Monday, December 14, 2015

Au pairin pahin painajainen osa 1

"Hello Heidi. We would like to talk to you tonight at 7 pm."

Tuota yhtä kohtalokasta viestä lukuunottamatta mun reilun viikon takainen perjantai oli alkanut aika onnellisissa fiiliksissä. Olin viettänyt kivan illan ja nukkunut myöhään. Hidasta aamupalaa nautiskellessa mun mieleni kuitenkin valtasi pieni epäilys, vaikka tämänkaltaiset viestit olivatkin kohtuu normaaleja mun host perheen ollessa kyseessä. Vaikka mä olin alusta alkaen painottanut olemaan suora mun kanssa ja kertomaan heti jos teen jotain väärin, halusi mun hostmama silti aina välttämättä kutsua koolle virallisemman oloisen keskustelun. Tämä oli useimmiten ärsyttävää, koska sain esimerkiksi kuulla kahden kuukauden jälkeen että jätän viikatut pyykit väärään paikkaan.

Vaikka tuollaisen viestin saatuaan hiipii mieleen aina pieni epäilys pahimmasta, ei sitä silti osaa tosissaan ajatella. On varmaan sanomattakin selvää miten puun takaa seuraava lause tuli:

"Me ollaan tultu siihen päätökseen että ei enää aiota jatkaa au pairin pitämistä. Sulla on kaksi viikkoa aikaa lähteä".



Mitä. Helvetin. Vittua.

Meillä on sopimus kesäkuuhun asti. Sopimus, jossa lukee että sen voi perua vain vakavista syistä. Mun mielestä se ettei tarvitakaan au pairia koska lapset ovat niin vanhoja ei ole sellainen. Mä olen tehnyt kaiken sopimukseen kirjatun, enkä nyt kyllä keksi mitään suoraan itsestäni johtuvaa syytä miksi musta haluttaisiin eroon. Onhan toi totta, että 9-, 14- ja 16-vuotiaiden lasten perheessä ei au pairille hirveästi ole tarvetta, mutta kyllä mua silti kiinnostaa miten ihmeessä nää aikovat pärjätä. Täällä esimerkiksi vanhemmat työskentelevät parhaimmillaan yli kahdeksaan illalla, eikä 9-vuotias voi kävellä yksin koulusta kotiin.

Noh, se ei onneksi ole mun ongelma. Mun ongelma on tällä hetkellä löytää itselleni uusi perhe. Mulle onkin jo tullut onneksi kasapäin yhteydenottoja, ja tänään oisin tapaamassa toisen perheen ja huomenna skypetän kolmannen kanssa. Ensimmäinen kun ei mua halunnutkaan koska en puhunut ranskaa tarpeeksi. Eiköhän näistä kuitenkin joku nappaa, sillä Suomeen lähtemistä en vaan osaa nähdä vaihtoehtona. Mun elämä on tällä hetkellä täällä, mulla on täällä kasa uusia kavereita joita en vaan olisi valmis jättämään. Ja muutenkin, en mä nyt halua Pariisia jättää näin lyhyen ajan jälkeen.

Hankalaa tästä tekee vain tämä ajankohta, koska monet perheet lomailevat joulun aikoihin ja haluavat au pairin aloittavan tammikuussa. Alunperin luulin että mun pitäisi lähteä ensi perjantaina, mutta saankin olla sunnuntaihin asti. Sen jälkeen alkaa mitä todennäköisemmin kavereilla punkkaaminen ja hostellielämä. Harmi kun kaikki mun oman kämpän omistavat kaverit lähtevät itse pois täksi ajaksi, muutenhan mulla olis ollut helposti paikkoja joissa majailla. Kyllä mä kuitenkin selviän, makuusalitkaan ei kuulemma ole edes mitään pahoja.


Btw ostin pari viikkoa sitten ukulelen. Se oli mun etukäteisjoululahja vanhemmilta, on kyllä tullut soiteltua ja paljon! Se on jännä miten Suomessa skebaan ei jaksanut juurikaan koskea mutta ai että kun tuli tänne, niin kyllä alkoi houkuttamaan. Ukulele on ihan mainio vaihtoehto, lisäksi helppo kuljettaa joskus sitten Suomeenkin. Tuntuu myös niin ihanan helpolta usean kitaran kanssa tuskaillun vuoden jälkeen. :D

Thursday, November 19, 2015

La Defense

Tämä postaus on lojunut luonnoksissa ikuisuuden. Mä meinasin jo jättää tän välistä, mutta toisaalta mikään ei ole ärsyttävämpää kuin huomata jälkikäteen unohtaneensa julkaista valmiiksi muokattuja kuvia.

Musta tuntuun että tää on jokasyksyinen traditio että iskee hirveä laiskimus kaakkimus pienen syysmasennuksen kera, joka johtaa uuden Netflix-sarjan maratoonaamiseen ja jäätävään lahnaamiseen. Tosin viime syksynä se jatkui melkein kolme kuukautta jonka aikana sain katsottua Supernaturalin lähes kymmenen kautta ja mussuttin niin paljon herkkuja että lihoin joitakin kiloja. Tänä vuonna ei olla onneksi yhtä syvällä syyslahnauksen ytimessä vaikka sipsiä ja kokis zeroa onkin kulunut ja uusi sarja tullut aloitettua. Asiaan tosin vaikuttaa se että mun pitää tehdä töitäkin, mikä on kyllä oikeasti vaan hyvä asia.



Mulla on nyt viimeset pari viikkoa ollut aika ahdistunut olo. En tiedä mikä viime viikossa mätti, mutta just kun ehdin iloita viikonloppua niin sattui noi perjantain tapahtumat. Tämä viikko onkin sitten luonnollisesti mennyt totakin asiaa murehtiessa, mutta onneksi nyt vihdoin näyttäisi että mieli alkaisi taas piristyä. Mulla on luonnoksissa postaus aiheesta mutta en tiedä julkaisenko sitä enää. Mulla olisi niin paljon sanottavaa mutta en osaa järjestellä kaikkea ja toisaalta osa niistä on mun mielestä niin itsestäänselvyyksiä että turhauttaa. En nimittäin usko että ne ihmiset kenelle se teksti olisi suunnattu a) edes lukisi sitä b) siltikään ymmärtäisi.

Yleisestiottaen mun hostperheen kanssa sujuu hyvin. Kuitenkin joskus sattuu jotain pikkujuttuja mitkä ärsyttää, kerran esimerkiksi lämmitin epähuomiossa yhden keittomaisen ruuan mikrossa kattilan sijaan. Lopputulos syömisen kannalta täysin sama, mutta hostmama valitti naama nyrpeänä "Heidi yritä edes". Mä tietenkin pokerinaamalla pahoittelin sattunutta, vaikka oikeasti ajattelin että voi vittu nyt, minä huolehdin hyvin kaikista tärkeistä jutuista ja sit saan tälläsen reaktion yhdestä pikkujutusta. Lisäksi mua ärsyttää - tosin kuuleman mukaan muillakin on tälläistä - se, että jos jostain pitää huomauttaa niin sitä samaa asiaa jauhetaan keskustelussa monta kertaa peräkkäin ja kysytään monesti että ymmärränkö. Ei auta vaikka heti ekaksi vakuuttelen että kyllä minä tajuan, monesti vielä sanon että joo kyllä mä tajusin heti itse ettei mennyt ihan putkeen. Mutta joo, kuten sanoin niin muutamaa tällästä oikeasti aika mitätöntä juttua lukuunottamatta menee hyvin.

Nää kuvat on napattu kun joskus ajat sitten oltiin La Defensessä kahvilla kavereiden kanssa. Muistan miten tuolloin oli tosi kylmä päivä, tällä viikolla on oikeastaan ollut huomattavasti lämpimämpää kuin tuolloin. Kävin mun elämäni ekaa kertaa Starbucksissa ja pitihän tämä hetki ikuistaa, etenkin kun Heidistä tuli maagisesti Kate. Mun nimi muuten tuottaa päänvaivaa ihmisille koska kaikki haluais kutsua mua Haidiksi, tai etenkin ranskalaiset vielä Aidiksi. Se oikeasti ihmetyttää mua miten Heidi voi olla niin vaikea ääntää, Haidi taas tuntuu tulevan kaikilta ihan luonnostaan.

