Tuesday, September 30, 2014

Uusi hiusväri + falafel-ohje


We The Kings - Heaven Can Wait

Hahah mulla on niin samat fiilikset kuin mitä Liina kirjoitti blogissaan, ei vaan saa mitään aikaseks vaikka on päivät kotona. Ei ole kivaa olla tällänen laiskimus kaakkimus, ois niin jees kun sais juttuja tehtyä. Sentään yhteen asiaan mä olen viimeaikoina panostanut, kitaran soittamiseen. Suurin motivaatio tähänkin on se että nykyään jammaillaan yhessä Liinan kanssa, on oikeasti joku syy miksi pitää opetella joku biisi. Lisäksi kun sen biisin opettelee niin siitä pääsee nauttimaan paljon enemmän kun voi soittaa ja laulaa yhdessä jonkun kanssa.


 Värjäsin mun hiuksia pari päivää sitten. Heitin ekaks hetken mielijohteesta Biozellin Color Maskin sävyssä Cappuchino päähän ja lopputulos oli alemman kuvan mukainen. Samalla aineella värjäsin kesällä mun hiuksia, joten sitä ei ollut hirveästi jäljellä. Koitin etsiä Anttiloista lisää kyseistä tuotetta, mutta en löytänyt ja tulin siihen tulokseen että sitä tuskin enään myydään. Päädyin sitten ostamaan Garnier Olia -hiusvärin sävyssä Intense Copper, koska mitään parempaakaan sävyä en löytänyt (ja koska Olia-värit on ihania :3). Tottakai tukasta tuli ihan oranssi, mutta punaisen sävyt vaalenevat tosi nopeasti, joten eiköhän tää oo kohta enemmän sellainen mitä tavoittelin. Ja tottakai kivahan tääkin on!

Ylempään kuvaan editoin hiukset oranssimmiksi koska laitoin ton mun profiilikuvaksi, ja halusin kuvan jossa on mun tänhetkinen väri sellasen kuvan sijaan, jonka hiusväri oli päässä vain pari päivää.

Tein muuten yksi päivä ihan tajuttoman hyvää falafelia! Noi onnistui tosi hyvin joten haluan jakaa tän reseptin teille. Falafelithan kuuluisi tehdä liottamalla kikherneitä, mutta hyvin noi onnistui niistä GoGreenin syöntivalmiista. Valkosipulin ja muiden mausteiden määrää voi toki säätää oman maun mukaan, näistä tuli aika mausteisia.

Falafeleihin tarvitset:

• 2 purkkia GoGreenin kikherneitä
• 2 punasipulia
• 4 valkosipulin kynttä
• 2 chiliä
• 1 lime
• vehnäjauhoja
• seesaminsiemeniä
• korianteria
• persiljaa
• suolaa
• mustapippuria
• juustokuminaa

Homma menee tietty niin että pilkotaan kaikki pilkottavat ainekset kulhoon, lisätään huuhdotut kikherneet ja mausteet joukkoon. Tämän jälkeen otetaan käyttöön jokin elektroninen vempain joka hienontaa kaikki ainekset tasaiseksi mössöksi, jonka jälkeen lisätään joukkoon vehnäjauhoja senverran että tosta mössöstä tulee enemmän taikinamaista. Vehnäjauho ei kuulemma "kuulu" falafeliin, mutta ainakaan mä en saanut tota muuten pysymään kasassa.

Falafelit paistetaan pannulla runsaassa öljyssä, paistamiseen ei mene kuin pari minuutta/puoli. Mä itse teen aina pihvimallisia, pyörykät on vaikeempia. Vaikka falafelpihvit eivät pysyisi kunnolla kasassa niin ei se mitään, maku on silti loistava. :3


Wednesday, September 24, 2014

Pitkästä aikaa

Mulla on välillä kausia kun aika vaan katoaa. Tuntuu etten saa mistään kiinni, katson vain kun viikot vierii. Miljoona tekemätöntä asiaa odottelee, mutta kun aika vaan menee johonkin ennen kuin saan mitään aikaiseksi. Ajattelen esimerkiksi siivoavani jonain päivänä, yhtäkkiä havahdun kun on ilta.

