, koska en jaksa tätä juurikasvua, vaikka vaalea sopiikin musta yleensä paremmin lyhyisiin hiuksiin naisilla.


Tuesday, November 4, 2014

Halloween

Halloween, mun suosikkijuhla on nyt takana. Tänä vuonna juhlistettiin sitä pienellä porukalla Kaislalla, olin tosi väsynyt mikä vähän latisti mun juhlatunnelmaa. Oli kuitenkin hauskaa, lisäksi meillä oli Kaislan kanssa eeppiset asut. Jokeri ja Harley Quinn, mun ehdottoman suosikkipahikset Batmanista.

Olen muuten tosi tyytyväinen mun asuun, mutta naama vähän pissi. Meidän ostama valkoinen kasvomaali ei ollutkaan vesiliukoista, jonka takia en saanut kulutettua mun naamaa kunnolla. Lisäksi kun kasvot ovat mallia peruna, on niistä vähän vaikea taiteilla ihan samanlaista kuin Heath Ledgerillä.

Sheivasin muuten mun kulmakarvat pois jotta sain naaman maalattua paremmin, nyt vaan odottelen näiden kasvua. Ärsyttää kun jos lahnaan himassa koko päivän ja sitten haluaisinkin hakea jotain kaupasta, on pakko meikata edes ne kulmakarvat. Näytän muuten niin alienilta et kohta Mulder ja Scully on mun perässä. :---DDd



Mun aivot on nyt ihan tyhjät ja kaiken keskittymiskyvyn vie huomisesta avokadopastasta haaveilu omnomnom. :3 Voisin tästä mennä hakemaan safkaa ja sit uppoutumaan Breaking Badin pariin, jos nyt vihdoin saisin sen katsottua loppuun. Heihei ja palaillaan parin päivän sisällä!

Sunday, October 26, 2014

26/10/2014

Hei! Mä olin tosiaan katsomassa Mike Trampia On The Rocksissa viime viikolla, oli kyllä upeeta. Kolmen tunnin setti akkarina, huhhuh onneksi saatiin frendin kanssa istumapaikat. Hitto kun en tajunnut ottaa mun White Lionin vinyyliä mukaan, olisin saanut siihen nimmarin. Keikan jälkeen nimittäin Mike Tramp saapui jakamaan nimmareita ja kuvia, löysin onneksi multa kuitin johon mahtui just ja just kirjottamaan. Kuvakin mulla on mutta oon siinä niin hirvittävän näköinen etten taida julkaista sitä jotta näköhermonne eivät vaurioidu.

Seuraavana päivänä käytiin kaverin kanssa kuvailemassa järkkärillä, ei nyt ihan meinannut kuvat onnistua. Lisäksi mun hiukset olivat menneet yöllä ihan sekaisin niin etten saanut sitä mun tyypillistä toispuoleista jakausta laitettua jonka seurauksena mun naama näyttää leveältä. Löysin kuitenkin pari kuvaa jotka kehtaan julkaista, olisi tyhmää heittää kaikki se aika ja palelu hukkaan ja olla julkaisematta mitään.

Kuvien ottamisesta siis kiitokset Mikolle!




Jee mun ehdoton suosikkijuhla Halloween lähestyy! Syksyn värit (jotka tosin ovat nyt jo aikalailla kadonneet) ja synkkyys yhdistettynä kauhuteemaan, voiko parempaa olla? Mä olin joskus kauhuleffojen suurkuluttaja ja olisin varmasti edelleen, mutta niissä tuntuu olevan kaikki jo niin nähtyä. Toki jos törmään kiinnostavaan elokuvaan niin kyllä mä sen katson, ennen meno oli lähinnä että mikä vaan kävi, kunhan oli kauhua.

Jotenkin huvittaa toi elokuvien k18-ikäraja, enemmän mä tuon ikärajoituksen elokuvia katselin alaikäisenä kuin nyt. Noi elokuvien ikärajoitukset menee muutenkin ihan miten sattuu, tälleen esimerkkinä Hannibal on vain k16 kun taas The Crow on k18.

Nyt kun päästiin taas aiheeseen Hannibal, niin täytyy sanoa että ihmettelen kovasti tätä jenkkien logiikkaa, on okei näyttää vaikka mitä sairasta mutta naisen nänni täytyy sensuroida. Hei oikeesti. Kaikki me ollaan alasti meidän vaatteiden alla, mutta meistä vain pienen pieni prosentti on sairaita yksilöitä jotka tappavat ja syövät ihmisiä. Hieno sarjahan toi muuten on, ihmetyttää vaan tollanen ratkasu. :D



Oon hengaillut viimeaikoina tosi paljon Kaislan kanssa, asutaan aika lähekkäin ja on tosi mukavaa kun voi mennä toiselle ilman mitään laittautumista, aina jos lähden stadiin niin on pakko vähän katsoa peiliin ja miettiä jotkut kivat vaatteet päälle. Nurmijärvellä liikkuessa mulle ei ole mitään väliä miltä näytän, täällä ei nimittäin ole ketään kenen mielipiteellä musta olisi jotain merkitystä.

Huhhuh maksoin muuten mun isot velat kirjastolle, alkoi vähän kuumottelemaan kun postista tuli lappu vuoden takaisista myöhästymismaksuista jotka mun pitäisi maksaa mahdollisimman pian tai juttu menisi eteenpäin. Olin tämän jälkeen ihan varma etten enää ikinä lainaisi yhtään mitään - ja paskat - heti kotiin tultuani naputtelin selaimeen helmetin sivut ja aloin etsimään kivoja sarjiksia. Tästä kerrasta oppineena asetin kuitenkin itselleni rajan, saan lainata kerralla vain viisi juttua, sillä vaikka unohtaisin palauttaa ne ajallaan niin siitä määrästä ei mitään järkyttäviä maksuja tule.

Lopuksi vielä vähän Hannibal-fangirlausta, mun ehdoton suosikkivideo. :3 Sisältää pätkiä vain ykköskaudesta, joten ei huolta ei spoilaa mitään kakkosesta.

Thursday, October 16, 2014

16/10/2014

Hehei mä en ole tehnyt viimeaikoina oikeastaan yhtään mitään muuta kuin katsonut Twin Peaksia tai pelannut Sims kakkosta, siksi blogissa on ollut aika hiljaista. Mulle vaan jäi sellanen lahnausfiilis päälle, ja kun viihdytin itseäni kahdella noin koukuttavalla asialla ei sitä hirveästi edes muuta kaivannut.

Kaikki alkoi viime viikon sunnuntaina kun olin tulossa Kouvolasta himaan ja sain soiton faijalta kuinka Viuhti voi tosi huonosti. Se ei reagoinut mihinkään ja sen syke oli kuulemma todella alhainen. Se ei ollut syönyt tai juonut mitään niiden parin päivän aikana mitä mä ja muu perhe oltiin oltu poissa. Viuhti myös kaatuili kyljelleen ja jäi sätkimään eikä päässyt ylös, mikä oli todella pelottavan näköistä kunnes luin että se on normaali korvatulehduksen oire. Valvoin tosi myöhään Viuhtia vahtien, kunnes se alkoi syömään ja papanoimaan jolloin uskalsin käydä nukkumaan. Ah miten iloinen asia uloste voikaan kaninomistajalle olla. ♥ :D

Olin seuraavana päivänä tosi väsynyt ja toivuin vielä edellisen päivän järkytyksestä, oltiin nimittäin alkuun ihan varmoja että nyt koitti Viuhtin lähdön aika, onhan se saavuttanut jo seitsemän vuoden iän. Onneksi se kuitenkin virkosi veljen juotettua sitä ja kun mä saavuin kotiin otti se jo muutamia loikkia. Seuraavana päivänä eläinlääkärissä saatiin antibiottikuuri ja kipulääkettä, jotka piti molemmat antaa kahdesti päivässä ja näin rajoitti mun menoja.

