Saturday, January 17, 2015

Muutoksia.



Family of the Year - The Stairs


Tiedättekö sen ihanan tunteen kun pitkään paikallaan jumittamisen jälkeen asiat alkaa vihdoin järjestyä ja edetä? Kuten varmaan muistatte, mä lopetin lukiossa käymisen joskus viime kevättalvella. Siitä asti mä olen lähinnä "lahnannut himassa", toki kesällä vietin varmaan melkein puolet ajasta Stadissa, mutta kuitenkin.

Mulla oli tarkoitus hakea töitä mutta se vaan jäi. Mulla ei ollut mitään hajua miten homma käytännössä toimisi, jonka takia mun fiilikset oli tosi epävarmat koko työnhakuun liittyen. Asiat alkoivat kuitenkin vihdoin järjestyä kun kuraattorilta tuli soitto marraskuussa, olin siis vielä kirjoilla lukiossa. Kuraattori laittoi mut etsivälle nuorisotyöntekijälle, jonka kautta heti koulusta erottuani laitettiin mut työkkärin asiakkaaksi.

Eilen oli vihdoin mun eka työkkäriaika, juteltiin mun tilanteesta ja nyt mun pitäisi keksiä mihin haluan hakea työkokeiluun. Mahdollisuuksia on niin monia. Oonko edes innoissani, mua on nimittäin niin alkanut tympimään viimeaikoina tämä kotona makaaminen. :D Työkokeilu on kuitenki kevyempi aloitus kuin oikea työ, vaikkei sillä nyt rikastuta niin on siitä saatava raha mulle kuitenkin ihan hiton paljon.


Mä olen myös aktivoitunut näkemään frendejä ja liikkumaan kotoa muualle kuin Kaislalle tai kauppaan. Sellaset viimeiset kolme kuukautta mä olin semi eristäytynyt mun frendeistä ja hengasin lähinnä Nurmijärvellä, jos en Kaislan niin sitten Winchesterin veljesten seurassa. Tänään on muuten vihdoin sekin urakka suoritettu täysin loppuun, kaikki tähänastiset vajaat 10 kautta Supernaturalia katsottu, monet jaksot useampaankin kertaan. En mä ollut masentunut tai mitään, olin ihan iloinen ja sillai, en tiedä miksi mua ei vaan huvittanut olla sosiaalinen. :D

Pitkästä aikaa mä myös koen olevani onnellinen. Okei sitä ei saisi sanoa ääneen tai se kääntyy päinvastoin hups. Mutta kuitenkin, tuntuu että asiat järjestyy ja elämä rullaa vihdoin eteenpäin, kuka tietää ehkä mä toteutan myös mun uhkauksen ja muutan kesällä. Mulla on myös ekaa kertaa aikoihin fiilis että hei, en mä tarvitse parisuhdetta. Elämä on kivaa myös yksin. Jos nyt kuitenkin törmään johonkuhun joka vie mun sydämen niin sittenpähän törmään. Mä en kuitenkaan yritä etsiä mitään, tai kriiseile kuinka yhyy olen foreveralone. Nautin elämästä tällä hetkellä, tulevaisuus tuo tullessaan mitä tuo.


Kuvien asussa näkyy oikeastaan ainoat joulun jälkeiset aleostokset yhtä cargo-takkia lukuunottamatta, joka on vielä liian ohut näille keleille. Paita oli vähän hetken mielijohde, kenkiä sensijaan olin oikeasti katsonut pitkään H&M:n nettikaupassa. Mä olen yleensä aika impulsiivinen, mutta nämä kengät olivat poikkeus, sillä -50% alennuksessa hintaa oli kuitenkin vielä 40 € joka on mulle aika paljon. Pidemmällä aikavälillä tottakai tulee edullisemmaksi ostaa yhdet kestävät nahkakengät useampien muovisten sijaan, mutta kyllähän toi kerralla vähän kirpasee.

Ohhoh kun kello on taas paljon, taidan karata jatkamaan hetkeksi Pakoa ja laittamaan kameran lataukseen ennen nukkumaanmenoa. Huomenna nimittäin suuntaan Lahteen ja sieltä kaverille, palaillaan alkuviikosta! :)

2 comments :

  1. Anonymous22/1/15 11:29

    Ihana teksti! Ennen kaikkea mulle ainakin henkilökohtaisesti anto voimaa toi lyhyt kappale siitä, että voi olla hyvin yksin, turhaa murehtia mistään kumppanin hankkimisesta ja sitä vastoin elää hetkessä :) just tollasta haluun kuulla ja lukea! Ite ajattelen aikalailla samoin tavoin, mutta tän hetkisessä omassa tilanteessa se ääni on vaan hukkunut jonnekin..

    Muutenkin tosi kaunis positiiviseen sävyyn kirjoitettu teksti, optimistinen ja annat mahdollisuuden monelle - toisin sanoen et sulje turhaan ovia.

    En tiedä menikö nyt vähän diipiksi tai ymmärtääkö tätä nyt muut :D mutta anyway oikein ihanaa talven jatkoa sulle Heidi!!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei tosi ihana kuulla! :) Mä olin ennen aina se joka vinkui ja vikisi kuinka mulla ei ole ketään ja kuinka kukaan ei kiinnostu musta, mutta sitten yhtäkkiä vaan kelasin et mitä hittoa mä käytän energiaa tollasen murehtimiseen, elämässä on niin paljon muutakin sisältöä joka tekee mut onnelliseksi. Ton kun tajusin niin en oikeasti ole edes kaivannut mitään parisuhdejuttuja, kuten sanoin niin tulee jos on tullakseen mutta itse en jaksa stressata. :D

      Mä olin ennen tosi negatiivinen ja näin monista asioista vain niiden huonoja puolia, nykyään mä pyrin pitämään positiivisen asenteen ja näkemään enemmän niitä hyviä asioita. Tosi kiva kuulla että tää positiivinen fiilis välittyy tekstistä, tykkään aina tsempata muita vaikka aina itselläni ei menisikään niin hyvin. :)

      Haha ei mennyt liian diipiksi ollenkaan, mutta hei kiitos samoin sulle Anonyymi!

      Delete

Mini Rage Face Vendetta Smiley