Välillä taas aika matelee ja musta tuntuu että tulen hulluksi jos vietän kolmekin päivää kotona, pakko päästä välillä stadiin toisiin maisemiin. Mua vaan ahdistaa jos joudun olemaan liikaa paikoilllani.

Mä olen ihminen joka kyllästyy helposti, paitsi oikeasti mulle tärkeisiin asioihin. Ihmettelin skidinä miten pikkuveli jaksoi katsoa saman elokuvan vaikka monta kertaa päivässä, kunnes löysin mun ensimmäisen suosikkileffan. En muista mikä se oli, mutta mä muistan että se oli ensimmäinen elokuva, jonka mä jaksoin katsoa loputtomia kertoja kyllästymättä.



Toi sama pätee vieläkin, en tykkää yhtään katsoa jo kerran nähtyjä elokuvia (tai sarjoja) - ellei kyseessä ole joku mun suosikki. Mulla on nyt sellanen fiilis että mun pyhään suosikkielokuvien joukkoon on liittymässä uusi tulokas joka tosin on tv-sarja. Onko sarja nimeltä Hannibal tuttu? Mä katsoin ekan kauden Netflixistä viime talvena, innostuin jo silloin niin kovasti kyseisestä sarjasta että katsoin sen kahdesti. Vasta tokan kauden katsottuani mä rakastuin todella tuohon sarjaan, ykköskausi on menossa kolmatta kertaa koska tokaa kautta pitää vielä vähän sulatella ennen uudelleenkatsomista.

Hannibal on sarjana aivan saatanan hyvä. Mulla kesti hetki elokuvat nähneenä sulatella Mads Mikkelsenin tanskalaisella aksentilla varustettua Hannibal Lecteriä, joka eroaa hyvin paljon Anthony Hopkinsin versiosta. Siihen tottui kuitenkin aika nopeasti ja nyt mä jopa miellän tämän enemmän "oikeaksi" kuin alkuperäisen.

Mä olen tosi huono kuvailemaan miksi joku asia on musta tosi hyvä, tämäkin sarja on vaan niin nerokas ettei sen hienoutta pysty sanoiksi pukemaan. Tuntuu että tossa on kaikki niin hiottua, eikä joukossa takuulla ole yhtäkään täytejaksoa, mitä monista sarjoista löytyy. Sarjan näyttelijöistä ei kukaan ollut mulle entuudestaan tuttu, mutta kaikki vetävät roolinsa todella uskottavasti. Mä en voi kuin suositella katsomaan jos yhtään kiinnostaa, sarjahan ei missään nimessä ole pelottava vaikka sisäelimiä ja ruumiita sisältääkin.

Hahah en spoilaa sen enempää mutta kakkoskauden jälkeen todellakin ymmärrän miksi jengi shippaa ihan kybällä Hannibalia ja Will Grahamia. Tossa on niin paljon sellasta pientä vihjailua mikä tosin on varmaan laitettu tarkotuksella jotta kaikki fangirlit shippais niitä vielä enemmän. :D

Sain muuten askissa joltain Star Wars -kysymyksen ja olin ihan innoissani. :3 Mä jaksaisin puhua mun suosikkileffoista yms. ihan loputtomiin, usein vaan muut ihmiset ei ole yhtä innostuneita asiasta. :D 



Huomenna olis kymmeneltä aika Pumban kastraatioon. Jotenkin tosi julma fiilis. :D Tottakai toi on ton eläimen parhaaksi, tää meno täällä ois kuitenkin tosi mahdotonta nyt kun Viuhtikin muutti sisälle. Voishan noi ulkoilla eri aikaan mutta kun Pumba on ihan sekaisin tosta ja mm. pissas neljät merkkauspissat mun sänkyyn kahden päivän aikana. Pumba myös aina vapaana ollessaan vaan kiertää Viuhtin häkin ympärillä etsien pääsyä sinne jne.

