Tuesday, July 28, 2015

You'll never know if you can fly unless you take the risk of falling

Mä olen nyt vähän laiminlyönyt blogijuttuja, mutta ihan syystä. Koko viime viikko kului hirveän stressin, jännityksen ja aivan liian lyhyiden yöunien parissa. Mistä ihmeestä sitten oli kyse?

Reilu viikko sitten sunnuntaina mä sain idean että haluan au pairiksi Ranskaan. Me oltiin tulossa perhetutun rippijuhlista, kun mutsi luki jonkun sen kaverin jakamaa ilmoitusta missä puoliksi suomalainen perhe etsi au pairia Ranskaan. Ei tarvinnut osata paikallista kieltä, suomi ja enkku riitti. Loppumatkan sulattelin ajatusta, ja kotiin päästyä laitoin kyseiselle naiselle sähköpostia. Myöhemmin luin facebookista kuinka perheelle oli tullut lähes sata hakemusta ja tiesin heti, ettei mun hätäisesti kyhätyllä viestillä olisi mitään mahdollisuuksia. Ei se mitään, mutta koska olin jo ajatellut miten hieno juttu olisi lähteä Ranskaan au pairiksi, rekisteröidyin heti maanantaina AuPairWorld -nimiselle sivustolle. Soitin myös kaverilleni Kaislalle, jota pyysin auttamaan hyvän esittelytekstin kirjoituksessa. Ei sillä ettenkö mä olisi itsekin osannut kirjoittaa sitä englanniksi, mutta Kaislan avulla siitä tuli huomattavasti parempi. Kiitokset hänelle.

Mun profiili ehti olla valmiina ehkä puoli tuntia kun ensimmäinen perhe otti yhteyttä. Kaikki vaikutti tosi hyvältä ja vaikka kuulostaakin uskomattomalta, niin kyseisen perheen lopulta valitsinkin. Iltaan mennessä viestejä taisi olla jo neljältä perheeltä, osa karsiutui heti sijainnin tai englanninkielisen profiilitekstin puutteesta, mutta osan kanssa viestittelin enemmänkin. Viikon mittaan ilmoituksia sateli vielä lisää, yhteensä noin kymmeneltä perheeltä.






Hannan tupareista.

Loppuviikosta mulla oli hirveästi ohjelmaa mutta saatiin silti sovittua ensimmäisen perheen kanssa Skype-puhelu lauantaille. Mulla oli tästä perheestä todella hyvät fiilikset sähköpostien perusteella, lisäksi sijainti, lasten iät ja kaikki muu vaikutti oikein hyvältä. Ennen puhelua mä jännitin ihan hirveästi, viimeiset minuutit ennen sovittua kellonaikaa olivat oikeasti ihan tajuttoman kamalia. Kaikki jännitys kuitenkin karisi heti kun yhteys muodostui ja kuva näkyi. Tosin kuvanlaadun ja äänen kanssa oli hirveästi ongelmia, mikä ratkesi lopulta sillä että siirsin puhelimen sim-kortin tablettiin. Tavallaan oli ihan hyvä että piti hetki säätää noiden yhteysjuttujen kanssa, koska sitten kun päästiin itse asiaan niin ei mua jännittänyt enää ollenkaan. Tottakai hieman hermostunut olin edelleen, mutta se nyt on ihan normaalia.

Puhelu meni tosi hyvin ja perhe vaikutti ihan super kivalta! Pääsin näkemään puhelun lopulla muutkin perheenjäsenet, mutta pääosin keskustelin perheen äidin kanssa. Reilu tunti siinä vierähti, mutta aika meni ihan huomaamatta. Keskustelu eteni tosi luontevasti, eikä mun edes tarvinnut kysellä paljoa kun kaikki oleellinen informaatio kerrottiin kyselemättä. Suosittelen kuitenkin ihan kaikille vastaavaan tilanteeseen päätyville suunnittelemaan ja laittamaan johonkin ylös kysymyksiä mitä esittää, mullakin oli netistä katsottu lista ulottuvilla vaikken sitä lopulta tarvinnutkaan.

Puhelun lopussa sovittiin parin päivän harkinta-aika niin että voisin olla vielä yhteydessä perheen edelliseen au pairiin ennen päätöksen tekemistä. Mä en kuitenkaan malttanut odottaa vastausta, vaan laitoin sunnuntai-iltana myöntävän vastauksen, koska luotin mun vaistoon ja tuntemuksiin. Parin tunnin päästä tosin sainkin vastauksen edelliseltä au pairilta, joka kehui perhettä ja vahvisti sitä kuvaa minkä olinkin jo saanut. Oli ehkä elämäni hirvein ilta kun vaan kyttäsin sähköpostia, koska halusin olla 100% varma että tonne perheeseen mä tosiaan lähtisin. Vastaus tuli vasta aamulla, ja oi että sitä tunnetta kun teki vaan mieli hyppiä ja pomppia ilosta. Nyt mulla on lentokin jo varattuna, 26. elokuuta eli alle kuukauden päästä tämä tyttö lähtee melkein vuodeksi Pariisiin!