Kokeilin tuolloin ekaa kertaa solmia flanellin vyötärölle ysärityyliin. Toi olis toiminut musta paremmin pidemmällä flanellilla, mutta tykkäsin kyllä tuostakin. Tällä hetkellä mun vaatekaapin kulmakiviä ovat valkoiset printtipaidat. Vaatekriisejä ei pahemmin pääse syntymään, kun tietää että kaapista voi napata minkä tahansa valkoisen t-paidan mustien farkkujen ja takin kanssa olematta liian synkkä kokonaisuudeltaan. Suomessa tuli harvoin käytettyä valkoisia vaatteita - syynä se ettei meidän muu perhe pahemmin omistanut vaaleita vaatteita joten mun piti odottaa aina ikuisuus saadakseni vaatteeni takaisin pyykistä koska mun vaatteista ei tullut tarpeeksi täyttä koneellista.

La Defense on siis bisnesalue, josta löytyy iso kauppakeskus ja tuollainen aivan jäätävän kokoinen viritys nimeltä Grande Arche. Taustalla näkyvä aukio oli myös todella iso, kyllä tunsi siellä seisoessa itsensä hyvin pieneksi kaikkien noiden rakennusten ympäröimänä. Yleisesti täällä on muuten aika stereotyyppisen pariisilaisen näköistä, mutta La Defense on poikkeus. Jos tuonne haluaa shoppailemaan niin keskustasta pääsee helposti metrolla.

Ainiin hei. Mä kävin tosiaan Suomessa jonkin aikaa sitten, näin paljon kavereita ja syksyisen Töölönlahden. Mulla on ne kuvat vielä odottamassa editointia, mutta lupaan kyllä julkaista ne ja kertoa miltä tuntui käydä välissä "kotona".


Mutta nyt työt kutsuu, eiköhän tää elämä ala tästä pian taas hymyilemään. Näkyillään toivottavasti pian!

Thursday, October 22, 2015

Uusi hattu


Hei! Kuvien asussa näkyy uudehko Forever21:n pitkä neule, joka on yksi mun tän hetken suosikkivaatteista. Mulla oli joskus käynyt mielessä pitkän neuleen hankkiminen, mutta silti tämä oli aika yllätysostos. Mä olin tosi positiivisesti yllättynyt ton pituudesta, pitkänä ihmisenä kun mulle usein on vastaavat vaatteet tarkoitettua lyhyempiä. Välillä nopeasti kävellessä iskee aika Batmanfiilis neuleen liehuessa takana viitan lailla haha.

Mulla on myös uusi hattu. Unohdin mun uskollisen kuuden euron eBayhatun Suomeen, joten heti ensimmäisten viikkojen aikana oli pakko ostaa uusi, olihan syksy melkein tulossa. Kuten mua pidempään seuranneet varmasti muistavatkin, oli mulla viime syksystä kesään asti aina hattu päässä. Voisin kyllä tänä vuonna tsempata ja olla laittamatta sitä joka kuvaan haha, nyt kun hiuksetkaan ei enää ole niin ongelmalliset.

Mä muuten sävytin mun tukkaa platinammaksi ja leikkasin latvoista sentin-kaksi, joka ei tosin vielä näistä kuvista näy. Tuntuihan se pahalta tässä pituudessa lähteä lyhentämään, mutta nyt on paljon tasaisempi latva. Kyllä se tästä vielä kasvaa.


Mun perulainen aupairkaveri on Saksassa, joten oon hengannut tällä viikolla meidän suomiporukan kanssa. Käytiin eilen illalla baarissa nimeltä Le Tape, joka oli tosi kiva ja Pariisin mittapuulla edullinen paikka. Mustista seinistä, hämyisestä tunnelmasta ja lujahkolla soivasta musiikista tuli ihanan kotoisa fiilis, Helsingissä kun kävin lähinnä rokkibaareissa. Palvelu oli myös ystävällistä, kun baarissa alkoi riehua joku nuorimies ja me lähdettiin ulos samoihin aikoihin (ei sen takia, vaan hyvännäköisten miesten t. stalkkerit), tuli baarimikko pahoittelemaan ettei meno ole yleensä tuollaista.

Pariisissa tosiaan on kallista juoda ulkona. Halvin stobe joka on tullut vastaan on maksanut viisi euroa, kallein lähemmäs kympin. Baareissa on halvempaa kuin klubeilla, lisäksi lasi viiniä saattaa olla halvempaa kuin bisse, yleensä ne ovat kuitenkin lähes samanhintaisia. Jossain isoilla ja suosituilla klubeilla hinnat voi olla ihan pilvissä, kerran ostettiin kahden kaverin kanssa 3 tequilaa ja 1 drinkki ja hinta yhteensä oli 44 €. Kyllä tuntuu Bäkkärin kuuden euron stobe tän jälkeen halvalta.


Mun oli tarkoitus katsoa tänään vielä Back to the Future, koska häpeäkseni en ole ikinä sitä nähnyt ja kuten somesta muutkin on varmaan bonganneet, oli tänään (tai no eilen) päivä mihin elokuvassa matkataan. Se on ollut mulla ihan superpitkään katsomislistalla, mutta en vaan ole saanut aikaiseksi. Ehkä kuitenkin aloitan ja jätän kesken jos alkaa liikaa väsyttää.

Tuesday, October 20, 2015

Kakkutiistai


Vihdoinkin loma! Töitä mulla on seuraavan kerran vasta maanantaina 2.11. Mitään sen kummempia suunnitelmia ei mulla ole, mutta kyllä täällä aina jotain tekemistä keksii. Perheen lapset lähtivät tänään aamulla isovanhemmilleen, joten saan olla kaikki päivät ihan yksin kunnes hostvanhemmat saapuvat töistä joskus illalla. Tää on tosi luksusta koska tykkään kovasti olla yksin kotona.

Viikko sitten tiistaina käytiin suomityttöjen kanssa kahvilassa nimeltä Lockwood. Muut tilasivat pannukakkuannokset, mä enemmän suolaisen ystävänä avokado toastin, joka yllätti mut positiivisesti runsaudellaan. Annokseen kuului avokadon ja leivän lisäksi mm. kananmunaa ja hummusta. Olin ihan taivaissa koska en ollut aikoihin syönyt ulkona muuta kuin roskaruokaa ja muutenkin koska mun kokemuksen mukaan Pariisi ei ole aina yhtä kasvissyöjäystävällinen kuin Helsinki. Paikkana Lockwood ei ollut halvimmasta päästä (muiden annokset 9 € ja mun 11 €), oli silti tunnelma ja sisustus tosi mukava ja palvelu ystävällistä. Voisin mennä joskus uudestaankin.

Ruoasta puheenollen mua ärsyttää kun täältä ei meinaa löytää hyvää ja halpaa pizzaa. Esimerkiksi eräs päivä haettiin kaverin kanssa lähipizzeriasta hieman tavallista pienemmät yksilöt jotka maksoivat 12 € kappale. Lisäksi pizzat olivat ihan liian paksuja ja täytteet ihmeellisiä, ei ollenkaan ns. pizzamaisia. Tulee oikeasti ikävä Kampin Sky Expressiä, josta päivän pizzan saa kuudella eurolla (ja niitä on vielä useampi vaihtoehto), lisäksi ne ovat isoja ja sopivan ohuita. Voi myös olla että kyseessä on kulttuurisidonnainen juttu, yksikin ilta mun perhe tilasi pizzaa mutta kaikki söivät sivistyneesti vain yhden viipaleen. Ei varmaan tarvitse sanoa että sinä iltana jäi nälkä, Suomessa kun on ihan perus syödä kokonainen pizza yksin.

Koti-ikävä ei ole vieläkään iskenyt, lähinnä haaveilen vesi kielellä joistakin ruokajutuista joita ei täältä löydy haha. Lisäksi mulla on kyllä hieman ikävä syksyistä Helsinkiä, etenkin Töölönlahti on jotain niin tunnelmallista syksyisin puiden lehtien vaihtaessa väriä. Onneksi mulla on jotain viimesyksyisiä kuvia joihin voin uppoutua ja kuvitella käveleväni pitkin Helsingin katuja.

Monday, October 12, 2015

Seine

Tiedättekö sen vapauttavan tunteen kun ootte murehtinut jotain asiaa ja sitten selviääkin, ettei se ollutkaan niin kuin luulit? Yhtäkkiä kaikki tuntuu paljon paremmalta ja sun tekis vaan mieli nauraa.