Näihin kuviin liittyen olin eilen Hannan, Auran ja Satun kanssa Stadissa. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa! Kierreltiin kauppoja ja illalla käytiin baarissa parilla, jossa olikin sinä iltana keikka jota päädyttiin katsomaan.

Toi hattu on eBaysta, maksoin siitä vain kahdeksan euroa kun esimerkiksi Seppälä myy vastaavaa vajaalla kolmella kympillä. Lapussa lukee 100% villaa mutta eipä noista Kiinatuotteista tiedä. Mulla on hirveä ongelma kun mietin että kumpi on parempi, toisaalta en haluaisi että lammas kärsii siksi että minä saan villahatun, mutta toisaalta villa on ekologisempi vaihtoehto kuin muovista tehty.

Huhhuh kun aika rientää, tässähän alkaa ihan väsyttää. Tää on joku maaginen juttu että postaan aina ennen nukkumaanmenoa, hah. Mulla on seuraavan postauksen kuvat valmiina mutta niitä pitäis vielä muokkailla, joten en ajatellut pitää samanlaista taukoa kuin nyt. Öitä!

Friday, September 12, 2014

Ain't it funny, how you never ever learn to fall



Bon Jovi - This Ain't A Love Song


Hei! Nää kuvat on otettu keskiviikkona siellä Arabiassa. Kun muu jengi meni röökille, minä Satu ja Liina lähdettiin ottamaan kuvia. Liinalla oli hieno visio tosta keltasesta seinästä ja portaikosta, täytyy sanoa että se idea todellakin toimi! Lisäilin tollaset mustavalkoset kukkareunukset koska näitä kuvia piti rajata aika kapeiksi.

Mä olen viimeaikoina lueskellut paljon Edie Sedgwickistä ja täytyy sanoa että mä olen nyt sen takia inspiroitunut kovasti isoista korviksista. Mun mielestä pitkät ja isot korvikset sopii lyhyiden hiusten kanssa erinomaisesti, ja mä olenkin kuluttanut paljon aikaa etsiessäni eBaysta oikeantyylisiä. Toiset tilaamani saapuivatkin itseasiassa tänään, eiköhän nekin ole täällä pian esillä. :)

Alunperin mun fledasta tuli vahingossa noin valkoinen kun unohdin väripaketin mukana tulleen hoitoaineen vähän liian pitkäksi aikaa päähän. Mä kuitenkin lopulta tykästyin tohon väriin koska se sopii kylmyydeltään hyvin syksyyn ja olenkin ylläpitänyt sitä Joicon hopeashampoolla.

Oli muuten tosi kiva tulla eilen kotiin, heitin yöpuvun housut jalkaan ja rojahdin sängylle. Tunsin heti jotain märkää mun reittä vasten ja pomppasin ylös. Mikäs muukaan siellä oli kuin kaatunut rakipullo jonka korkki oli pettänyt. Tosi mukava yllätys kun oikeen Kreikasta raahatusta alkoholista reilu pari desiä oli mun sängyllä. Tuli kyllä hieman sanomista sen sinne jättäneelle henkilölle. Kaiken kruunasi vielä se etten löytänyt mulle muita yöpuvun housuja, siinä sitten hengasin himassa haisten jollekin alkkikselle. :---DDDd

Biisiksi valkkasin taas jotain Jovin These Daysilta, tää on ehkä mun suosikki koko levyltä. Mulla itselläni ei ole ollut sydänsuruja aikoihin, mutta voin niin samaistua näihin sanoihin joka ikinen kuuntelukerta. Tästä biisistä myös kuulee niin sen tuskan ja tunteen mistä tämä kertoo. Mä voisin analysoida tän biisin lause lauseelta mutta taidan jättää tän vain tähän.