Viuhti on kuitenkin nyt kunnossa ja oma itsensä, eli lääkkeistä on selvästi ollut apua. Pumban kastraation varoaikakin loppui tänään joten voin huoletta alkaa tutustuttamaan noita toisiinsa. :)




Toi episodi sotki mun unirytmin ihan kokonaan ja ekat pari päivää olin tosi jännittyneenä auttavatko lääkkeet. Unirytmin korjaaminen on ihan tajuttoman vaikeaa ilman mitään pakollista menoa aamuisin, etenkin kun on löytänyt hyvän sarjan ja uudelleenasentanut suosikkipelinsä joiden kanssa ilta venyy helposti yömyöhään.

Sunnuntaina kuitenkin näin Liinaa ja käytiin Töölönlahdella kuvailemassa. Paikka on syksyisin tosi kaunis ja siellä on tullut kuvailtua myös viime vuonna.





Mä tosiaan aloin katsomaan Twin Peaksia viime viikolla, alkuun oli vähän wtf-fiilis koska sarjahan on tullut ihan ysärin alussa ja vaikutti siksi alkuun tosi oudolta, mutta kyllä siihen aika nopeasti pääsi sisälle. Nyt oon jo ihan koukussa, enää yksi kolmasosa jäljellä.

Opettelin myös juomaan kahvia mustana, koska Twin Peaksissa oli kokoajan joku kahvikuppi kourassa ja se sai näyttämään mustan kahvin niin houkuttelevalta. Okei on mulla ollut se ennenkin mielessä koska helpottaisi kahvin juomista ulkona. Hassua miten tahdonvoimalla on tässäkin asiassa näin iso merkitys, aina ennen kahvi ilman maitoa on ollut ihan tajuttoman pahanmakuista ja sitä on juotu vain äärimmäisissä hätätapauksissa kun maitoa ei ole ollut saatavilla, mutta nyt se maistui ihan hyvältä ja seuraavina päivinä varmasti vielä paremmalta.


Paras paikka vanhan mallisella sporassa on ehdottomasti takana, on kiva katsella taaksejääviä maisemia.

Tänään illalla on muuten White Lionin Mike Tramp akkarina On the Rocksissa, liput on vaan 9,50 € uuu.


Tuesday, September 30, 2014

Uusi hiusväri + falafel-ohje


We The Kings - Heaven Can Wait

Hahah mulla on niin samat fiilikset kuin mitä Liina kirjoitti blogissaan, ei vaan saa mitään aikaseks vaikka on päivät kotona. Ei ole kivaa olla tällänen laiskimus kaakkimus, ois niin jees kun sais juttuja tehtyä. Sentään yhteen asiaan mä olen viimeaikoina panostanut, kitaran soittamiseen. Suurin motivaatio tähänkin on se että nykyään jammaillaan yhessä Liinan kanssa, on oikeasti joku syy miksi pitää opetella joku biisi. Lisäksi kun sen biisin opettelee niin siitä pääsee nauttimaan paljon enemmän kun voi soittaa ja laulaa yhdessä jonkun kanssa.


 Värjäsin mun hiuksia pari päivää sitten. Heitin ekaks hetken mielijohteesta Biozellin Color Maskin sävyssä Cappuchino päähän ja lopputulos oli alemman kuvan mukainen. Samalla aineella värjäsin kesällä mun hiuksia, joten sitä ei ollut hirveästi jäljellä. Koitin etsiä Anttiloista lisää kyseistä tuotetta, mutta en löytänyt ja tulin siihen tulokseen että sitä tuskin enään myydään. Päädyin sitten ostamaan Garnier Olia -hiusvärin sävyssä Intense Copper, koska mitään parempaakaan sävyä en löytänyt (ja koska Olia-värit on ihania :3). Tottakai tukasta tuli ihan oranssi, mutta punaisen sävyt vaalenevat tosi nopeasti, joten eiköhän tää oo kohta enemmän sellainen mitä tavoittelin. Ja tottakai kivahan tääkin on!

Ylempään kuvaan editoin hiukset oranssimmiksi koska laitoin ton mun profiilikuvaksi, ja halusin kuvan jossa on mun tänhetkinen väri sellasen kuvan sijaan, jonka hiusväri oli päässä vain pari päivää.

Tein muuten yksi päivä ihan tajuttoman hyvää falafelia! Noi onnistui tosi hyvin joten haluan jakaa tän reseptin teille. Falafelithan kuuluisi tehdä liottamalla kikherneitä, mutta hyvin noi onnistui niistä GoGreenin syöntivalmiista. Valkosipulin ja muiden mausteiden määrää voi toki säätää oman maun mukaan, näistä tuli aika mausteisia.

Falafeleihin tarvitset:

• 2 purkkia GoGreenin kikherneitä
• 2 punasipulia
• 4 valkosipulin kynttä
• 2 chiliä
• 1 lime
• vehnäjauhoja
• seesaminsiemeniä
• korianteria
• persiljaa
• suolaa
• mustapippuria
• juustokuminaa

Homma menee tietty niin että pilkotaan kaikki pilkottavat ainekset kulhoon, lisätään huuhdotut kikherneet ja mausteet joukkoon. Tämän jälkeen otetaan käyttöön jokin elektroninen vempain joka hienontaa kaikki ainekset tasaiseksi mössöksi, jonka jälkeen lisätään joukkoon vehnäjauhoja senverran että tosta mössöstä tulee enemmän taikinamaista. Vehnäjauho ei kuulemma "kuulu" falafeliin, mutta ainakaan mä en saanut tota muuten pysymään kasassa.

Falafelit paistetaan pannulla runsaassa öljyssä, paistamiseen ei mene kuin pari minuutta/puoli. Mä itse teen aina pihvimallisia, pyörykät on vaikeempia. Vaikka falafelpihvit eivät pysyisi kunnolla kasassa niin ei se mitään, maku on silti loistava. :3


Wednesday, September 24, 2014

Pitkästä aikaa

Mulla on välillä kausia kun aika vaan katoaa. Tuntuu etten saa mistään kiinni, katson vain kun viikot vierii. Miljoona tekemätöntä asiaa odottelee, mutta kun aika vaan menee johonkin ennen kuin saan mitään aikaiseksi. Ajattelen esimerkiksi siivoavani jonain päivänä, yhtäkkiä havahdun kun on ilta.

Välillä taas aika matelee ja musta tuntuu että tulen hulluksi jos vietän kolmekin päivää kotona, pakko päästä välillä stadiin toisiin maisemiin. Mua vaan ahdistaa jos joudun olemaan liikaa paikoilllani.

Mä olen ihminen joka kyllästyy helposti, paitsi oikeasti mulle tärkeisiin asioihin. Ihmettelin skidinä miten pikkuveli jaksoi katsoa saman elokuvan vaikka monta kertaa päivässä, kunnes löysin mun ensimmäisen suosikkileffan. En muista mikä se oli, mutta mä muistan että se oli ensimmäinen elokuva, jonka mä jaksoin katsoa loputtomia kertoja kyllästymättä.



Toi sama pätee vieläkin, en tykkää yhtään katsoa jo kerran nähtyjä elokuvia (tai sarjoja) - ellei kyseessä ole joku mun suosikki. Mulla on nyt sellanen fiilis että mun pyhään suosikkielokuvien joukkoon on liittymässä uusi tulokas joka tosin on tv-sarja. Onko sarja nimeltä Hannibal tuttu? Mä katsoin ekan kauden Netflixistä viime talvena, innostuin jo silloin niin kovasti kyseisestä sarjasta että katsoin sen kahdesti. Vasta tokan kauden katsottuani mä rakastuin todella tuohon sarjaan, ykköskausi on menossa kolmatta kertaa koska tokaa kautta pitää vielä vähän sulatella ennen uudelleenkatsomista.

Hannibal on sarjana aivan saatanan hyvä. Mulla kesti hetki elokuvat nähneenä sulatella Mads Mikkelsenin tanskalaisella aksentilla varustettua Hannibal Lecteriä, joka eroaa hyvin paljon Anthony Hopkinsin versiosta. Siihen tottui kuitenkin aika nopeasti ja nyt mä jopa miellän tämän enemmän "oikeaksi" kuin alkuperäisen.