Pariisiin tuleminen oli oikeasti ihan mahtava idea. En tiedä miksi, mutta mä olen ihan järkyttävän onnellinen. Elämä on jotenkin mystisesti vaan tosi ihanaa ja mä tunnen olevani kunnolla elossa. Mä olen joskus tainnut sivutakin aihetta, mutta mä olen joskus ollut masentunut useamman vuoden aina enemmän tai vähemmän. Nykyään musta tuntuu että kaikki se on vihdoin täysin takana. Mä puhuin viime keväänä siitä miten koin olevani tosi onnellinen ilman mitään sen kummempaa syytä, voin nyt sanoa että se sama on jatkunut ja tänne tultuani vain voimistunut. Ehkä tää on oikeasti vain normaalitila ja tältä elämän kuuluisikin tuntua, mutta mä vaan ehdin tottua siihen kakkaan fiilikseen ja luulin sitä normaaliksi. En tiedä, eikä sillä lopulta ole edes väliä. Tärkeintä on se että nyt tuntuu hyvältä.

Pariisissa on oikeasti just niin stereotyyppisen ranskalaisen näköistä kuin olin kuvitellutkin. Jopa mun asuinalueella, vaikka löytyy täältä tosin suomalaisenkin näköisiä kerrostaloja. Ainoa asia mitä oikeastaan kunnolla kaipaan, on meri. Täällä merta ei ole lähimaillakaan, mutta ikävää helpottaa hieman Seine, jonka varrella pääsee kävelemään tosi lähelle vesirajaa. Viime keskiviikkona istuttiin iltaa sellaisilla veteen vievillä portailla viinin ja juuston kanssa. Oli tunnelmallista kuulla laineiden liplatusta melkein jalkojen juurella, Eiffel-tornin näkyessä takana. Miten kliseistä.

Kuvien takki on ehdottomasti tän hetken lemppareita, ostin sen Bershkasta varmaan kuukausi sitten. Mun sisäinen rokkari hieman heräsi, tosin olin haaveillut sopivan kokoisesta ruskeasta hapsutakista varmaan ikuisuuden. Mulla on Suomessa yksi, mutta se on liian iso. Ainakaan ison permistukan kanssa se vielä meni, mutta nykyään näyttäisi vain tyhmältä. Täällä on tosiaan vielä huomattavasti lämpöisempää kuin Suomessa, siellä on ilmeisesti ekat pakkaset iskeneet ainakin kaikista jäisistä kuvista päätellen, joita on tullut somessa vastaan. Ehkä pari viikkoa sitten täällä oli päivisin vielä parikymmentä astetta ja aurinko paistoi, tarkeni hyvin topissa ja ohuessa pitkähihaisessa. Toki joukkoon mahtui myös kuvissa näkyviä kylmiä päiviä, mutta itseasiassa yleensä kuulemma tähän vuodenaikaan on vielä lämpimämpää kuin tänä vuonna.



Mä oon löytänyt hyvin kavereita täältä, melkein naapurista tunnen pari tyttöä koska meidän lapset on kavereita keskenään. On ihan parasta, että voidaan mennä hakemaan lapsia koulusta yhdessä ja juoruta puiston penkillä lasten leikkiessä. Voidaan myös kyläillä iltapäivisin toistemme luona lasten kanssa, ja viedä lapset yhdessä jalkapalloon.

Näiden frendien lisäksi oon tutustunut myös suomalaisiin pääasiassa au paireihin. On oikeasti tosi helpottavaa päästä välillä puhumaan omaa äidinkieltään livenä jonkun kanssa. Alkuun olin vähän sitä mieltä etten haluaisi hengata suomalaisten kanssa kun kerran ulkomaille lähden, mutta onneksi muutin mieleni. :)



Friday, October 2, 2015

Montmartre


Kävin viime viikolla parin suomitytön kanssa tutustumassa Montmartren kaupunginosaan. Me aloitettiin meidän kierros Moulin Rougen edestä, Blanche -nimiseltä metropysäkiltä. Sieltä lähdettiin kävelemään ylämäkeen vieviä teitä kunnes lopulta päädyttiin Sacré-Cœurin basilikalle (kuva alla). Tuli käveltyä kaikkia pieniä ja nättejä kujia pitkin, eikä ylämäkikään mitenkään pahalta tuntunut. Kuvattavaa olisi etenkin ylöspäästyä ollut vaikka kuinka, mutta sateinen ilma sai mut pitämään kameran aika pitkälti laukussa. Montmartre on mun mielestä ehdottomasti tutustumisenarvoinen paikka jos Pariisiin sattuu.

Sacré-Cœurilta on aika hieno näkymä Pariisin ylle. Kaverin mukaan noilla portailla istuu viikonloppuisin nuoria hengaamassa ja juomassa, tälleen vinkkinä jos pussikaljottelu Pariisissa kiinnostaa haha. Täällä siis ei ole ainakaan mun havaintojen mukaan samanlaista puistoryyppäyskulttuuria kuin Suomessa, vaikka kyllä nuorille muuten alkoholi maistuu yhtä lailla kuin Suomessakin.


Mulla on meinannut iskeä pieni kriisi. Ensimmäinen kuukausi takana, asiat ei enää ole niin uusia ja jänniä, vaan niistä alkaa tulla arkea. Samankaltaisista kokemuksista mä olen tosin lukenut muiltakin, joten kyllä tää menee ajan kanssa ohi. Ensimmäiset koti-ikävän tunteet ovat myös iskeneet, ja mä olen oikeasti alkanut kaipaamaan joitakin asioita Suomesta. En nyt mitenkään kovasti, mutta jonkinverran. Elämä on siis täällä oikein kivaa ja ihanaa, mutta tottakai sitä kotoakin kaipaa joitakin asioita.

Mua on myös hieman ahdistanut alkanut kielikurssi. Oon helposti meidän ryhmän huonoin, koska kaikilla muilla on jonkinlaista taustaa ranskan opiskelusta, vaikka kyseessä onkin aloittelijaryhmä. Mua myös ärsyttää suunnattomasti, että luokassa puhutaan vain ja ainoastaan ranskaa, myös kaikki monisteet mitä saadaan on pelkästään ranskaksi (koulussa jossa mä olen ei käytetä kirjoja). Tästä aiheutuu ihan hitosti ylimääräistä vaivaa kun pitää jokainen uusi sana kääntää Google Translatorilla jotta pystyy mitään tehtäviä tekemään. Verbit käy ihan hyvin ilmi opetuksesta, mutta substantiiveja ja adjektiiveja saattaa monisteissa vilistä useampi uusi.

Sanon vaan että olisi ihan hitosti helpompaa jos monisteissa olisi sanat myös englanniksi. Ilmeisesti tässä tyylissä on kuitenkin ideana se, että uuden kielen opettelu kannattaa tehdä oman äidinkielensä kautta, ja luokassa on niin monesta eri maasta tulevia ihmisiä, että olis ihan mahdotonta tuottaa jokaiselle monisteet omalla äidinkielellään. Kuitenkin, se helpottaisi mun mielestä silti opiskelua jos monisteissa olisi myös englanniksi, tai jos paperin reunassa olisi edes ranska - englanti sanasto kaikista uusista tunnilla käytettävistä sanoista.





Wednesday, September 23, 2015

4 viikkoa


Huhhuh, 4 viikkoa takana ja mun pää on vieläkin ihan pyörällä. Ekat viikot vieri ihan järkyttävän väsymyksen kourissa, heräsin sitten kuuden tai neljäntoista tunnin yöunilta, tuntui musta siltä että olisin voinut sulkea silmät heti uudestaan. Alkuun vähän säikähdin että mikä mua vaivaa, mutta kaverin kanssa juteltua selvisi että toi on ihan normaalia. Joten, jos joku teistä aikoo au pairiksi kannattaa varautua että ekat pari viikkoa saattaa olla ihan hiton väsynyt.