"If the pain that I'm feeling so strong
Is the reason that I'm holding on
Then I'm wrong, yeah I'm wrong - this ain't a love song"

P.S. En malta odottaa huomista! Tytöt tulee meille joskus viiden jälkeen, sitä ennen on luvassa siivousta ja kokkausta. :)

Thursday, September 11, 2014

I wish it wasn't me standin' in these shoes


Bon Jovi - Damned


Hehei tässä nyt näitä kuvia mitä piti eilen laittaa mutta tadaa, netti ei toiminut. Mä en käsitä mikä tää juttu on että aina kun lupaan postaavani tyyliin seuraavana päivänä niin ähhähhää joku tekninen vika iskee tielle. Miten voi olla näin huono tuuri?

Eilen olin tosiaan Arabian nutalla tsiigailemassa bändejä, oli kyllä harvinaisen hyvä kattaus! Ekana Mikko ja Onni vetivät akkarisetin, hahah lievä nostalgia noiden Cherika -ajoista. Muita bändejä illan aikana olivat Echo, Roülette, Smokin' Aces, Rozey Isle, Boneyard Coyotes ja Mary Celeste. Smokin' Aces kauppasi niiden uutta ep:tä mutta mun rahatilanne oli niin huono että viiden euron lovi olis tuntunut aika pahalta lompakossa. :D Käyn sit joltain baarikeikalta hakemassa sen. Noi ep:n biisit löytyy youtubesta, hahah pakko sanoa että diggaan kovasti koska soundaa vähän Jovilta!




Nää kuvat on alkuviikolta, uuu noi nudet Pull & Bear:n platformkengät oli rakkautta heti ensisilmäyksellä. Ostin ne Kreikasta jollain parilla kympillä, pitää vaan vielä vähän totutella koska sain aika massiiviset rakot mun jalkoihin noista.

Rakkuloista puheenollen se oli oikein mukava tunne kun lähdin noi kengät jalassa ulos ja keskellä suojatietä tunsin kun jotain nestettä valahti mun jalkaan. No mitäpä muutakaan se oli kuin kudosnestettä puhjenneesta rakkulasta, hyi hitto. :D






Arvatkaa olinko muuten edes iloinen kun bongasin menkkahaukasta ton mekon koossa 32!!! Missään ikinä en ole törmännyt kolmenelosta pienempään kokoon, ai että sitä riemun määrää kun voi kerrankin ostaa vaatteen jota ei tarvitse kaventaa yhtään. Toi mekko on ollut mulla jo ennen Kreikan matkaa, ja taisi se olla mulla päällä myös Taiteiden Yössä. En vain ole ehtinyt vielä esittelemään sitä, ja kyllä, se syksyvaatepostauskin on tulossa. :)

Kaulakorun lainasin mutsilta, niin outo fiilis käyttää vaihteeksi hopeisia koruja kun koko kesän kuljin kultasissa.







Hei olen Heidi ja laitan hiuksiani

En malta odottaa lauantaita, Liina, Juuli ja Riikka saapuvat meille viettämään tyttöjen iltaa Singstarin ja kauhuleffojen merkeissä! Huomenna on siis luvassa siivoamista, lisäksi pitää miettiä miten tänne saa lattialle kaksi petiä nyt kun on toi Pumban häkki. Voi että toi pupu on kyllä niin suloinen, hauska miten se näyttää niin isolta ton karvansa takia vaikka oikeasti on aika pikkuinen. :D

Tuli muuten eilen ihan pikkuinen ikävä mun kasarifledaa kun näin niin paljon hienoja fledoja ihmisillä! Ei sillä että mä oikeasti haluaisin sitä takaisin, se oli ihan karseessa kunnossa kokoajan ja tosi hankala. Lisäksi oon kuullut niin paljon sitä miten tää lyhyt sopii mulle paremmin että ihan mielelläni pitäydyn tässä mallissa. :)

Mä lähden nyt nukkumaan, hyvää yötä ja kauniita unia! ♥

Tuesday, September 9, 2014

Kreeta, osa 1

Huhhuh kun aika rientää! Suomeen takaisin tulemisestakin on jo reilusti yli viikko. Mä en yleensä tykkää heti reissun jälkeen alkaa kaivelemaan kuvia ja sillai, vaan tykkään olla hetken rauhassa ennen kuin alan muistelemaan kulunutta matkaa.