Mä olen tosi huono kuvailemaan miksi joku asia on musta tosi hyvä, tämäkin sarja on vaan niin nerokas ettei sen hienoutta pysty sanoiksi pukemaan. Tuntuu että tossa on kaikki niin hiottua, eikä joukossa takuulla ole yhtäkään täytejaksoa, mitä monista sarjoista löytyy. Sarjan näyttelijöistä ei kukaan ollut mulle entuudestaan tuttu, mutta kaikki vetävät roolinsa todella uskottavasti. Mä en voi kuin suositella katsomaan jos yhtään kiinnostaa, sarjahan ei missään nimessä ole pelottava vaikka sisäelimiä ja ruumiita sisältääkin.

Hahah en spoilaa sen enempää mutta kakkoskauden jälkeen todellakin ymmärrän miksi jengi shippaa ihan kybällä Hannibalia ja Will Grahamia. Tossa on niin paljon sellasta pientä vihjailua mikä tosin on varmaan laitettu tarkotuksella jotta kaikki fangirlit shippais niitä vielä enemmän. :D

Sain muuten askissa joltain Star Wars -kysymyksen ja olin ihan innoissani. :3 Mä jaksaisin puhua mun suosikkileffoista yms. ihan loputtomiin, usein vaan muut ihmiset ei ole yhtä innostuneita asiasta. :D 



Huomenna olis kymmeneltä aika Pumban kastraatioon. Jotenkin tosi julma fiilis. :D Tottakai toi on ton eläimen parhaaksi, tää meno täällä ois kuitenkin tosi mahdotonta nyt kun Viuhtikin muutti sisälle. Voishan noi ulkoilla eri aikaan mutta kun Pumba on ihan sekaisin tosta ja mm. pissas neljät merkkauspissat mun sänkyyn kahden päivän aikana. Pumba myös aina vapaana ollessaan vaan kiertää Viuhtin häkin ympärillä etsien pääsyä sinne jne.

Näihin kuviin liittyen olin eilen Hannan, Auran ja Satun kanssa Stadissa. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa! Kierreltiin kauppoja ja illalla käytiin baarissa parilla, jossa olikin sinä iltana keikka jota päädyttiin katsomaan.

Toi hattu on eBaysta, maksoin siitä vain kahdeksan euroa kun esimerkiksi Seppälä myy vastaavaa vajaalla kolmella kympillä. Lapussa lukee 100% villaa mutta eipä noista Kiinatuotteista tiedä. Mulla on hirveä ongelma kun mietin että kumpi on parempi, toisaalta en haluaisi että lammas kärsii siksi että minä saan villahatun, mutta toisaalta villa on ekologisempi vaihtoehto kuin muovista tehty.

Huhhuh kun aika rientää, tässähän alkaa ihan väsyttää. Tää on joku maaginen juttu että postaan aina ennen nukkumaanmenoa, hah. Mulla on seuraavan postauksen kuvat valmiina mutta niitä pitäis vielä muokkailla, joten en ajatellut pitää samanlaista taukoa kuin nyt. Öitä!

Friday, September 12, 2014

Ain't it funny, how you never ever learn to fall



Bon Jovi - This Ain't A Love Song


Hei! Nää kuvat on otettu keskiviikkona siellä Arabiassa. Kun muu jengi meni röökille, minä Satu ja Liina lähdettiin ottamaan kuvia. Liinalla oli hieno visio tosta keltasesta seinästä ja portaikosta, täytyy sanoa että se idea todellakin toimi! Lisäilin tollaset mustavalkoset kukkareunukset koska näitä kuvia piti rajata aika kapeiksi.

Mä olen viimeaikoina lueskellut paljon Edie Sedgwickistä ja täytyy sanoa että mä olen nyt sen takia inspiroitunut kovasti isoista korviksista. Mun mielestä pitkät ja isot korvikset sopii lyhyiden hiusten kanssa erinomaisesti, ja mä olenkin kuluttanut paljon aikaa etsiessäni eBaysta oikeantyylisiä. Toiset tilaamani saapuivatkin itseasiassa tänään, eiköhän nekin ole täällä pian esillä. :)

Alunperin mun fledasta tuli vahingossa noin valkoinen kun unohdin väripaketin mukana tulleen hoitoaineen vähän liian pitkäksi aikaa päähän. Mä kuitenkin lopulta tykästyin tohon väriin koska se sopii kylmyydeltään hyvin syksyyn ja olenkin ylläpitänyt sitä Joicon hopeashampoolla.

Oli muuten tosi kiva tulla eilen kotiin, heitin yöpuvun housut jalkaan ja rojahdin sängylle. Tunsin heti jotain märkää mun reittä vasten ja pomppasin ylös. Mikäs muukaan siellä oli kuin kaatunut rakipullo jonka korkki oli pettänyt. Tosi mukava yllätys kun oikeen Kreikasta raahatusta alkoholista reilu pari desiä oli mun sängyllä. Tuli kyllä hieman sanomista sen sinne jättäneelle henkilölle. Kaiken kruunasi vielä se etten löytänyt mulle muita yöpuvun housuja, siinä sitten hengasin himassa haisten jollekin alkkikselle. :---DDDd

Biisiksi valkkasin taas jotain Jovin These Daysilta, tää on ehkä mun suosikki koko levyltä. Mulla itselläni ei ole ollut sydänsuruja aikoihin, mutta voin niin samaistua näihin sanoihin joka ikinen kuuntelukerta. Tästä biisistä myös kuulee niin sen tuskan ja tunteen mistä tämä kertoo. Mä voisin analysoida tän biisin lause lauseelta mutta taidan jättää tän vain tähän.

"If the pain that I'm feeling so strong
Is the reason that I'm holding on
Then I'm wrong, yeah I'm wrong - this ain't a love song"

P.S. En malta odottaa huomista! Tytöt tulee meille joskus viiden jälkeen, sitä ennen on luvassa siivousta ja kokkausta. :)

Thursday, September 11, 2014

I wish it wasn't me standin' in these shoes


Bon Jovi - Damned


Hehei tässä nyt näitä kuvia mitä piti eilen laittaa mutta tadaa, netti ei toiminut. Mä en käsitä mikä tää juttu on että aina kun lupaan postaavani tyyliin seuraavana päivänä niin ähhähhää joku tekninen vika iskee tielle. Miten voi olla näin huono tuuri?

Eilen olin tosiaan Arabian nutalla tsiigailemassa bändejä, oli kyllä harvinaisen hyvä kattaus! Ekana Mikko ja Onni vetivät akkarisetin, hahah lievä nostalgia noiden Cherika -ajoista. Muita bändejä illan aikana olivat Echo, Roülette, Smokin' Aces, Rozey Isle, Boneyard Coyotes ja Mary Celeste. Smokin' Aces kauppasi niiden uutta ep:tä mutta mun rahatilanne oli niin huono että viiden euron lovi olis tuntunut aika pahalta lompakossa. :D Käyn sit joltain baarikeikalta hakemassa sen. Noi ep:n biisit löytyy youtubesta, hahah pakko sanoa että diggaan kovasti koska soundaa vähän Jovilta!




Nää kuvat on alkuviikolta, uuu noi nudet Pull & Bear:n platformkengät oli rakkautta heti ensisilmäyksellä. Ostin ne Kreikasta jollain parilla kympillä, pitää vaan vielä vähän totutella koska sain aika massiiviset rakot mun jalkoihin noista.

Rakkuloista puheenollen se oli oikein mukava tunne kun lähdin noi kengät jalassa ulos ja keskellä suojatietä tunsin kun jotain nestettä valahti mun jalkaan. No mitäpä muutakaan se oli kuin kudosnestettä puhjenneesta rakkulasta, hyi hitto. :D






Arvatkaa olinko muuten edes iloinen kun bongasin menkkahaukasta ton mekon koossa 32!!! Missään ikinä en ole törmännyt kolmenelosta pienempään kokoon, ai että sitä riemun määrää kun voi kerrankin ostaa vaatteen jota ei tarvitse kaventaa yhtään. Toi mekko on ollut mulla jo ennen Kreikan matkaa, ja taisi se olla mulla päällä myös Taiteiden Yössä. En vain ole ehtinyt vielä esittelemään sitä, ja kyllä, se syksyvaatepostauskin on tulossa. :)

Kaulakorun lainasin mutsilta, niin outo fiilis käyttää vaihteeksi hopeisia koruja kun koko kesän kuljin kultasissa.