Aikalailla kahden viikon kohdalla alkoi vihdoin tuntua siltä että väsymys alkoi väistyä, mutta siitä tunteesta ehdin nauttia vain pari päivää kunnes mulle iski flunssa. Onneksi mulla ei kuitenkaan ollut paljoa kuumetta, joten pystyin hoitamaan kaikki välttämättömimmät velvollisuudet, kuten C:n hakemisen koulusta. Hostmama toki sanoi että jos olen oikeasti kovin kipeä niin hän hoitaa jonkun muun hakemaan, mutta oikeastaan se teki ihan hyvää viettää parikymmentä minuuttia päivässä ulkona. Viime sunnuntaina flunssa vihdoin häipyi, mitä nyt nenä vielä vuotaa räkää mutta muuten. En edes saanut yskää mistä olen hyvin iloinen, koska silloin helvetti repeää irti kun en saa nukuttua.

Elämä rullaa täällä oikein hyvin kaikin puolin, mulla asuu melkein naapurissa kaksi muuta au pair kaveria. Lisäksi oon nähnyt myös suomalaisia au paireja ja muita Pariisissa asuvia nuoria, vaikka alkuun vannoinkin etten halua hengata suomalaisten kanssa kun kerran ulkomaille lähden. :D On se kuitenkin luksusta päästä jakamaan kokemuksia ja saamaan vertaistukea omalla äidinkielellä, ja ylipäätänsä päästä puhumaan suomea livenä jonkun kanssa.

Perheeltä oon saanut pääosin hyvää palautetta, mitä nyt oli pieniä epäselvyyksiä siinä mitkä työt kuuluvat mulle, mutta käytiin ne kunnolla viime viikonloppuna läpi ja sovittiin että sanotaan selkeämmin mun hommista, koska kuten mä itsekin tiedostan, yksi mun heikkouksista on se etten aina tajua jos mulle ei sanota suoraan. Mä myös kerroin että me suomessa ollaan aika rehellisiä ja suorapuheisia, joten mulle saa kyllä sanoa jos halutaan että teen jonkin asian eri tavalla, koska tietenkään mä en voi tietää kaikkia tän perheen tapoja esimerkiksi ruuanlaittoon liittyen. Lisäksi sovittiin että kirjoitetaan kaikki tavallisesta poikkeava ylös, koska mulle sattuu välillä unohduksia. Kaikki tärkeät ja rutiininomaiset asiat muistan hoitaa, mutta jos illalliseksi pitää kokata jotain monimutkaisempaa tai C viedä kaverille, ne saattaa kadota mun päästä vaikka olisi edellisenä iltana käyty läpi. Mitään vakavempaa ei ole siis käynyt, ja toki unohduksia on sattunut puolin ja toisin. Kuitenkin kokonaisuutena kaikki on siis mennyt oikein mainiosti, ja mun hostvanhemmat on tosi fiksuja ja kivoja ihmisiä.

Nyt kun väsymys ja flunssa ovat väistyneet pois tieltä, yritän päästä jonkinnäiköiseen säännölliseen postaustahtiin. Mun elämä on aika aktiivista täällä joten juttua riittäisi vaikka kuinka, mutta nyt lähden leipomoon ostamaan tuoretta patonkia! :)

Tuesday, September 1, 2015

Asnières-sur-Seine

Hei! Mä aina sanon kaikille, että olen au pairina Pariisissa, mutta tarkemmin määriteltynä mä asun Pariisin esikaupunkialueella kunnassa nimeltä Asnières-sur-Seine (usein vain pelkkä Asnières), jonka sijainti näkyy kartassa punaisella (kuvasta kiitos Google Maps). Nimi juontaa Wikipedian mukaan juurensa keskiaikaisen latinan sanaan, joka tarkoittaa aasifarmia. :D

Suomeen verrattuna ainakin tässä Pariisin ympärillä on paljon todella pieniä kuntia, Asnièreskin on pinta-alaltaan vain 4,82 neliökilometriä. Aivan Pariisin keskutaan on linnuntietä matkaa noin 8 kilometriä, junalla matka taittuu kymmenessä minuutissa. Juna-asemakin löytyy viiden minuutin kävelymatkan päästä, joten kuten aiemmin arvelin, matka keskutaan taittuu alle puolessa tunnissa.

Varsinainen Pariisihan on kartassa tuon ympyränmuotoisen tien sisällä, joka muistuttaa vähän Helsingin kehiä (paitsi että on paljon isompi). Sen ympärillä on esikaupunkialue, joka jatkuu aika pitkälle. Esikaupunkeihin kuuluu niin rikkaita kuin köyhiäkin alueita, Asnières on ilmeisesti aika varakasta aluetta, ainakin näitä taloja katsomalla. Ympäristö mun asuinpaikassa on rauhallista ja todella kaunista, nää talot on ainakin suomalaiseen arkkitehtuuriin tottuneena aivan upeita. Alla kuva joka antaa vähän esimerkkiä:


Tähän väliin mun on pakko sanoa, että vaikka tulenkin varmasti kehumaan paljon ja vertaamaan Ranskaa Suomeen, ei se silti tarkoita että mitenkään vähättelisin Suomea, tai olisin sillai "siis hyi joku Suomi on niin kauhee, ulkomail on kaikki paremmin <333<3" :D Kaikissa maissa on varmasti puolensa, jotkut asiat on paremmin toisissa maissa. Lisäksi monet asiat on hyvin pitkälti mielipidekysymyksiä mistä itse tykkää. Tottakai nyt kun olen täällä, tulee kehuttua Ranskan hyviä puolia Suomen sijaan. En vain halua että kukaan saa väärää kuvaa, koska mua itseäni ärsyttää suunnattomasti sellaiset ihmiset jotka tyyliin viikon turtistikohde-pakettimatkan jälkeen on haukkumassa Suomen pystyyn ja kuinka ulkomailla on niiiin paljon parempaa, vaikka eivät edes ole nähneet oikeata puolta kyseisestä maasta.

Kuten jotkut mun kaverit tietävätkin, mulle esteettisyys on tärkeää. Mä nautin suuresti kauniista asioita, ja saatan joskus viettää tunteja netissä selaillen kauniita kuvia. Älkää käsittäkö väärin, mä en ole pinnallinen. Ihmisissä sisäinen kauneus menee aina ulkoisen edelle, eikä ihmisten ulkoisella kauneudella ja silmää miellyttävyydellä ole väliä kuin jonkinverran seurustelukumppania valitessa. Mulle siis tämä ranskalainen arkkitehtuuri on oikea unelmien täyttymys, nautin suuresti siitä että saan kävellä kauniissa ympäristössä. Lisäksi mun on pakko mainita, kuten ehkä tiedättekin mä pelaan vieläkin Sims 2:sta. Oli hauska huomata, että tän mun perheen talon sisustus on ihan kuin jostain mun Sims-talosta, myös monissa taloissa näkyy samanlaisia ikkunoita ja ovia kuin mitä mä suosin Simssissä. :D Mä en ole edes tehnyt tätä mitenkään tietoisesti, mulla kun ei ole oikeasti ollut juurikaan tietoa minkälaista Ranskassa on ennen tätä.


Tämä nyt on ihan turha kuva mutta tämä ikkuna on musta vain niin söpö. ♥ Tälläisiä kaikkia kivoja pieniä yksityiskohtia löytyy taloista paljon. Tykkään myös miten täällä suositaan lämpimiä sävyjä talojen ulkopuolissa, sekä kaikenlaisista kasveista ja köynnöksistä mitä löytyy monista taloista ja pihoista. Se saa ympäristön näyttämään mukavalta ja kodikkaalta.

Loppuun vielä, tehtiin viime perjantaina illalla host-äidin ja perheen tyttären kanssa autoreissu Pariisin keskustaan, katseltiin nähtävyyksiä ihan vaan autosta Eiffel-tornia lukuunottamatta. Mä olin koittanut pitää odotukset tosi alhaisina etten kärsisi Pariisi-syndroomasta, mikä oli kyllä kannattavaa. Mun fiilis oli ihan yllättynyt, kun kaikki oli niin upeeta ja kaunista. Joku mun kaveri oli sanonut, että "ei se Eiffel-torni nyt ole edes kovin iso tai hieno", joten se todella yllätti mut koollaan ja upeudellaan. Oli oikeasti aika käsittämätön fiilis seistä sen juurella ja ajatella, et täälläkö mä oikeasti olen. Satuttiin paikalle just hyvin kun noi valot meni päälle, joten sain tehtyä teille hienon gifin. :)

Monday, August 31, 2015

Bonjour!

