Thursday, June 18, 2015

Onnellisuus



Radical Face - Welcome Home, Son

Mulle kuuluu tosi hyvää. Nyt ehkä uskallan sanoa tän ääneen, mun fiilis on ollut pidempiaikaisesti parempi kuin aikoihin. Alkuun vähän kuumottelin että onko tääkin vain ohimenevä vaihe mutta ei, musta tuntuu että tää on tullut ihan pysyäkseen. Tottakai mun elämään edelleen mahtuu alamäkiä ja ahdistuksen hetkiä, mutta ne on ohimeneviä.

Tiedättekö sen ilmiön, kun jengi katselee kivoja kuvia Pariisista mutta ahdistuu paikanpäällä kun kaupunki ei olekaan yhtä hieno kuin kuvitelmissa? Musta tuntuu että mä katselin hyvin pitkään maailmaa vaaleanpunaisten lasien läpi ja kuvittelin monet elämän asiat paljon ihmeellisemmiksi, vähän niinkuin turistit Pariisin. Sitten jossain vaiheessa mun kasvaessa ja asioita kokiessa mulle valkeni ettei asiat olleetkaan niin jänniä, maailma niin hyvä paikka ja ihmiset niin hyväntahtoisia kuin olin kuvitellut. Nuorempana mä en edes tajunnut tätä ja ihmettelin syvästi miten minä jonka elämässä kaikki oli päällisin puolin erittäin hyvin, saatoin olla niin masentunut.



Vaikka siitä on jo aikaa kun mä tajusin tämän, niin kesti mulla silti kauan hyväksyä asia. Joo, elämä on semi paskaa ja tylsää arkea mutta miksi tehdä siitä pahempaa murehtimalla asiaa? Sitäpaitsi ei elämä ole edes niin paskaa, se on oikeastaan aika kivaa kun oppii nauttimaan pienistäkin asioista ja hyväksymään sen ettei kaikesta kuulu tulla eeppistä tunnevyöryä. Tää on tavallaan tosi hassua että mun piti käydä tollanen vaihe läpi jotta opin elämän olevan oikeasti aika ihanaa.

Onnellisuutta lisää myös se, että mä olen vihdoin päässyt mun hiustavoitteeseen. Tottakai kasvatan edelleen, mutta nykyinen pituus on musta jo kiva. Nämä kuvat lojuivat kansion pohjalla semi pitkään joten fleda on nykyään astetta vaaleampi, mutta samansävyinen. Väritavoite muuttui hieman matkalla, mutta välivaiheissa ihastuin niin kovasti lämpimään sävyyn että se sitten jäi.

Tämä postaus nyt menee ihan hehkuttamiseksi, mutta täytyy sanoa että mä olen erittäin iloinen myös siitä, että oon pitkästä aikaa nähnyt mun vanhoja yläastefrendejä. Joskus yläasteella vihasin Nurmijärveä ihan järkyttävän paljon, joka heijastui myös mun kavereihin. Kun sitten vaihdoin lukioon Helsinkiin, jätin yhteydenpidon melkein kokonaan ja olin vähän sellasella siltojenpolttamismeiningillä liikkeellä. Nyt kuitenkin parin vuoden jälkeen on ollut ihana huomata miten ihmiset ei vihaakaan mua (:D) ja miten hauskaa meillä on edelleen. Nurmijärvikään ei enää ole niin kauhea, ehkä siksi kun mä tiedän että pääsen täältä aina välillä pois.

Nyt juhannustakin oon lähdössä viettämään kyseisen porukan kanssa, kerrankin mulla on jotain ohjelmaa, viimeisimmät juhannukset kun on menneet kotona perheen kanssa. Ei siinä, kivaa sekin on mutta kivaa on viettää myös kavereiden kanssa. Mites teidän juhannussuunnitelmat? :)

Kuvien harmaa maksimekko on uudehko ostos, en malta odottaa että pääsen käyttämään sitä ruskettuneen ihon ja kultaisten korujen kanssa. Lemppareiksi lukeutuvat myös nuo nudet kengät jotka ostin viime syksynä mutta jäivät silloin ilmojen kylmetessä vähemmälle käytölle. Ärsyttää kun olisi vaikka mitä kivoja kesävaatteita mutta ilmat on niin kylmiä että ne saa odottaa vielä kaapissa. Toivottavasti loppukesästä sitten. :)

2 comments :

  1. Minä suuresti pidän mekostasi! Ja ihana kuulla, että kaikki on noin hyvin :--)
    hyperkivaa juhannusta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiva kuulla! Se on kieltämättä aika ihanaa kun kaikki on hyvin. :) Ja hei kiitos samoin!

      Delete

Mini Rage Face Vendetta Smiley