Hei olen Heidi ja laitan hiuksiani

En malta odottaa lauantaita, Liina, Juuli ja Riikka saapuvat meille viettämään tyttöjen iltaa Singstarin ja kauhuleffojen merkeissä! Huomenna on siis luvassa siivoamista, lisäksi pitää miettiä miten tänne saa lattialle kaksi petiä nyt kun on toi Pumban häkki. Voi että toi pupu on kyllä niin suloinen, hauska miten se näyttää niin isolta ton karvansa takia vaikka oikeasti on aika pikkuinen. :D

Tuli muuten eilen ihan pikkuinen ikävä mun kasarifledaa kun näin niin paljon hienoja fledoja ihmisillä! Ei sillä että mä oikeasti haluaisin sitä takaisin, se oli ihan karseessa kunnossa kokoajan ja tosi hankala. Lisäksi oon kuullut niin paljon sitä miten tää lyhyt sopii mulle paremmin että ihan mielelläni pitäydyn tässä mallissa. :)

Mä lähden nyt nukkumaan, hyvää yötä ja kauniita unia! ♥

Tuesday, September 9, 2014

Kreeta, osa 1

Huhhuh kun aika rientää! Suomeen takaisin tulemisestakin on jo reilusti yli viikko. Mä en yleensä tykkää heti reissun jälkeen alkaa kaivelemaan kuvia ja sillai, vaan tykkään olla hetken rauhassa ennen kuin alan muistelemaan kulunutta matkaa.

Mä kelasin kertoa Kreetan matkasta tälleen lyhyissä osissa, on tosi stressaavaa koittaa saada kaikki mahdutettua samaan postaukseen.





Auringonlasku vuorilla.

Kertauksena vielä, mä lähdin mun samanikäisen frendin Mihaelan kanssa Kreikkaan Kreetan saarelle. Otettiin äkkilähtö kun meidän alkuperäiset suunnitelmat Bulgarian suhteen kariutuivat. Mihaela on puoliksi Bulgarialainen, puhuu kieltä ja lisäksi niillä ois ollut kämppä siellä. Siksi siis Bulgaria oli meidän ykkösvaihtoehto. Matkan varauksesta lennon lähtöön oli alle kaksi vuorokautta, eipä ehtinyt tulla mitään matkajännitystä tossa ajassa. Ainoa asia mikä hieman kuumotti oli meidän valitsema "määrittelemätön majoitus". Matka varattiin Apollomatkojen kautta ja hintaa oli koko paketilla noin parisataa per nenä.

Määrittelemätön majoitus paljastuikin oikein hyväksi vaihtoehdoksi! Mä mainitsin väärin että oltais oltu Haniassa, meidän lento meni sinne mutta majoituttiin Georgioupolisissa. Mä muuten pitkään mietin onko toi nyt Hania vai Chania, alkuun luulin jälkimmäistä ja että eka olis vaan suomenkielinen nimitys. Kuitenkin paikallisten suusta kuului selkeästi Hania, joten sillä sit mentiin. Georgioupoliskin oli välillä kirjoitettuna ilman u-kirjainta, mut kaikki kuitenkin tajuaa mistä on kyse. :D



Mä olen huono näiden nimitysten kanssa et mikä on nyt hotelli ja mikä hostelli, mutta kuitenkin meidän majapaikan nimi oli Anna Apartments, joka sijaitsi ihan keskustan nurkilla mutta just siinä rajalla josta alkaa maaseutu. Voisiko parempaa sijaintia toivoa? Paikka oli todella siisti vaikkei todellakaan mikään luksusmesta. Käynti huoneisiin oli ulkoa, eikä varsinaista respaa tai aulaa ollut. Huoneessa oli pieni liesi, jääkaappi ja tottakai parveke. Lukuunottamatta vessan ovea jota ei saanut kunnolla kiinni ja huonosti toimivaa suihkua toi paikka oli tosi jees. Kyllä sieltä suihkusta vettä tuli mutta aika huonolla paineella, tosin mun lyhyen fledan pesussa toi ei ollut ongelma.

Toi mesta tais olla joku perheyritys, samaan juttuun kuuluivat ainakin Anna Market ja Anna's Farm, sekä kauempana taisi olla myös Anna's House niminen kunnon hotelli. Meidän majapaikkaa hoiti sellanen tosi mukava vanha nainen, huoneet siivosi aina nuorempi nainen sellasen nuoren tytön kanssa. Ilmapiiri oli tosi mukava ja kaikki asiat hoitui helposti, esimerkiksi kerran siivouksen yhteydessä meille jäi vain yksi pyyhe, mut saatiin toinen heti kun kysyttiin.


"Alakerta" oli kasvillisuuden peitossa ja joukossa hengaili kissoja ja kanoja. Kuljettiin tällästä ihanaa käytävää pitkin aina kun poistuttiin keskustaan tmv. Rannalle oli matkaa noin puoli kilometriä, riippuen tietenkin mihin kohtaan halusi jäädä. Keskusta alkoi heti sadan metrin päästä sillan jälkeen, joten matkat ei todellakaan olleet pahoja kävellä. Georgioupolis oli tosi mukava paikka, vaikka shoppailumahdollisuudet oli aikalailla vain turistitavaraa. Yöelämääkään ei paikassa oikein ollut, mutta Haniaan pääsi bussilla ja sieltä löytyikin sit molempia. Kaikesta tosta ja muustakin lisää myöhemmissä osissa. :)

Eläinten yms. äänet kuuluivat aika selkeästi sisälle, mutta eipä tuo ainakaan mun nukkumista haitannut. Lähinnä kukkojen kilpakiekuminen aamuviiden maissa sekä hanhien kaakatus olivat eniten häiritseviä ääniä, mutta kuten sanoin ei ne nukkumista haitanneet. Sensijaan eräs samalla matkalla tullut suomalaisten nuorten porukka piti ihan kiitettävää meteliä joka esti nukahtamisen, tästä eräs eeppinen tarina hieman myöhemmin. :----DDddd


Sanon nyt jo ennen muita osia että kokonaisuutena matka oli aivan loistava! Mihaela oli todella mukava matkakumppani, lähtisin sen kanssa mielelläni joskus uudestaan reissuun. :) Yhyy hirveä ikävä tota paikkaa iski, menisin mielelläni joskus myös uudestaan! Mä rakastan matkustamista ja mun on vaikea pysyä paikoillani, en ymmärrä miten oon joskus selvinnut kun oon hengannut vaan Nurmijärvellä. :D Ois ihana myös muuttaa joskus ulkomaille, mä vaan en osaa mitään kieliä enkun lisäksi.

Ohhoh kello on taas paljon, mä vaan en osaa päivittää aiemmin päivällä. Huomenna tosin on pakko jos haluan postata yhdet asukuvat, koska meen Arabian nutalle kuudeks tsiigaamaan bändejä, myös mun frendi Mikko soittaa akkarikeikan siellä. On aikas hyvä kattaus joten kannattaa saapua paikalle!


Thursday, September 4, 2014

Say hello to Pumba

Pumba on tämä mystinen kanivauva josta olen aiemmin maininnut! Ikää hänellä on noin viisi kuukautta, ja on oleillut ennen meitä jonkin aikaa mutsin kaverilla, joka sittemmin joutui Pumbasta heinäallergian takia luopumaan. Nimi keksittiin yhdessä pikkuveljen kanssa, edellisillä kun ei muistaakseni sille mitään kunnon nimeä ollut. Pumba on suloinen pieni leijonanharjaskani, joka tosin näyttää ulkoisesti huomattavasti suuremmalta muhkeasta karvapeitteestään johtuen.