Huhhuh. Aikaa on päässyt vierähtämään, mutta tässä sitä taas ollaan. Mä tosiaan saavuin tänne Ranskaan viime keskiviikkona. Lähtöpäivänä oli tosi outo ja epätodellinen olo, että tässäkö tää nyt on. Viimeinen kuukausi meni ihan sumussa kun vain odotin lähtöä ja koitin hoitaa kaikki tarpeelliset jutut ajallaan, etenkin vikat pari viikkoa vietin lähinnä vaan kotona. Mulla oli sellainen tunne, että mä toimin tosi hitaalla mutta muu aika kuluu tosi nopeasti, jonka takia en saanut hirveästi ylimääräistä aikaan ennen lähtöä.

Kaikki on sujunut täällä tosi hyvin ja mun host-perhe on ihan supermukava! Ainoa mikä mua häiritsee on se miten järkyttävän ujo ja awkward oon vielä, enkä oikein tiedä miten päin olisin. Itseni tuntien tämä on kuitenkin vain ohimenevä vaihe, ja ennenkuin huomaankaan oon taas oma, puhelias itseni. Myös englannin puhuminen tuottaa hieman takeltelua koska en siihen ole vielä tottunut. Kyllähän mä osaan kirjoittaa ja ymmärrän lukea hyvin, mutta koska puhumista ei juurikaan arkielämässä tule, on se tottakai vaikeampaa. Lisäksi tuntuu että Suomen englanninopetus on liikaa kielioppia korostavaa, tottakai sekin on tärkeää mutta ainakin mä koen että se asettaa hirveät paineet puhumiselle.

Mun host-perhe on siis ranskalainen, mutta kaikki nuorinta lasta lukuunottamatta puhuvat englantia hyvin. Perheeseen kuuluvat mun omien vanhempien ikäiset äiti ja isä, 16-vuotias tyttö, sekä 14- ja 9-vuotiaat pojat (tajusin tätä kirjoittaessa, että nää lasten ikäerothan menee just niinku meilläkin, hassu sattuma). Mun tehtäviin kuuluu nuorimman pojan vahtiminen, joka näiden päivien perusteella on tosi helppoa hommaa. Lisäksi autan välillä ruuanlaitossa ja pyykeissä, mutta niissä nyt ei ole paljoa hommaa. Siivota mun ei tarvitse muuta kuin tietenkin omat jälkeni.

Asiaa olisi vaikka millä mitalla, mutta jätetään sitä seuraavaankin postaukseen. Koitan kirjoitella huomiseksi tarkemmin mm. tästä alueesta, muistakaa että kysymyksiä saa aina heittää! Tiedän että Suomen puolella monet jutut mitä mun piti tehdä blogiin vähän jäi, mutta ehkä saan anteeksi jos nöyrästi pyydän. Täällä mulla on kuitenkin semi paljon vapaa-aikaa, joten yritän jo itsenikin takia päivitellä aktiivisesti!


p.s. Huomatkaa vaalentunut hiusväri! Laitoin kotona pari viikkoa ennen lähtöä reilusti vaaleita raitoja päähän marketin raidoistushupun kanssa, tykkään kovasti lopputuloksesta ja juurikasvukaan ei näytä pahalta. :) Tarkoitus olisikin tulevaisuudessa värjätä liukuvärjäyksellä, niin ettei juuresta tarvitsisi vaalentaa, päänahka kun ei siitä oikein tykkää.

Tuesday, July 28, 2015

You'll never know if you can fly unless you take the risk of falling

Mä olen nyt vähän laiminlyönyt blogijuttuja, mutta ihan syystä. Koko viime viikko kului hirveän stressin, jännityksen ja aivan liian lyhyiden yöunien parissa. Mistä ihmeestä sitten oli kyse?

Reilu viikko sitten sunnuntaina mä sain idean että haluan au pairiksi Ranskaan. Me oltiin tulossa perhetutun rippijuhlista, kun mutsi luki jonkun sen kaverin jakamaa ilmoitusta missä puoliksi suomalainen perhe etsi au pairia Ranskaan. Ei tarvinnut osata paikallista kieltä, suomi ja enkku riitti. Loppumatkan sulattelin ajatusta, ja kotiin päästyä laitoin kyseiselle naiselle sähköpostia. Myöhemmin luin facebookista kuinka perheelle oli tullut lähes sata hakemusta ja tiesin heti, ettei mun hätäisesti kyhätyllä viestillä olisi mitään mahdollisuuksia. Ei se mitään, mutta koska olin jo ajatellut miten hieno juttu olisi lähteä Ranskaan au pairiksi, rekisteröidyin heti maanantaina AuPairWorld -nimiselle sivustolle. Soitin myös kaverilleni Kaislalle, jota pyysin auttamaan hyvän esittelytekstin kirjoituksessa. Ei sillä ettenkö mä olisi itsekin osannut kirjoittaa sitä englanniksi, mutta Kaislan avulla siitä tuli huomattavasti parempi. Kiitokset hänelle.

Mun profiili ehti olla valmiina ehkä puoli tuntia kun ensimmäinen perhe otti yhteyttä. Kaikki vaikutti tosi hyvältä ja vaikka kuulostaakin uskomattomalta, niin kyseisen perheen lopulta valitsinkin. Iltaan mennessä viestejä taisi olla jo neljältä perheeltä, osa karsiutui heti sijainnin tai englanninkielisen profiilitekstin puutteesta, mutta osan kanssa viestittelin enemmänkin. Viikon mittaan ilmoituksia sateli vielä lisää, yhteensä noin kymmeneltä perheeltä.






Hannan tupareista.

Loppuviikosta mulla oli hirveästi ohjelmaa mutta saatiin silti sovittua ensimmäisen perheen kanssa Skype-puhelu lauantaille. Mulla oli tästä perheestä todella hyvät fiilikset sähköpostien perusteella, lisäksi sijainti, lasten iät ja kaikki muu vaikutti oikein hyvältä. Ennen puhelua mä jännitin ihan hirveästi, viimeiset minuutit ennen sovittua kellonaikaa olivat oikeasti ihan tajuttoman kamalia. Kaikki jännitys kuitenkin karisi heti kun yhteys muodostui ja kuva näkyi. Tosin kuvanlaadun ja äänen kanssa oli hirveästi ongelmia, mikä ratkesi lopulta sillä että siirsin puhelimen sim-kortin tablettiin. Tavallaan oli ihan hyvä että piti hetki säätää noiden yhteysjuttujen kanssa, koska sitten kun päästiin itse asiaan niin ei mua jännittänyt enää ollenkaan. Tottakai hieman hermostunut olin edelleen, mutta se nyt on ihan normaalia.

Puhelu meni tosi hyvin ja perhe vaikutti ihan super kivalta! Pääsin näkemään puhelun lopulla muutkin perheenjäsenet, mutta pääosin keskustelin perheen äidin kanssa. Reilu tunti siinä vierähti, mutta aika meni ihan huomaamatta. Keskustelu eteni tosi luontevasti, eikä mun edes tarvinnut kysellä paljoa kun kaikki oleellinen informaatio kerrottiin kyselemättä. Suosittelen kuitenkin ihan kaikille vastaavaan tilanteeseen päätyville suunnittelemaan ja laittamaan johonkin ylös kysymyksiä mitä esittää, mullakin oli netistä katsottu lista ulottuvilla vaikken sitä lopulta tarvinnutkaan.

Puhelun lopussa sovittiin parin päivän harkinta-aika niin että voisin olla vielä yhteydessä perheen edelliseen au pairiin ennen päätöksen tekemistä. Mä en kuitenkaan malttanut odottaa vastausta, vaan laitoin sunnuntai-iltana myöntävän vastauksen, koska luotin mun vaistoon ja tuntemuksiin. Parin tunnin päästä tosin sainkin vastauksen edelliseltä au pairilta, joka kehui perhettä ja vahvisti sitä kuvaa minkä olinkin jo saanut. Oli ehkä elämäni hirvein ilta kun vaan kyttäsin sähköpostia, koska halusin olla 100% varma että tonne perheeseen mä tosiaan lähtisin. Vastaus tuli vasta aamulla, ja oi että sitä tunnetta kun teki vaan mieli hyppiä ja pomppia ilosta. Nyt mulla on lentokin jo varattuna, 26. elokuuta eli alle kuukauden päästä tämä tyttö lähtee melkein vuodeksi Pariisiin!