Viime viikolla mä tosiaan nukuin tosi huonosti ja ihan liian vähän, sekä stressasin ja jännitin ihan kauheasti sitä saanko kivan perheen. Ranskassa on au paireille ainakin mun havaintojen mukaan kysyntää, joten tottakai jonkun perheen olisin saanut aivan varmasti, mutta että just tän parhaan! Univelkaa on vielä kiitettävästi ja väsymys on ihan hirveä kun on koko viime viikon käynyt ihan ylivirittyneessä tilassa. Tää fiilis on kuitenkin ihan uskomaton, etenkin kun kaikki kävi näin nopeasti. Mä olen tottakai haaveillut jo vuosia ulkomaille pidemmäksi aikaa lähtemisestä, mutta en sitten tiedä miksi en aiemmin hoksannut au pairiuden mahdollisuutta ja sitä että nyt mulla olisi mitä mainioin ajankohta lähteä. Kai mä ajattelin että mun kielitaidolla mentäisiin vain englanninkielisiin maihin, vaikka au pairiksi voi todellakin lähteä ilman paikallisen kielen osaamista, pitää vain valita sellainen perhe joka ei sitä myöskään edellytä.

Vaikka tämä nyt oli tälläinen spontaani päätös niin oon silti ihan varma että tätä mä haluan. Mä vaan olen sellainen ihminen että kun saan jonkun idean, haluan toteuttaa sen mahdollisimman pian. Näin jää myös vähemmän aikaa stressata, jännittää, panikoida ja epäröidä mikä sopii mulle oikein mainiosti. :D

Tästä tuli nyt niin pitkä että taidan jättää loput jutut seuraavaan postaukseen, aion tottakai jatkaa tänne kirjoittelua Ranskassa, tulevaisuudessa au pair -jutut löytyvät oman tunnisteensa alta. Kysymyksiä saa tottakai esittää ja toivottavasti tästä on hyötyä jollekin au pairiksi harkitsevalle, koitin ja koitan jatkossakin kirjoittaa mahdollisimman paljon juttuja jotka ainakin mua mietityttivät.

Lopuksi vielä kuva mun rakkaasta karvapallerosta, jota mulla tulee hirveä ikävä. Pumba on tosin mutsillekin tosi rakas, joten se onneksi pitää siitä hyvää huolta mun ollessa poissa. ♥

P.S. Otsikko on lainaus mun lemppari Batman-hahmolta, Nightwingiltä ja se nyt vaan sopii mun mielestä hyvin tähän tilanteeseen, vaikka onkin aika kliseisen kuuloinen.


Thursday, July 16, 2015

Kävin kerran Rajamäellä


Kävin jonkin aikaa sitten Rajamäellä, varmaan ensimmäistä kertaa sitten traumatisoivien koulu-uintien. Ei, mä en vaan voi ymmärtää miksi koulussa pakotetaan uimaan kun ei siitä kukaan tykkää, ainakaan ensimmäisten luokkien jälkeen.  Mutta joo, mun tarkoitus ei ollut tulla kritisoimaan koululiinkuntaa, vaan kertomaan siitä, kuinka kävin moikkaamassa Mikaelaa. Oli kieltämättä ihan mielenkiintoista vihdoin nähdä tuo hylätty viinatehdas, jonka seinää vasten ylempi kuva on otettu. Noita rakennuksia taidetaan nykyään käyttää varastoina, joten ihan täysin hylätystä paikasta ei kuitenkaan ole kyse. Tästä kuitenkin innostuttiin keskustelemaan siitä miten jännää olisi joskus käydä tutkimassa ihan oikeasti hylättyjä paikkoja. Mä olen monesti miettinyt asiaa aiemminkin, mutta suunnitelmat ovat aina kaatuneet joko autottomuuteen tai siihen ettei kavereita kiinnosta.