Pumba on huomattavasti vilkkaampi kuin yksikään meidän aikaisemmista kaneista, siinä missä Viuhti ei poistu mun huoneessa edes matolta, hyppii Pumba sängylle ja kaikkialle muualle minne pääsee. Mä en myöskään ole ikinä ennen nähnyt yhdenkään meidän kanin nukkuvan kyljellään, kun taas Pumba kävi esimerkiksi äsken tähän mun viereen sängylle nukkumaan silmät kiinni.

Aiemmin päivällä mulla iski lievä paniikki kun saavuin takaisin mun huoneeseen, kania ei nimittäin näkynyt missään. Kävin sängylle istumaan ja huomasin pientä liikettä seinänviereisestä reunasta pehmolelujen alapuolelta. Pumbahan se siellä. Se oli kaivautunut mun lukuisten pehmolelujen alle nukkumaan, aww kuinka suloista. :3


Pumba tykkää kovasti hengailla mun sängyllä, niin kauan kun osaa olla lirauttamatta tänne niin saa mun puolesta olla. Kävin muuten äsken vessassa ja takaisin tullessa ihmettelin kun mun karkkikipon vieressä oli puoliksisyöty karkki. Arvoistus ratkesi kun pupu saapui hetken päästä uudestaan nappaamaan jonkun mun karkeista. :D Tää oli mulle ihan uutta, Viuhti kun tosiaan ei pahemmin kiinnostunut mistään kielletystä. Toki mä nostin karkit turvaan ettei pikkuiselle tule mitään mahavaivoja. Äää en millään viitsis nostaa tota yöksi häkkiin, etenkin kun se just kävi nukkumaan mun viereen. :3

Lopuksi vielä kuvat Viuhtin närkästyneestä ilmeestä sen tuijottaessa valjaissa ulkoilevaa Pumbaa. Viuhtikin muuttaa takaisin mun huoneeseen ulkohäkistä mutta silloin pitää keksiä näille joko ulkoiluvuorot tai rajata oma alue, Viuhti kun tuskin hyväksyy uutta kaveria eikä Pumbaa ole vielä leikattu.


Hahaa mitäs diggaatte tästä blogin uudesta nimestä? Mulla on pyörinyt toi vaihtoehto jo pitkään päässä, koska se näyttää kirjoitettuna esteettisesti kauniilta, sointuu kivasti ja luo sopivasti boheemin vaikutelman. Tykkäsin myös tosta biisistä ja Maija Vilkkumaasta yleisestikin skidinä tosi paljon. Mä en myöskään halunnut englanninkielistä nimeä, niitä on ihan liikaa ja ne hukkuu helposti massaan.

Ja haha, arvatkaa kun olin tiedustellut monelta ihmiseltä oisko tämä nimi hyvä ja kaikilta oli tullut vain hyvää palautetta, niin tottakai eräs miespuolinen frendini sanoi kuinka tosta tulee hänelle mieleen se kuin pildessä olisi hiekkaa. Ilmeisesti hiukset ja kaikki kyseisen sanan synonyymit tarkoittavat jollain miesten kielellä naisten häpykarvoitusta, mutta jos jengin on pakko vääntää väkisin kaikista normaaleista sanoista jotain kaksimielistä (ei sillä etten itse harrastaisi tätä) niin ei ole mun ongelma. :D Sitäpaitsi kelatkaa sitä huomiota kun joku on sillai "ähhähhää hiekkapillu" ja tulee mun blogiin ja tajuaakin kuinka mahtava se on ja jää lukemaan?

Uskon kuitenkin että tuollaiset mielikuvat omaavat ihmiset on vähemmistöä, kaikki muut mun frendeistä liputti edelleenkin tän nimen puolesta tonkin jutun jälkeen. :)

Mutta joo, muokkailen huomenna tota sivupalkin kuvausta, säädän headeria (joka on nyt vähän kökkö) ja vaihdan tän nimen faceen yms yms, nyt koitan mennä nukkumaan ja toivon ettei Pumba valvota mua osoittamalla mieltä häkkiin jouduttuaan!

Wednesday, September 3, 2014

Hello september



Bon Jovi - If That's What It Takes



Lento saapui takaisin Suomeen jo lauantai-iltapäivällä, mutta mä lähdin Stadiin pariksi päiväksi heti sunnuntaina. Sairastuin Kreikassa heti alkumatkasta flunssaan, joka oli tosin varmasti tarttunut jo Suomen puolella, ainakin somen mukaan moni muukin oli viimeviikon kipeänä. Olin siis palatessa hieman väsynyt.

Näin Liinaa vissiin tiistaina ja käytiin vähän kuvailemassa. Ogelissa on niiden lähellä tollanen ihana kiviseinä, jota vasten on aiemminkin tullut otettua kuvia. Tykkään ottaa kuvia paljon enemmän syksyllä, koska valotus on parempi. Kesällä suora auringonpaiste ei vaan näytä hyvältä ja varjoa saattaa olla hankala löytää.

Matkapostausta toki tulee, mutta vähän myöhemmin. Meille nimittäin kotiutuu tänään leijonanharjaskanin poikanen. :3 Mä olen hirveällä kiireellä siivonnut mun huonetta jotta tänne mahtuu häkki, Viuhti oleilee vielä ulkona mutta tuo pikkuinen kun ei ole tottunut, niin se tulee suoraan sisälle. Kunhan pieni ensin totuttelee uuteen kotiin, siirtyy Viuhti myös myöhemmin mun huoneeseen. En oleta noiden tulevan toimeen keskenään, jonka takia väsään aidan tohon keskelle. Kanit saavat siis olla vapaina mun huoneessa silloin kun minä tai mutsi on kotona, sekä ehkä myös öisin.




Tuo hame ja paita ovat Kreikasta, molemmat -60% alessa joten hintaa jäi vain n. 10 € kpl. Rakastuin noihin heti, olin nimittäin haaveillut tollaisesta asusta jo pitkään. Väri hieman arvelutti, mutta lopulta se sopikin hyvin, etenkin kun lisänä on vielä tuo Golden Rosen huulipuna sävyssä 70, joka sekin tarttui mukaan Kreikasta. Hihii en malta odottaa että pääsen esittelemään teille mun kaikki ostokset, sekä muut syksyhankinnat ja puhumaan muutenkin vaatteista ja tyylistä ja siitä mikä inspiroi mua tänä syksynä.

Tuo Jovin biisi tossa alussa, se liittyy asiaan siten että koska syksy on tullut, on aika kaivaa These Days -albumi ja kuunnella sitä syysauringon paistaessa kaupungin keskustassa ihmisiä katsellen, sekä sateisina iltoina kynttilän valossa yksin omassa huoneessa. Toi albumi on Bon Jovin paras levy kokonaisuutena, tottakai bändin kasariajalle ei vedä vertoja mikään, mutta mun mielestä nekään levyt ei yllä kokonaisuutena These Daysin tasolle. Musta tuntuu että tää albumi kertoo tarinan, vaikkei se virallisesti niin teekään. These Days on tavallaan synkkä ja kertoo huonoista ajoista, mutta toisaalta noista biiseistä saa voimaa. En mä osaa selittää kunnolla. Toi levy pitää kokea ite. Sitä joko rakastaa tai sitten siitä ei pidä ollenkaan.