Viime viikolla mä tosiaan nukuin tosi huonosti ja ihan liian vähän, sekä stressasin ja jännitin ihan kauheasti sitä saanko kivan perheen. Ranskassa on au paireille ainakin mun havaintojen mukaan kysyntää, joten tottakai jonkun perheen olisin saanut aivan varmasti, mutta että just tän parhaan! Univelkaa on vielä kiitettävästi ja väsymys on ihan hirveä kun on koko viime viikon käynyt ihan ylivirittyneessä tilassa. Tää fiilis on kuitenkin ihan uskomaton, etenkin kun kaikki kävi näin nopeasti. Mä olen tottakai haaveillut jo vuosia ulkomaille pidemmäksi aikaa lähtemisestä, mutta en sitten tiedä miksi en aiemmin hoksannut au pairiuden mahdollisuutta ja sitä että nyt mulla olisi mitä mainioin ajankohta lähteä. Kai mä ajattelin että mun kielitaidolla mentäisiin vain englanninkielisiin maihin, vaikka au pairiksi voi todellakin lähteä ilman paikallisen kielen osaamista, pitää vain valita sellainen perhe joka ei sitä myöskään edellytä.

Vaikka tämä nyt oli tälläinen spontaani päätös niin oon silti ihan varma että tätä mä haluan. Mä vaan olen sellainen ihminen että kun saan jonkun idean, haluan toteuttaa sen mahdollisimman pian. Näin jää myös vähemmän aikaa stressata, jännittää, panikoida ja epäröidä mikä sopii mulle oikein mainiosti. :D

Tästä tuli nyt niin pitkä että taidan jättää loput jutut seuraavaan postaukseen, aion tottakai jatkaa tänne kirjoittelua Ranskassa, tulevaisuudessa au pair -jutut löytyvät oman tunnisteensa alta. Kysymyksiä saa tottakai esittää ja toivottavasti tästä on hyötyä jollekin au pairiksi harkitsevalle, koitin ja koitan jatkossakin kirjoittaa mahdollisimman paljon juttuja jotka ainakin mua mietityttivät.

Lopuksi vielä kuva mun rakkaasta karvapallerosta, jota mulla tulee hirveä ikävä. Pumba on tosin mutsillekin tosi rakas, joten se onneksi pitää siitä hyvää huolta mun ollessa poissa. ♥

P.S. Otsikko on lainaus mun lemppari Batman-hahmolta, Nightwingiltä ja se nyt vaan sopii mun mielestä hyvin tähän tilanteeseen, vaikka onkin aika kliseisen kuuloinen.


Thursday, July 16, 2015

Kävin kerran Rajamäellä


Kävin jonkin aikaa sitten Rajamäellä, varmaan ensimmäistä kertaa sitten traumatisoivien koulu-uintien. Ei, mä en vaan voi ymmärtää miksi koulussa pakotetaan uimaan kun ei siitä kukaan tykkää, ainakaan ensimmäisten luokkien jälkeen.  Mutta joo, mun tarkoitus ei ollut tulla kritisoimaan koululiinkuntaa, vaan kertomaan siitä, kuinka kävin moikkaamassa Mikaelaa. Oli kieltämättä ihan mielenkiintoista vihdoin nähdä tuo hylätty viinatehdas, jonka seinää vasten ylempi kuva on otettu. Noita rakennuksia taidetaan nykyään käyttää varastoina, joten ihan täysin hylätystä paikasta ei kuitenkaan ole kyse. Tästä kuitenkin innostuttiin keskustelemaan siitä miten jännää olisi joskus käydä tutkimassa ihan oikeasti hylättyjä paikkoja. Mä olen monesti miettinyt asiaa aiemminkin, mutta suunnitelmat ovat aina kaatuneet joko autottomuuteen tai siihen ettei kavereita kiinnosta.



Mä olen tainnut puhua siitä kuinka mulla on kokoajan ohjelmaa, noh sama meno jatkuu edelleen enkä valita. Näin pitemmän päälle alkaa tosin huomata miten kaipaa välillä päiviä kun saa nukkua ja syödä hyvin sekä esimerkiksi siivota rauhassa. Huomenna on melkein tälläinen päivä, illalla tosin menen kaverin tupareihin, mutta tulen sieltä kotiin nukkumaan. Lauantaina sitten työkavereiden pippaloihin ja sunnuntaina tuttavan rippijuhliin, jotka onneksi ovat vasta iltapäivällä. Väsymys on taattu, mutta ei se mitään, töitä on vasta tiistaina joten kyllä sitä ehtii nukkua.

Mä muuten aloitin katsomaan Frendejä pari päivää sitten ja mua häiritsee ihan hitosti kaikki samankaltaisuuden How I Met Your Motherin kanssa. Tosin mä en yleensä katso komediasarjoja, joten ehkä näiden kahden samankaltaisuuden takia tykkään molemmista. Ja toisaalta mä nyt vertailen aina sarjoja ja elokuvia toisiinsa, koska oon nähnyt niitä niin paljon, enkä todellakaan aina edes pahalla. Se on vaan hauskaa kun huomaa, että esimerkiksi The Blacklistin kakkoskaudella on jakso, jossa pari kohtausta muistuttaa todella paljon Supernaturalia. :D

Mutta nyt taidan lähteä heittämään mun soijat maustumaan yöksi ja sitten nukkumaan, öitä ja hyvää viikonloppua!

Tuesday, July 14, 2015

Hamina

Viime viikonloppuna käytiin Kaislan kanssa Haminassa. Tuli kieltämättä edullinen reissu kun Onnibussilla matka maksoi vain viisi euroa henkilöltä ja takaisin päästiin kavereiden kyydillä, jotka oli ajamassa Helsinkiin seuraavana päivänä. Ei puuhailtu mitään sen ihmeempää, lähinnä istuttiin iltaa pienellä porukalla. Harmittelin illalla sitä miten tuli väsähdettyä niin aikaisin, mutta toisaalta seuraavana päivänä olo oli mitä mainioin kymmenen tunnin yöunien jälkeen. Mä myös uhmasin säätä ja kuljin hameessa, eipä sitä tosin niin kylmä ollutkaan, kuin näytti.

Ylin kuva tuli otettua ihan sattumalta, kävelin kamera kädessä ulkona etsien hyvää taustaa mun kuville kun Kaisla kyykistyi tutkimaan tuollaista kukkaa lähemmin. Mun mieleen iski heti visio ja pyysin Kaislaa pysymään hetken paikallaan kun säädin kameran asetuksia. Ei tarvinnut ottaa montaa kuvaa kun hyvä otos tuli, suurin työ tosin oli vasta edessä. Kuten muistakin kuvista huomaa, oon löytänyt ihan uusia ulottuvuuksia Gimpistä ja innostunut vähän tavallista enemmän leikkimään värien kanssa. Oon myös opetellut kamerasta uusia juttuja ja kuvannut todella paljon, kun vaan olis aikaa päivitell yhtä useasti. :D

Tuo vaaleanpunainen hame on ollut päällä paljon, se on ihanan ilmava ja kevyt. Mä olen aiemmin vierastanut vaaleanpunaisen ja vihreän yhdistelmää, mutta nyt uskaltauduin ja mun mielestä toimii hyvin. Valkoisen topin löysin viime kesän lopulla meiltä jostain laatikosta, en tiedä yhtään mistä se on tullut, mutta tykkään kovasti. Lisäksi nuo kirjailut ovat kiva yksityiskohta, sekä kaula-aukon ja helman reunukset. Myös eBayn sinivalkoinen ankkurikoru on ollut kovassa käytössä viimeaikoina.

Thursday, July 9, 2015

09/07/2015


Hei! Me järjestettiin viime viikolla Nurmijärvellä yhdelle kaverille yllätyssynttärit, mä tosin missasin itse yllätysosion töiden takia mutta kuitenkin. Ihmisten töiden ja muiden menojen takia pidettiin ihan kiltit mehusynttärit keskellä viikkoa, hauskaa oli silti. Jostain oli ilmestynyt sellainen muumisynttärikirja, josta leikeltiin kaikille muille hatut, paitsi päivänsankarille kruunu. Mä halusin Haisulin koska se nyt vaan on paras. Muistan miten piirsin skidinä piirustuksen jonka halusin antaa Haisulille Muumimaailmassa, mutta tosipaikan tullessa en uskaltanutkaan ja mun vanhempien piti viedä se. Olin vaan joskus pienenä ihan superujo joissain tilanteissa.