Mä kelasin kertoa Kreetan matkasta tälleen lyhyissä osissa, on tosi stressaavaa koittaa saada kaikki mahdutettua samaan postaukseen.





Auringonlasku vuorilla.

Kertauksena vielä, mä lähdin mun samanikäisen frendin Mihaelan kanssa Kreikkaan Kreetan saarelle. Otettiin äkkilähtö kun meidän alkuperäiset suunnitelmat Bulgarian suhteen kariutuivat. Mihaela on puoliksi Bulgarialainen, puhuu kieltä ja lisäksi niillä ois ollut kämppä siellä. Siksi siis Bulgaria oli meidän ykkösvaihtoehto. Matkan varauksesta lennon lähtöön oli alle kaksi vuorokautta, eipä ehtinyt tulla mitään matkajännitystä tossa ajassa. Ainoa asia mikä hieman kuumotti oli meidän valitsema "määrittelemätön majoitus". Matka varattiin Apollomatkojen kautta ja hintaa oli koko paketilla noin parisataa per nenä.

Määrittelemätön majoitus paljastuikin oikein hyväksi vaihtoehdoksi! Mä mainitsin väärin että oltais oltu Haniassa, meidän lento meni sinne mutta majoituttiin Georgioupolisissa. Mä muuten pitkään mietin onko toi nyt Hania vai Chania, alkuun luulin jälkimmäistä ja että eka olis vaan suomenkielinen nimitys. Kuitenkin paikallisten suusta kuului selkeästi Hania, joten sillä sit mentiin. Georgioupoliskin oli välillä kirjoitettuna ilman u-kirjainta, mut kaikki kuitenkin tajuaa mistä on kyse. :D



Mä olen huono näiden nimitysten kanssa et mikä on nyt hotelli ja mikä hostelli, mutta kuitenkin meidän majapaikan nimi oli Anna Apartments, joka sijaitsi ihan keskustan nurkilla mutta just siinä rajalla josta alkaa maaseutu. Voisiko parempaa sijaintia toivoa? Paikka oli todella siisti vaikkei todellakaan mikään luksusmesta. Käynti huoneisiin oli ulkoa, eikä varsinaista respaa tai aulaa ollut. Huoneessa oli pieni liesi, jääkaappi ja tottakai parveke. Lukuunottamatta vessan ovea jota ei saanut kunnolla kiinni ja huonosti toimivaa suihkua toi paikka oli tosi jees. Kyllä sieltä suihkusta vettä tuli mutta aika huonolla paineella, tosin mun lyhyen fledan pesussa toi ei ollut ongelma.

Toi mesta tais olla joku perheyritys, samaan juttuun kuuluivat ainakin Anna Market ja Anna's Farm, sekä kauempana taisi olla myös Anna's House niminen kunnon hotelli. Meidän majapaikkaa hoiti sellanen tosi mukava vanha nainen, huoneet siivosi aina nuorempi nainen sellasen nuoren tytön kanssa. Ilmapiiri oli tosi mukava ja kaikki asiat hoitui helposti, esimerkiksi kerran siivouksen yhteydessä meille jäi vain yksi pyyhe, mut saatiin toinen heti kun kysyttiin.