Oli todella vaikee valita minkä biisin mä tolta albumilta tähän laittasin, mutta päädyin tohon koska se ei ole niin tunnettu ja siinä on yksi kohta jonka sanoja rakastan yli kaiken:

"So, when you feel like jumping,
Just when your heart starts pumping
When you’re standing out on that ledge - staring over the edge
I’ll be there to talk to you down,  I’ll be there before you hit the ground"



Mä muuten vaihdan blogille ihan kunnon nimen huomenna, älkää säikähtäkö. Osoite pysyy kuitenkin samana. Ja hei varautukaa Kreikka- ja kanispämmiin lähiaikoina! Postailen instaan ja faceen varmasti heti kuvan pikkuisesta kun saan otettua, joten seurailkaa mua siellä jos kiinnostaa, linkit löytyy sivusta. :)

Yksi asia vielä ennen kuin jatkan skeban soittelua, en ymmärrä miksei jengi käytä turvavyötä bussissa. Lentokoneessa sensijaan kaikki laittaa sen vyön kiinni, vaikka lentäminen on huomattavasti turvallisempaa kuin bussilla liikenteessä meneminen. Ja en usko että turvavyö auttaa koneen pudotessa yhtä paljon, kuin bussin törmätessä. Sit kans koneessa kuuluu vaan klik, klik, klik, klik jokapuolelta kun vyön merkkivalo sammuu. Mikä siinä on niin saatanan vaikeaa pitää sitä vyötä koko matkan ajan? Eihän sitä edes huomaa.


Friday, August 22, 2014

Kreeta kutsuu

Mä tulin nyt vain kertomaan pikaisesti teille, että lähden huomenna Kreikkaan, Kreetan saarelle Chanian kaupunkiin. Meillä oli alkuun Mihaelan kanssa tarkoitus lähteä Bulgariaan, mut siihen tuli niin monta mutkaa matkaan että tuntui kuin jotkut suuremmat voimat olisivat meidän lähtöä vastaan, joten päädyttiin vaihtamaan kohdetta. :D

Lievä kuumotus koska otettiin "määrittelemätön majoitus", ei mua muuten haittaa vaikka jouduttais johonkin torakkahotelliin, mutta kunhan ei mihinkään ihan takapajulaan mistä ei kulje bussit. Matka maksoi kuitenkin vain sen parisataa, eli en mä mitään luksusta tolla hinnalla odota.


Eilinen kuva ig:stä, aijai oon ihan rakastunut tohon menkkahaukan liilaan mattahuulipunaan. ♥

Mutta joo, eipä mulla muuta. Palaillaan reilun viikon kuluttua! 

Wednesday, August 20, 2014

Kakkulat

Shiiit Bulgariaan lähtö onkin nyt aika vaakalaudalla, edullisia lentoja ei jostain syystä saanutkaan mistään ja matkakumppanin budjetille tämä oli ongelma. Vaikka mä olenkin venannut tätä tyyliin koko kesän ja ah lämpö, mutta jos ei lähdetä niin saanpahan ainakin hankittua nyt sen kunnon kameran.

Kamera tulisi tosiaan tarpeeseen, joudun aina käymään todella pitkän muokkaussession että saan puhelimen kuvista edes esteettisesti silmää miellyttäviä, vaikka laadulla ei olisikaan hurraamista. Mulla on myös paljon kuvausideoita, mutta joiden toteuttaminen vaatii ihan kunnon kameraa. Tän postauksen kuvista mulla on ihan hirveä fiilis mutta koska toi asu oli kiva niin menkööt nyt. :D

 Kuvat on jostain viimeviikon alusta, olin villi ja laitoin ekaa kertaa pitkään aikaan lasit päähän julkiselle paikalle. Mähän käytän noita lähinnä telkkaria katsoessa, muussa elämässä pärjään hyvin vaikka mun näkö onkin huonontunut vielä entisestään. Mä en saanut kunnollista pärstäkuvaa noi kakkulat päässä, mutta pitkään epäröin noiden käyttöä koska lyhyiden hiusten kanssa tuli vähän miehinen olo noin vahvojen kehysten kanssa. Toisaalta mun mielestä paksukehyksiset ja semi isot lasit on ainoita järkevän näköisiä silmälaseja, okei ei kaikille sovi mutta tälleen yleisesti.


Vitsi mun aivot lyö nyt ihan tyhjää. Mulla oli mielessä vaikka mitä mistä kirjoittaisin, mutta nyt jotenkin kaikki tuntuu pyyhkiytyneen mun päästä. Tai sitten mua vain vaivaa todella huonosti nukuttu yö, ja jännitys siitä toteutuuko matka. Ehkä menen vaan tekemään popparia ja katsomaan Pretty Little Liarsia.


Tuesday, August 19, 2014

Virukset on pyllystä.

Hei! Tiedän että lupasin postata eilen, mutta (insert dramatic chipmunk sound here) koneestani löytyi virus, joka oli niin salakavala että jotenkin "poisti" virustorjunnan mun koneelta. Tästä seurasi hiton pitkä urakka Nortonin puhdistusohjelmien kanssa, joka venyi puoli neljään asti yöllä. Lataa ohjelma -> odota ikuisuus -> käynnistä kone uudelleen -> poista uhat -> käynnistä uudelleen -> lataa ohjelma -> odota ikuisuus jne.

Onneksi Note kakkosen näytöllä katsoo Netflixiä ihan mielellää, joten viihdytin itseäni useamman tunnin Pretty Little Liarsilla ♥. Tajuttoman koukuttava ja kuumottava sarja vaikka mä alkuun luulin sitä joksikin teinihömpäksi. :D

Mutta niin. Tosiaan yli viikko sitten lauantaina Sonja, Mihaela ja Maria Rosaria saapuivat Haminasta Helsinkiin shoppailemaan. Mä joinasin heidän seuraansa vasta joskus kuuden jälkeen, käytiin safkaamassa ja sitten siirryttiin Kaisiksen puistoon istuskelemaan. Pääsin myös opettamaan tälle italialaiselle miten käydään ilmaiseksi junan vessassa. Ota juna joka lähtee esim. 5 minuutin päästä, käy vessassa ja tule ulos. Tämä taktiikka toimii kuin junan vessa *ba dum tss* heheh.



Me muistettiin vasta Kaisiksessa että hei, ne yhteiskuvat. Siksi croppasin nää tälleen koska taustat oli semi rumat ja valotukset ihan päin pyllyä. Mä muuten tässä syksyllä ostan faijan vanhan kameran, ihanaa koska sitten saan ihan kunnon kuvia näiden ainaisten kännykkäkuvien tilalle.

Ylläolevassa kuvassa minä ja Kaisla, joka on siis tämä mun ainoa kaveri Nurmijärveltä jonka kanssa olen aktiivisesti tekemisissä. Alhaalla vasemmalta oikealle Maria Rosaria, Sonja ja Mihaela. Maria Rosaria oli siis Mihaelalla vaihdossa kolme viikkoa ja on jo nyt kotiutunut takaisin Italiaan, oli kyllä hauska tutustua! Me loput neljä ollaan tunnettu reilu kaksi ja puoli vuotta, tutustuttiin silloin kun oltiin vielä glämrokkareita. Me ollaan koettu yhdessä kaikkia eeppisiä seikkailuja, meikä on esimerkiksi tutustunut ensimmäistä kertaa alkoholin ihmeelliseen maailmaan tässä porukassa.

Meidän ilta sujui tosi mukavissa merkeissä, vaikka Kaisla tulikin kipeäksi ja joutui lähtemään kotiin. Girlschool oli tosi mahtava, eturivi paras rivi. Ihanaa kun ikärajallisilla keikoilla harvemmin joutuu jonottamaan, mekin vaan käveltiin eteen vaikka keikka alkoi puolen tunnin päästä. Kaislan lippukin saatiin myytyä jollekin tuntemattomalle hevarille, saatiin kuitenkin yli puolet takaisin hinnasta.

Eipä mulla mitään kummosta sanottavaa itse keikasta ole, laulu kuului vähän huonosti mutta ei se menoa haitannut!


Mun phonessa on varmaan miljoona tällästä epäselvää ja tärähtänyttä tekotaiteellista kuvaa mitä otettiin ihan kikseissä kun tajuttiin miten meidän rannekkeet yms hehkuu. :D

Muuten mä olen tässä hengannut Stadissa ja ollut kipeenä, nyt alan kuitenkin olla jo aika terve. Torstaina se ois sit menoa koska Taiteiden Yö. On vaan kylmä ku jossai Siperiassa, tai ainakin se siltä tuntuu, ois kyllä kiva olla ulkona. Onneksi mä lähden vielä Bulgarian lämpöön tässä kuussa, jossa onkin kesän lämpimin kausi just nyt!