Kukkakuva tuli napattua ihan ex tempore, tuo lupiini vain ilmestyi jostain käteeni ja heitin kameran kaverille. Pixlrissä oli viime viikolla joku kampanja josta löytyi tuollainen maaginen filtteri. Tykästyin siihen ja innostuin muokkaamaan kuvaan mystisen fiiliksen, niinkuin pitelisin jotain taikakasvia. :D

Mun hieno hattu :3

Tiedättekö mitä mä en ymmärrä? Remakeja. Etenkin silloin kun alkuperäinen on vielä oikein hyvä elokuva. Törmäsin nimittäin juuri (tosin pari kuukautta vanhaan) uutiseen siitä kuinka suunnitteilla on uusi versio Rocky Horror Picture Show:sta. Mä en ole vielä törmännyt yhteenkään hyvään remakeen, ja joskus kauhuleffa-aikoina niitä tuli nähtyä jo ihan vahingossakin. RHPS on kuitenkin kulttiklassikko ja vielä musikaali, jonka biisit on nimenomaan se juttu ainakin mulle. Itse elokuva on tullut nähtyä vain pari kertaa, mutta soundtrack on ollut kuuntelussa lukemattomia kertoja. Toivon kovasti että tämäkin olisi vain joku typerä huhu ja mitään remakea ei ikinä tulisi.

EDIT: Ajattelin asiaa tarkemmin ja tajusin että on oikeasti olemassa hyviäkin remakeja, niistä vain ei aina muista että ne eivät ole alkuperäisiä. :D Mutta kuten aiemmin sanoin, en käsitä miksi pitää tehdä uusi versio jos alkuperäinen ei ole mikään erityisen huono tai vanha, etenkin jos ei tuoda siihen mitään uutta. Se on ihan eri asia että vaikka Batmanista tehdään uusi ja erilainen leffasarja, kuin että Painajainen Elm Streetillä kopioidaan lähes suoraan ja siirretään tapahtumaan vain nykyaikaan. Ja joo, ei se ole multa mitään pois jos huonoja remakeja tehdään, mutta en vaan ymmärrä miksi.

Mun piti olla ensi viikonloppu ihan vain kotona koska oon ollut viime viikonloput jossain ja tulevatkin on ohjelmaa täynnä, mutta kappas vain tuli sitten menoa tällekin. Ei se mitään, kiva vaan kun on tekemistä. :)



Friday, July 3, 2015

Kukkamekko




Mulla on taas sellanen vaihe etten malta pysyä paikallani ollenkaan. Kotona käyn lähinnä nukkumassa, tai jos oleilen täällä enemmänkin niin todennäköisesti jonkun kaverin kanssa. En ole ehtinyt edes katsoa sarjoja ollenkaan niin paljon kuin ennen, mikä tosin on näin hyvillä kesäsäillä ihan vaan hyvä juttu.

Puhuin jonkin aikaa onnelisuudesta, se tunne ei ole kadonnut mihinkään vaan pikemminkin voimistunut. Mä huomaan välillä vain hymyileväni ilman syytä ja miettiväni sitä ihanaa elämä on. Tää tunne on itseasiassa aika samanlainen kuin ois rakastunut, ilman vaan sitä rakkauden kohdetta. Pidätte mua varmasti nyt ihan höpsönä, mutta kun en mä tiedä itsekään mistä tää tunne tulee. :D

Asiaan vaikuttaa varmaan se, että mulla on ensimmäistä kertaa yli vuoteen arki ja joku järjestys viikossa. Vaikka yleensä se ettei tee töitä tai opiskele, mielletään ihanteeksi, on se oikeasti pidemmän päälle aika masentavaa. Sitä tulee ajan myötä sellanen turha tunne, ettei ole osa oikein mitään, ettei tee mitään hyödyllistä.


Mulla on nyt ollut aika paljon kaikkea vaatehehkutusta viimeaikoina, mutta toi mekko. Katselin heti kun H&M julkaisi Coachella-mallistonsa, mutta en silloin viitsinyt maksaa siitä täyttä hintaa. Alennusmyynneissä kävi tämän kanssa samalla lailla kuin farkkujenkin, viimeinen kappale ja just mun kokoa. 12 € tästä ihanasta kesämekosta ei ollut hinta eikä mikään, tuon kanssa on myös mukavan kevyt olo kun soveltuu parhaiten käytettäväksi ilman rintsikoita. Sivun ja selän leikkaukset on sellaset, että liivit pilkottaisi semi paljon ja jotkut kanafileet ois näillä keleillä varmasti tosi inhottavat.

Tykkään kovasti miten mun duuni on pelkästään ulkona olemista, eilenkin olin ihan innoissani kun huomasin saaneeni rusketusrajat mun paidasta. Mä tykkään helteistä ja lämpimästä, joten mua ei haittaa yhtään hikoilla ulkona. Tosin mä voin pukeutua töihin tosi vapaasti, eri asia jos pitäisi käyttää jotain kuumaa työasua. Rannalle pitää kyllä päästä joku päivä, mutta tänään taidan tyytyä vaan omalla pihalla auringossa makoiluun ennen kuin lähden moikkaamaan kaveria Rajamäelle.


Nauttikaa tekin helteistä ja viettäkää kiva kesäpäivä! :)

Tuesday, June 30, 2015

Pride ja muuta kivaa


Viime viikon loppu oli ihan hullua, olin kokoajan menossa ja kävin kotona vain suihkussa ja nukkumassa. En ehtinyt edes safkata kunnolla, elin lähinnä nuudeleilla ja sipseillä. Ei siinä, mulla oli tosi kivaa ja tykkään kyllä siitä kun on paljon ohjelmaa. Etenkin kesäisin mulla on sellainen fiilis että haluan nähdä mahdollisimman paljon ihmisiä ja tehdä kaikkea hauskaa.

Torstaina kävin heittämässä ja hakemassa parit kirppiskuteet, jonka jälkeen menin kaverille hengaamaan ja kuvailemaan. Siitä sitten saatiin loistoidea mennä keskustaan parille mulle uuteen baariin, The Riffiin. En tiedä oliko se joku paska läppä vai oliko baarimikko tosissaan kun epäili että oltais lainattu peiffit kavereilta, ikinä nimittäin kukaan edes katsonut kauaa mun passia vaikka kuvassa mulla onkin vanha rokkifleda ja ihan erilaiset meikit kuin nykyään. :---DDdd

Perjantaina kun olin saapunut kotiin epäonnistuneen yrityksen jälkeen katsoa toisen kaverin kanssa Cannibal Holocaust (älkää käsittäkö väärin, me oltais haluttu nähdä se mutta tv näköjään ei), ehdin just käydä suihkussa ja pukea kun tarinan kolmas kaveri saapui meille. Laittauduttiin ja lähdettiin joihinkin Nurmijärvipippaloihin, joissa oli tarkoitus ottaa vain pari ja tulla aikaisin meille nukkumaan koska seuraavana päivänä oli Pride. Noh, liian monta kaljaa myöhemmin saavuin aamuviideltä jonkun tutun kyydillä kotiin. Nukuin ehkä reilut kuusi tuntia, kunnes heräsin virkeänä (not) uuteen päivään. Ei muuta kuin hitosti kahvia ja maca-kapseleita naamaan niin johan piristyi.


Selviydyin kuin selviydyinkin keskustaan ihan ajoissa, vaikka olo ei mikään paras ollutkaan. Meillä kesti päästä kavereiden kanssa Kaivariin pieni ikuisuus, kun ensin etsittiin vessaa jonne ei olisi kilometrin mittaista jonoa, ja sen jälkeen Mäkkäriä jossa olisi pöytä vapaana. Inhoan tollasta ihmispaljoutta missä tottumattomat ihmiset ei osaa liikkua ruuhkassa.