"Alakerta" oli kasvillisuuden peitossa ja joukossa hengaili kissoja ja kanoja. Kuljettiin tällästä ihanaa käytävää pitkin aina kun poistuttiin keskustaan tmv. Rannalle oli matkaa noin puoli kilometriä, riippuen tietenkin mihin kohtaan halusi jäädä. Keskusta alkoi heti sadan metrin päästä sillan jälkeen, joten matkat ei todellakaan olleet pahoja kävellä. Georgioupolis oli tosi mukava paikka, vaikka shoppailumahdollisuudet oli aikalailla vain turistitavaraa. Yöelämääkään ei paikassa oikein ollut, mutta Haniaan pääsi bussilla ja sieltä löytyikin sit molempia. Kaikesta tosta ja muustakin lisää myöhemmissä osissa. :)

Eläinten yms. äänet kuuluivat aika selkeästi sisälle, mutta eipä tuo ainakaan mun nukkumista haitannut. Lähinnä kukkojen kilpakiekuminen aamuviiden maissa sekä hanhien kaakatus olivat eniten häiritseviä ääniä, mutta kuten sanoin ei ne nukkumista haitanneet. Sensijaan eräs samalla matkalla tullut suomalaisten nuorten porukka piti ihan kiitettävää meteliä joka esti nukahtamisen, tästä eräs eeppinen tarina hieman myöhemmin. :----DDddd


Sanon nyt jo ennen muita osia että kokonaisuutena matka oli aivan loistava! Mihaela oli todella mukava matkakumppani, lähtisin sen kanssa mielelläni joskus uudestaan reissuun. :) Yhyy hirveä ikävä tota paikkaa iski, menisin mielelläni joskus myös uudestaan! Mä rakastan matkustamista ja mun on vaikea pysyä paikoillani, en ymmärrä miten oon joskus selvinnut kun oon hengannut vaan Nurmijärvellä. :D Ois ihana myös muuttaa joskus ulkomaille, mä vaan en osaa mitään kieliä enkun lisäksi.

Ohhoh kello on taas paljon, mä vaan en osaa päivittää aiemmin päivällä. Huomenna tosin on pakko jos haluan postata yhdet asukuvat, koska meen Arabian nutalle kuudeks tsiigaamaan bändejä, myös mun frendi Mikko soittaa akkarikeikan siellä. On aikas hyvä kattaus joten kannattaa saapua paikalle!


Thursday, September 4, 2014

Say hello to Pumba

Pumba on tämä mystinen kanivauva josta olen aiemmin maininnut! Ikää hänellä on noin viisi kuukautta, ja on oleillut ennen meitä jonkin aikaa mutsin kaverilla, joka sittemmin joutui Pumbasta heinäallergian takia luopumaan. Nimi keksittiin yhdessä pikkuveljen kanssa, edellisillä kun ei muistaakseni sille mitään kunnon nimeä ollut. Pumba on suloinen pieni leijonanharjaskani, joka tosin näyttää ulkoisesti huomattavasti suuremmalta muhkeasta karvapeitteestään johtuen.


Pumba on huomattavasti vilkkaampi kuin yksikään meidän aikaisemmista kaneista, siinä missä Viuhti ei poistu mun huoneessa edes matolta, hyppii Pumba sängylle ja kaikkialle muualle minne pääsee. Mä en myöskään ole ikinä ennen nähnyt yhdenkään meidän kanin nukkuvan kyljellään, kun taas Pumba kävi esimerkiksi äsken tähän mun viereen sängylle nukkumaan silmät kiinni.

Aiemmin päivällä mulla iski lievä paniikki kun saavuin takaisin mun huoneeseen, kania ei nimittäin näkynyt missään. Kävin sängylle istumaan ja huomasin pientä liikettä seinänviereisestä reunasta pehmolelujen alapuolelta. Pumbahan se siellä. Se oli kaivautunut mun lukuisten pehmolelujen alle nukkumaan, aww kuinka suloista. :3