Mulla on muuten blogin suomenkielinen nimi jo aika varmasti tiedossa, hihih näätte sitten. Postaan huomenna yhdet asukuvat viime viikolta, lisäksi mun pitäis tehdä esittely mun syksykuteista joita kävin shoppailemassa. :)

Saturday, August 16, 2014

Uusi ulkoasu!

Hei! Mä olen ollut tässä kipeänä pari päivää ja väsäillyt uutta ulkoasua. Mitäs tykkäätte? Älkää säikähtäkö jos blogin nimi muuttuu muutaman päivän sisällä, oon ajatellut jotain omaperäisempää tän nykyisen tilalle. Osoite pysyy silti samana, joten ei hätää! Multa kysyttiin askissa millon postaan, täytyy sanoa että ainakin vielä olen niin tajuttoman väsynyt, ettei mun aivot kykene järkevään tekstiin. Koitan huomenna ainakin muokata kuvat valmiiksi, jos sitten vaikka maanantaina jaksaisi kirjoittaa. :)


Friday, August 8, 2014

'Cause I'm a cowboy



Bon Jovi - Wanted Dead Or Alive



Hei! Tässä intoilun ja siivoamisen seassa sain vihdoin avattua Bloggerin. Huomenna mennään tosiaan tyttöporukalla Stadiin ja illalla Virgin Oiliin Girlschoolin keikalle. Liput keikalle maksavat vain 16,50 €, jos ikää löytyy ja rokki iskee niin kannattaa ehdottomasti tolla hinnalla saapua paikalle! Vaikkei Girlschool mulle hirveän tuttu bändi ollut entuudestaan, niin jotenkin naismuusikkoja kohtaan on aina tietynlainen arvostus ja tukemisen halu. Ja toki mitä nyt ennen keikkaa olen tutustunut bändiin enempi, niin oikein hyvältä kuulostaa. :)

Meikä leikki näiden kuvien kanssa vähän tavallista enemmän Pixlr Expressin kanssa, musta on kiva välillä vähän muokata erilaisia kuvia, koska nykypäivänä on liikaa toistensa kopioita olevia blogeja, joissa kuvatkin on ihan samanlaisia. Ei sillä että minä nyt yrittäisin olla mikään ah niin uniikki lumihiutale joka tekee kaiken oikein, u know?

Huomasin muuten kaverin uudella läppärillä mun blogissa käydessä sen näytön olevan niin paljon tarkempi, jonka takia mun blogi näyttää paljon kapeammalta kuin mun näytöllä. Se on tosi ikävä juttu, koska mun näytölle tämä leveys on just sopiva, eikä hirveästi leveämpi edes mahtuisi. Zoomaaminen on toki yksi vaihtoehto, ainakin mua alkoi muilla nettisivuilla ärsyttää kun kaikki teksti oli niin pientä. :D


Ahhah värjäsin tänää juurikasvua pois ja laitoin väripaketin mukana tulleen keltaisuutta poistavan hiusnaamion fledaan ja annoin olla ~45min päässä, joka on mulle ihan normi aika hopeashampoiden yms tuotteiden kanssa. Noh, poispestessä paljastui karmea totuus. Tukka oli ihan vitivalkoinen ja pari liilapinkkiä raitaakin löytyi. :Ddd Noh kyllä toi pesussa kuluu, käyn vielä tässä illalla suihkussa ja pesen shampoolla sen viisi kertaa niin eiköhän fleda ole vähän luonnollisemman värinen. Ja vaikka ei lähtisi, niin on ainakin samaa sävyä mun skeban kanssa. :D Jotain positiivista hei.

Muuten, joskus joku suositteli mulle Joicon hopeashampoota. Pakko kehua kyseistä tuotetta, mitä mä nyt olen jo melkein puoli vuotta sitä käyttänyt niin huhhuh. Selkeän eron huomaa jo parin käyttökerran jälkeen, lisäksi jos sitä laittaa heti värinpoiston jälkeen tukkaan, niin hiuksista tulee ihanan pehmeät shampoon hoitavan vaikutuksen vuoksi. Toi on ehkä jopa liian hoitava mun makuun, lyhyttä tukkaa kun on vaikea laittaa jos se on ihan liukas.











Mitäs muuten pidätte tästä asusta? Kaivelin vähän vanhoja koruja, ja laitoin päähän viime kesänä ostetun hatun. Heti bussista ulos astuessani tajusin miten huono valinta kyseinen päähine oli Helsingin kaltaiseen tuuliseen kaupunkiin, eipä tota tullut kuvien ottamisen lisäksi juuri käytettyä. Mä en tiedä onko mulla käynyt vain huono tuuri, vai onko muillakin noi H&M:n espadrillot hajonneet yhtä nopeasti. Noi repsottaa takaa tosi paljon, toisessa kengässä on pohja osittain irti. Vaikeki kuvista näykään niin tuntuu että noi hajoaa kohta käsiin.

Tuli muuten tuosta hatusta mieleen kuinka joskus pari vuotta takaperin venasin dösää bootsit jalassa ja cowboyhattu päässä, joku skidi osotti äidilleen ja sanoi: "Kato äiti tossa on cowboy!!", vaikka mä olin sonnustautunut muuten ihan mun normi glämkuteisiin. :DDddd

Mutta hei, meikä jatkaa nyt minecraftin pelaamista siivoamista, heihei!

Tuesday, August 5, 2014

Hamina

Tuli tossa viime tiistaina Sonjan, Mihaelan ja Italialaisen vaihtarin Maria Rosarian kanssa hengatessa mieleen, että hei mun pitäs lähteä käymään Haminassa. Varasin samana iltana lipun Onnibussilla torstaille ja mun matka alkoikin heti aamusta. Matka oli kieltämättä lievä pettymys, kun Kiasman pysäkille saapui nahkapenkkisen ja kaksikerroksisen auton sijaan aivan tavallinen, yksikerroksinen bussi. Matka alkoi myös n. 15 minuuttia myöhässä, vaikka perillä Kotkassa oltiinkin lähes aikataulun mukaisesti. Onnibussia aion käyttää toki jatkossakin, eipä sille mitään voi jos yksi bussi on korjattavana. Vertailun vuoksi, aikuiselta maksaa matka Kotkaan normaalisti 25-29 € ja kestää melkein kaikilla vuoroilla ainakin sen puoli tuntia pidempään. Mun matka maksoi 7 € ja jos olisin varannut aiemmin, olisin varmasti päässyt vielä halvemmalla. Toki jos Kotkasta joutuu maksamaan vielä matkan Haminaan, alkaa opiskelijahinnoilla olla melkein yhtä edullista ostaa lippu suoraan perille.


Perillä Kotkassa mua oli hakemassa autolla kaikki kolme, kaverit oli vielä ottanut ihan mua varten Skid Row:n levyn mukaan! Matka taittui kivasti 18 and Lifeä ja muita biisejä porukalla hoilatessa. Perillä heitettiin Sonjalle mun tavarat ja otettiin suunta Haminan raatihuonetta, jonka ympärillä olisi Hamina Tattoon avajaisparaati. Jonkin aikaa ehdittiin vähän kierrellä ympäriinsä, kunnes etsittiin meille paikat ympyränmuotoisen kadun varrelta. Oli aika hienoa katsella ja kuunnella kun paikalle asteli eri maiden sotilassoittokuntia aina Japanista asti. Tein havainnon että ainakin osalla soittokunnista miesten hiukset olivat ihan kynittyjä, kun taas naisten pitkät hiukset olivat sidottuina niskaan. Aloin sitten taas kelailemaan kuinka mä en vaan voi ymmärtää, miksi armeijassa miehiltä vaaditaan lyhyttä tukkaa mutta naisilta ei. Ei nykypäivänä hiusten pituus ole millään lailla sidonnainen sukupuoleen, terveisin lyhythiuksinen nainen joka kuolaa pitkähiuksisten miesten perään.