Miitattiin Mäkissä mun tuleva kämppis, lähdettiin kaivariin ja etsittiin joku sen porukka jonka viereen käytiin istumaan. Mä olin alkuun kelannut mennä jo kulkueeseen, mutta en millään jaksanut useamman huonosti nukutun yön jälkeen herätä niin aikaisin. Ihan hauskaa olikin vaikka mentiin vain puistoon ja väsymys painoi, mä lähdinkin jo puolenyön jälkeen toiselle kaverille nukkumaan. Pridestä ei tullut otettua juurikaan kuvia, mitä nyt tän mun tulevan kämppiksen kanssa napattiin joku selfie instaan. En siis vielä tiedä millon ollaan muuttamassa, mut mahdollisimman pian. :D




Hei olen Heidi ja laitan hiuksiani

Kuvituksena toimivat torstaina napsitut kuvat, tykkään ihan hitosti tosta paidasta. Olin katsonut sitä menkkahaukan nettikaupassa mutta se myytiin loppuun ennen kuin ehdin ostaa omaani. Teki siksi mieli hihkua riemusta kun löysin sen juhannusalesta, vaikkakin koossa M. Äkkiäkös siitä kavensi ja leikkasi crop topin, joka onkin täydellinen juuri alkaneeseen kesäsäähän.

Mulla on nyt täydellinen kaulakoruyhdistelmä, kun keksin purkaa yhden vanhan ketjukorun. Useampien kaulakorujen pitämisessä ongelmana on aina se, että ketjut on väärän mittaisia eikä niitä saa siksi sopimaan hyvin yhteen. Hetki säätämistä saksien ja korupihtien kanssa ja tadaa - ongelma ratkaistu. Keskimmäinen on vielä säädettävissä ja siihen saa korun vaihdettua jos mieli tekee. Rannekoruja on tullut haalittua eBaysta kiva kasa, sekä sormuksia alennusmyynneistä. Nyt alkaa tuntua että on taas täysi setti kultaisia koruja, ja oikeastaan mulla onkin lähes aina noi samat päällä.


Vaikka viimeyönä tulikin nukuttua komeat 12 tunnin yöunet, painaa viikonlopulta jäänyt väsymys vieläkin. Huomenna töihin mutta herätys vasta semi myöhään, jos sitä ensi yönä sais tän väsymyksen selätettyä ja viimeisetki univelat kuitattua. Hyvää yötä ja kauniita unia. :3

Thursday, June 25, 2015

Rainy days


Eilen töihin kolmeksi saavuttuani kirosin sitä miten olin pukeutunut turhan lämpimästi, ilma kun oli ihanan kesäinen ja aurinko paistoi. Illemmalla kaveria nähdessä taas kirosin sitä, etten ollut ottanut mukaan flanellia ja kaulahuivia. En varmasti ole ainoa joka on tätä mieltä, mutta olisi ihan kiva jos kesäkelit vihdoin saapuisi. Farkuista ja pitkähihaisista ehtii nauttia kaikkina muinakin vuodenaikoina, mut kesävaatteita voi käyttää ehkä pari kuukautta vuodesta.

Mä olen siis tämän ja ensi kuun työkokeilussa Pihlajamäen nuorisopuistossa. Työkokeilu on vähän niin kuin työharjoittelu, mutta työkkärin juttu. Mä olen nauttinut tuolla puistossa olemisesta tosi paljon, päivät kuluu nopeasti ja työkaverit on huippuja. Joku skidi muuten sanoi eilen, että toi mun kristallikaulakoru on ihan kuin siitä Disneyn Atlantis-leffasta. Pitihän sitä googlettaa ja niin näyttäisi olevan, haha muistan miten tykkäsin kovasti itse lapsena samasta leffasta ja pidin niitä kristallikoruja hienoina.

Mä kävin jo heti sunnuntaina aleshoppailemassa Liinan kanssa, mä oon huomannut miten teen aina parhaat alelöydöt Menkkahaukasta (=H&M) niin, ettei muista kaupoista sitten oikein mitään enää mukaan tartukaan haha. Kuvien paidan ja farkut ostin sunnuntaina, tota paitaa katselin joskus talvemmalla mutta päädyin tilaamaan toisen vastaavan. Nyt oli kuitenkin pakko napata tuokin mukaan kun huomasin miten älyttömän mukavaa ja pehmeää materiaalia se on. Farkkuja testasin ihan sattumalta, mutta ne olivatkin just mun kokoa niin pituuden kuin leveydenkin puolesta ja niin mukavat päällä, ettei olisi halunnut ottaa pois. Tätä sattuu ihan todella harvoin mun kohdalla, joten oli aivan pakko kiikuttaa nämä viidentoista euron ihanuudet kassalle. Toki mukaan tarttui muutakin kivaa, mutta niitä näkyy sitten myöhemmin. :)




Mä olen tykästynyt kovasti tohon hassuun kampaukseen, taisin alkuun pitää sitä vaan kotona kun hiukset olivat likaiset tai muuten tiellä, mutta nyt oon välillä laittanut hiukset tuolla lailla ihan vaan huvin vuoksi. Toi on oikeastaan ihan kivan ja hauskan näköistä, en tosin malta odottaa sitäkään kun saan kaikki hiukset ihan kunnon ponnarille.

Malttamattomana kesäsäiden odottelijana oon hankkinut tänäkin vuonna rusketusta purkista. Oon löytänyt ehkä parhaan tuotteen ikinä, Kicksin oman vaahtoitseruskettavan. Aiemmin mulla on ollut käytössä saman merkin voidemainen itseruskettava, mutta tämä vaahto on ehdottomasti parempi. Väri on tosi luonnollinen eikä oranssi, ja kerralla saa ihan kunnon rusketuksen aikaan. Väri myös haalistuu nätisti eikä kuoriudu rumasti kuten monet muut, tasaisesti levittäminen on myös helppoa. Iso plussa myös tummasta karttaväristä, näkee tosi hyvin mihin on levittänyt mutta lähtee heti pesussa. Kesto on myös mun mielestä hyvä, kasvoihin tosin laitan useammin koska väri haalistuu niistä nopeiten. Hintakaan ei kirpaise, taisi muistaakseni olla jotain päälle kympin?

Ohhhoh kello on taas jo vaikka mitä, huomenna onkin koko päiväksi ohjelmaa, nyt hetki Orange Is The New Blackin kolmoskautta ja sitten nukkumaan! :)

Sunday, June 21, 2015

Juhannus


Tänä vuonna juhannus meni kavereiden kanssa, oli kyllä kivaa vaikkei nyt mitään kovin spesiaalia tehtykään. Ilma nyt oli vähän kehno ja vaatekriiseilinkin aika kovasti sen takia, kunnes lopulta päädyin kuvan maksihameeseen. Toi on oikeasti ehkä mun tän hetken lempparivaate, menee niin töissä kuin illanvietossakin. Lisäksi maksihelmojen alle saa kätevästi piilotettua paksut talvilegginssit, niin tarkenee ulkonakin.

Lauantai-iltana mä laitoin kihartimen lämpenemään ajatuksella "jos sitä nyt parit kiharat tekis", mutta kuten näkyy lopputuloksesta tuli hieman kiharampi. :D Ei siinä, kivat noikin oli vaikka ainakin joidenkin kuvien perusteella hieman vanhensivatkin.


Joo hei tiedän että toi kaulakoru on ehkä pahin tyylimoka ikinä kun siinä on yhdistettynä kultaa ja hopeaa, mutta kun
a) käytän kesäisin kultaisia koruja, talvisin hopeisia,
b) en halua luopua tuosta viiden kruunun kolikosta koska mulla on se aina,
niin ajattelin että se näyttäisi paremmalta noin kultaisten korujen keskellä, kuin kokonaan hopeisena. On mullakin ongelmat, mutku. :D

Ei tullut tehtyä juhannustaikoja, mun aivot tuntien oisin kuitenkin nähnyt unta jossa olis seikkailleet ainakin Dean Winchester, Anakin Skywalker ja Nightwing, ja sit olisin aamulla joutunut arvuuttelemaan kuka niistä olis mun tuleva sulho hehehee. Noei, oikeasti olisin kironnut sitä miksen kerrankin voinut nähdä jotain muuta unta joka ei liittyisi mun suosikkisarjoihin tai -leffoihin. Nään niitä nimittäin useasti viikossa ja ne on kieltämättä aika eeppisiä.





Miten teidän juhannus meni? Mulla on huomenna töitä joten voisin lähteä valmistautumaan nukkumaan, öitä. :)
Mini Rage Face Vendetta Smiley