Pumba tykkää kovasti hengailla mun sängyllä, niin kauan kun osaa olla lirauttamatta tänne niin saa mun puolesta olla. Kävin muuten äsken vessassa ja takaisin tullessa ihmettelin kun mun karkkikipon vieressä oli puoliksisyöty karkki. Arvoistus ratkesi kun pupu saapui hetken päästä uudestaan nappaamaan jonkun mun karkeista. :D Tää oli mulle ihan uutta, Viuhti kun tosiaan ei pahemmin kiinnostunut mistään kielletystä. Toki mä nostin karkit turvaan ettei pikkuiselle tule mitään mahavaivoja. Äää en millään viitsis nostaa tota yöksi häkkiin, etenkin kun se just kävi nukkumaan mun viereen. :3

Lopuksi vielä kuvat Viuhtin närkästyneestä ilmeestä sen tuijottaessa valjaissa ulkoilevaa Pumbaa. Viuhtikin muuttaa takaisin mun huoneeseen ulkohäkistä mutta silloin pitää keksiä näille joko ulkoiluvuorot tai rajata oma alue, Viuhti kun tuskin hyväksyy uutta kaveria eikä Pumbaa ole vielä leikattu.


Hahaa mitäs diggaatte tästä blogin uudesta nimestä? Mulla on pyörinyt toi vaihtoehto jo pitkään päässä, koska se näyttää kirjoitettuna esteettisesti kauniilta, sointuu kivasti ja luo sopivasti boheemin vaikutelman. Tykkäsin myös tosta biisistä ja Maija Vilkkumaasta yleisestikin skidinä tosi paljon. Mä en myöskään halunnut englanninkielistä nimeä, niitä on ihan liikaa ja ne hukkuu helposti massaan.

Ja haha, arvatkaa kun olin tiedustellut monelta ihmiseltä oisko tämä nimi hyvä ja kaikilta oli tullut vain hyvää palautetta, niin tottakai eräs miespuolinen frendini sanoi kuinka tosta tulee hänelle mieleen se kuin pildessä olisi hiekkaa. Ilmeisesti hiukset ja kaikki kyseisen sanan synonyymit tarkoittavat jollain miesten kielellä naisten häpykarvoitusta, mutta jos jengin on pakko vääntää väkisin kaikista normaaleista sanoista jotain kaksimielistä (ei sillä etten itse harrastaisi tätä) niin ei ole mun ongelma. :D Sitäpaitsi kelatkaa sitä huomiota kun joku on sillai "ähhähhää hiekkapillu" ja tulee mun blogiin ja tajuaakin kuinka mahtava se on ja jää lukemaan?

Uskon kuitenkin että tuollaiset mielikuvat omaavat ihmiset on vähemmistöä, kaikki muut mun frendeistä liputti edelleenkin tän nimen puolesta tonkin jutun jälkeen. :)

Mutta joo, muokkailen huomenna tota sivupalkin kuvausta, säädän headeria (joka on nyt vähän kökkö) ja vaihdan tän nimen faceen yms yms, nyt koitan mennä nukkumaan ja toivon ettei Pumba valvota mua osoittamalla mieltä häkkiin jouduttuaan!

Wednesday, September 3, 2014

Hello september



Bon Jovi - If That's What It Takes



Lento saapui takaisin Suomeen jo lauantai-iltapäivällä, mutta mä lähdin Stadiin pariksi päiväksi heti sunnuntaina. Sairastuin Kreikassa heti alkumatkasta flunssaan, joka oli tosin varmasti tarttunut jo Suomen puolella, ainakin somen mukaan moni muukin oli viimeviikon kipeänä. Olin siis palatessa hieman väsynyt.

Näin Liinaa vissiin tiistaina ja käytiin vähän kuvailemassa. Ogelissa on niiden lähellä tollanen ihana kiviseinä, jota vasten on aiemminkin tullut otettua kuvia. Tykkään ottaa kuvia paljon enemmän syksyllä, koska valotus on parempi. Kesällä suora auringonpaiste ei vaan näytä hyvältä ja varjoa saattaa olla hankala löytää.