Häippästiin hieman ennen avajaistapahtuman loppua kohti kiinalaista ravintolaa jotta varmasti saataisiin paikat, paraatia kun oli katsomassa varmasti moni muukin nälkäinen. Awww kuulin kuinka mun ystävät olivat käyneet tiedustelemassa edellisenä päivänä, onko paikassa mahdollista saada vegaanista ruokaa. ♥ Löytyihän listalta vegaaneille sopivaa safkaakin, kiinalaisessa muutenkin on harvemmin ainakin mun kokemuksen mukaan maitoa tai kananmunaa. Ruoka on kyseisessä paikassa todella hyvää ja kasvisruokia löytyy listalta useampi ellei paikalle satu lounasaikaan, suosittelen käymään jos Haminassa sattuu vierailemaan!

Mulla ei nyt valitettavasti ole meistä yhtään yhteiskuvaa! Vanhan blogin seuraajille oli varmasti tuttua ainainen kuvaspämmi Haminareissun jälkeen, nyt vaan jotenkin jäi koko homma. Koitan kuitenkin napsia ensi viikonloppuna meistä jotain kuvia, kivempi uusien lukijoiden lukea kun tietää minkänäköisistä ihmisistä puhutaan.



Ekana iltana kun oltiin Sonjalla alottelemassa, keksin hienon juomapelin. :D Tiedättekö tämän Alegria -biisin? No jos ette, kuunnelkaa ihmeessä. Ihana ja upea kappale, vaikka meikä nyt ehkä vähän pilas sen koskettavuuden tällä pelillä. :D Sääntö meni niin, että joka kerta kun laulussa lauletaan "alegria", tulee juoda. Muuten, Cirque du Soleil on ihan tajuttoman mahtava. Oon nähnyt Alegrian lisäksi 2-3 niiden showta, en muista tarkkaan koska osa on tullut nähtyä senverran pienenä.

Perjantaina oleiltiin päivällä rannalla Mihaelan ja Maria Rosarian kanssa. Tuo ranta missä oltiin oli tosi hyvä! Matalaa pitkään ja ihana aaltokuvioinen hiekkapohja, joka kävellessä hieroi mukavasti jalkapohjia. Merivesi oli myös todella lämmintä ja aaltojakin oli mukavasti. Puhuttiin Mihaelan kanssa paljon meidän tulevasta Bulgarian matkasta, arvatkaa olenko innoissani?



Alkuillasta perjantaina oltiin Sonjalla kahdestaan kun noilla kahdella oli Rotary-järjestön kustantamat liput illan marssishowhun. Katsottiin Leijonakuningas ja voi että sitä itkun määrää ;___; Hoettiin vaan itkun ja raivon säestämän miten mulkku Scar on. Voi pikku Simbaa, mutta onneksi on Timon ja Pumba! Hassua miten skidinä leffat ei kosketa ollenkaan samalla lailla, nyt oli hirveä tuska pidätellä itkua ettei ripsarit karkaisi ihan kokonaan. Oon oihan kauhea nössö, itken melkeen kaikissa vähääkään koskettavissa leffoissa. Se on muuten hyvää kikka jos joku oikea asia harmittaa, niin katsoo jonkun surullisen elokuvan ja lopulta itkee vain sille elokuvalle.

Illalla lähdettiin koko porukka tsekkaamaan Haminan baaritarjonta uudelleen, edellisenä iltana oli meno ollut aika laimeeta. Päädyttiin lopulta Haminan Seurahuoneelle, jossa meno oli huomattavasti parempi kuin muissa paikoissa ja mikä tärkeintä, sieltä löytyi tanssilattia. :3


Löysin lähtöä edeltävänä päivänä jostain mun vanhojen vaatteiden kassista tollaisen pitkän valkoisen neuletakin. Joskus skidinä toi oli mun mielestä karsea vaate, nyt vaan olin sillai "oi miten hippi, pakko pukea tää päälle!!" Mitäs tykkäätte?

Kokonaisuutena oikein mahti reissu, lukuunottamatta paluumatkalla Porvoosta kyytintulleita lapsia isänsä kanssa, ai saatana mikä melu. Jos olisin istunut näköetäisyydellä, olisin varmasti huomauttanut. Lapset on lapsia, joo, mutta voi nekin puhua hiljempaa. Mä voisin valittaa ihmisten käytöksestä julkisissa vaikka kuinka paljon, mutta ehkä nyt suljen suuni ja alan valmistautua nukkumaan. :D


Wednesday, July 30, 2014

Suomenlinna

Olin eilen viemässä Sonjaa, Mihaelaa ja italialaista vaihtaria ympäri Helsinkiä. Käytiin parin pakollisen nähtävyyden jälkeen Suomenlinnassa piknikillä. Tällä kertaa ei ollut hirveästi aikaa, Suomenlinnassa voisi käyttää vaikka koko päivän. Mä olen käynyt kyseisessä paikassa viimeksi joskus ihan skidinä, joten mulla ei ollut mitään muistikuvaa. Koko paikka oli kuitenkin aikas upea, ja tahdon sinne ehdottomasti uudestaan kunnon ajalla. Suomenlinnaan pääsee Helsingin sisäisellä lipulla, lauttamatka kestää ehkä jotain 15 minuuttia. Lauttoja kulki ainakin päivällä kolmesti tunnissa, eli kauaa ei joudu odottelemaan vaikka ei katsoisi aikatauluja etukäteen.

Ja hei mitä Heidi edellä - sitä turistit perässä. Sen jälkeen kun kiipesin alas tosta kuvanottopaikalta, oli lähelle kerääntynyt joukko aasialaisia turisteja, jotka mun esimerkin jälkeen kiipesivät vuoron perään samaan paikkaan.


Vitsi olis tavallaan niin ihana asua tollasessa paikassa, mutta toisaalta talvella on varmaan aika ikävää ja kesäisin mulla menis hermot turisteihin. Ei sillä, kyllähän mä itsekin olen turistina ollut monessa maassa. Mua vaan kyrsii monien turistien tapa olla kunnioittamatta ja muistamatta, että hei tämä paikka on jonkun koti, sekä tukkia koko tie kun jäädään porukalla miettimään mennääkö paikkaan a vai sittenkin paikkaan b. Ja hei tätä huomaa ihan silloinkin mun maalaiset tulee stadiin. :D


Tämä kesä on kyllä ollut niin täydellistä aikaa! Ehkä suurin vastoinkäyminen pitkään aikaan sattui eilen, kun olin menossa dösärille. Näin, että 39 tuli ja lähdin juoksemaan. Se pysähtyi ottamaan muita asiakkaita kyytiin ja kuski varmasti näki ja tajusi että juosken bussiin kun vielä heilutinkin sille. Kuitenkin juuri kun olin yhden askelman päässä ovista, laittoi kuski ovet kiinni ja kaahasi pois. Silloin nälkäisenä kirosin mielessäni miten tollaset ihmiset ois saanu kuolla äitinsä kohtuun. :--DDDd Tottakai kaikkia vituttaa joskus mutta on väärin purkaa se toisiin ihmisiin, vielä kun on töissä ja minä olen maksava asiakas. Ei toi nyt oikeasti ollut elämää suurempi asia, vituttaa vaan miten joku kehtaa olla noin epäkohtelias. :D


Tälläinen söpö kisu tuli vastaan Suomenlinnassa. :3 Käytiin porukalla paijaamassa sitä. Suomenlinna on varmasti aika ihanteellinen paikka pitää kissaa vapaana, siellä kun ei ole esimerkiksi vaarallista liikennettä. Muuten mä suhdaudun aika negatiivisesti kissojen vapaanapitoon asuinalueilla.

Saatiin eilen idea, että meikä lähte vielä tällä viikolla Haminaan, jossa on tällä hetkellä Hamina Tattoo -festarit. Oon ihan kikseissä koska meen huomenna Onnibussilla, eli pääsen ekaa kertaa elämässäni kaksikerroksiseen bussiin! Tänään pitäisi vielä siivota, pakata ja käydä ajoissa nukkumaan jotta jaksan huomenna herätä. :)


Mini Rage Face Vendetta Smiley