Matkapostausta toki tulee, mutta vähän myöhemmin. Meille nimittäin kotiutuu tänään leijonanharjaskanin poikanen. :3 Mä olen hirveällä kiireellä siivonnut mun huonetta jotta tänne mahtuu häkki, Viuhti oleilee vielä ulkona mutta tuo pikkuinen kun ei ole tottunut, niin se tulee suoraan sisälle. Kunhan pieni ensin totuttelee uuteen kotiin, siirtyy Viuhti myös myöhemmin mun huoneeseen. En oleta noiden tulevan toimeen keskenään, jonka takia väsään aidan tohon keskelle. Kanit saavat siis olla vapaina mun huoneessa silloin kun minä tai mutsi on kotona, sekä ehkä myös öisin.




Tuo hame ja paita ovat Kreikasta, molemmat -60% alessa joten hintaa jäi vain n. 10 € kpl. Rakastuin noihin heti, olin nimittäin haaveillut tollaisesta asusta jo pitkään. Väri hieman arvelutti, mutta lopulta se sopikin hyvin, etenkin kun lisänä on vielä tuo Golden Rosen huulipuna sävyssä 70, joka sekin tarttui mukaan Kreikasta. Hihii en malta odottaa että pääsen esittelemään teille mun kaikki ostokset, sekä muut syksyhankinnat ja puhumaan muutenkin vaatteista ja tyylistä ja siitä mikä inspiroi mua tänä syksynä.

Tuo Jovin biisi tossa alussa, se liittyy asiaan siten että koska syksy on tullut, on aika kaivaa These Days -albumi ja kuunnella sitä syysauringon paistaessa kaupungin keskustassa ihmisiä katsellen, sekä sateisina iltoina kynttilän valossa yksin omassa huoneessa. Toi albumi on Bon Jovin paras levy kokonaisuutena, tottakai bändin kasariajalle ei vedä vertoja mikään, mutta mun mielestä nekään levyt ei yllä kokonaisuutena These Daysin tasolle. Musta tuntuu että tää albumi kertoo tarinan, vaikkei se virallisesti niin teekään. These Days on tavallaan synkkä ja kertoo huonoista ajoista, mutta toisaalta noista biiseistä saa voimaa. En mä osaa selittää kunnolla. Toi levy pitää kokea ite. Sitä joko rakastaa tai sitten siitä ei pidä ollenkaan.

Oli todella vaikee valita minkä biisin mä tolta albumilta tähän laittasin, mutta päädyin tohon koska se ei ole niin tunnettu ja siinä on yksi kohta jonka sanoja rakastan yli kaiken:

"So, when you feel like jumping,
Just when your heart starts pumping
When you’re standing out on that ledge - staring over the edge
I’ll be there to talk to you down,  I’ll be there before you hit the ground"



Mä muuten vaihdan blogille ihan kunnon nimen huomenna, älkää säikähtäkö. Osoite pysyy kuitenkin samana. Ja hei varautukaa Kreikka- ja kanispämmiin lähiaikoina! Postailen instaan ja faceen varmasti heti kuvan pikkuisesta kun saan otettua, joten seurailkaa mua siellä jos kiinnostaa, linkit löytyy sivusta. :)

Yksi asia vielä ennen kuin jatkan skeban soittelua, en ymmärrä miksei jengi käytä turvavyötä bussissa. Lentokoneessa sensijaan kaikki laittaa sen vyön kiinni, vaikka lentäminen on huomattavasti turvallisempaa kuin bussilla liikenteessä meneminen. Ja en usko että turvavyö auttaa koneen pudotessa yhtä paljon, kuin bussin törmätessä. Sit kans koneessa kuuluu vaan klik, klik, klik, klik jokapuolelta kun vyön merkkivalo sammuu. Mikä siinä on niin saatanan vaikeaa pitää sitä vyötä koko matkan ajan? Eihän sitä edes huomaa.


Mini Rage Face Vendetta Smiley