Mä olen tainnut puhua siitä kuinka mulla on kokoajan ohjelmaa, noh sama meno jatkuu edelleen enkä valita. Näin pitemmän päälle alkaa tosin huomata miten kaipaa välillä päiviä kun saa nukkua ja syödä hyvin sekä esimerkiksi siivota rauhassa. Huomenna on melkein tälläinen päivä, illalla tosin menen kaverin tupareihin, mutta tulen sieltä kotiin nukkumaan. Lauantaina sitten työkavereiden pippaloihin ja sunnuntaina tuttavan rippijuhliin, jotka onneksi ovat vasta iltapäivällä. Väsymys on taattu, mutta ei se mitään, töitä on vasta tiistaina joten kyllä sitä ehtii nukkua.

Mä muuten aloitin katsomaan Frendejä pari päivää sitten ja mua häiritsee ihan hitosti kaikki samankaltaisuuden How I Met Your Motherin kanssa. Tosin mä en yleensä katso komediasarjoja, joten ehkä näiden kahden samankaltaisuuden takia tykkään molemmista. Ja toisaalta mä nyt vertailen aina sarjoja ja elokuvia toisiinsa, koska oon nähnyt niitä niin paljon, enkä todellakaan aina edes pahalla. Se on vaan hauskaa kun huomaa, että esimerkiksi The Blacklistin kakkoskaudella on jakso, jossa pari kohtausta muistuttaa todella paljon Supernaturalia. :D

Mutta nyt taidan lähteä heittämään mun soijat maustumaan yöksi ja sitten nukkumaan, öitä ja hyvää viikonloppua!

Tuesday, July 14, 2015

Hamina

Viime viikonloppuna käytiin Kaislan kanssa Haminassa. Tuli kieltämättä edullinen reissu kun Onnibussilla matka maksoi vain viisi euroa henkilöltä ja takaisin päästiin kavereiden kyydillä, jotka oli ajamassa Helsinkiin seuraavana päivänä. Ei puuhailtu mitään sen ihmeempää, lähinnä istuttiin iltaa pienellä porukalla. Harmittelin illalla sitä miten tuli väsähdettyä niin aikaisin, mutta toisaalta seuraavana päivänä olo oli mitä mainioin kymmenen tunnin yöunien jälkeen. Mä myös uhmasin säätä ja kuljin hameessa, eipä sitä tosin niin kylmä ollutkaan, kuin näytti.

Ylin kuva tuli otettua ihan sattumalta, kävelin kamera kädessä ulkona etsien hyvää taustaa mun kuville kun Kaisla kyykistyi tutkimaan tuollaista kukkaa lähemmin. Mun mieleen iski heti visio ja pyysin Kaislaa pysymään hetken paikallaan kun säädin kameran asetuksia. Ei tarvinnut ottaa montaa kuvaa kun hyvä otos tuli, suurin työ tosin oli vasta edessä. Kuten muistakin kuvista huomaa, oon löytänyt ihan uusia ulottuvuuksia Gimpistä ja innostunut vähän tavallista enemmän leikkimään värien kanssa. Oon myös opetellut kamerasta uusia juttuja ja kuvannut todella paljon, kun vaan olis aikaa päivitell yhtä useasti. :D

Tuo vaaleanpunainen hame on ollut päällä paljon, se on ihanan ilmava ja kevyt. Mä olen aiemmin vierastanut vaaleanpunaisen ja vihreän yhdistelmää, mutta nyt uskaltauduin ja mun mielestä toimii hyvin. Valkoisen topin löysin viime kesän lopulla meiltä jostain laatikosta, en tiedä yhtään mistä se on tullut, mutta tykkään kovasti. Lisäksi nuo kirjailut ovat kiva yksityiskohta, sekä kaula-aukon ja helman reunukset. Myös eBayn sinivalkoinen ankkurikoru on ollut kovassa käytössä viimeaikoina.

Thursday, July 9, 2015

09/07/2015


Hei! Me järjestettiin viime viikolla Nurmijärvellä yhdelle kaverille yllätyssynttärit, mä tosin missasin itse yllätysosion töiden takia mutta kuitenkin. Ihmisten töiden ja muiden menojen takia pidettiin ihan kiltit mehusynttärit keskellä viikkoa, hauskaa oli silti. Jostain oli ilmestynyt sellainen muumisynttärikirja, josta leikeltiin kaikille muille hatut, paitsi päivänsankarille kruunu. Mä halusin Haisulin koska se nyt vaan on paras. Muistan miten piirsin skidinä piirustuksen jonka halusin antaa Haisulille Muumimaailmassa, mutta tosipaikan tullessa en uskaltanutkaan ja mun vanhempien piti viedä se. Olin vaan joskus pienenä ihan superujo joissain tilanteissa.

Kukkakuva tuli napattua ihan ex tempore, tuo lupiini vain ilmestyi jostain käteeni ja heitin kameran kaverille. Pixlrissä oli viime viikolla joku kampanja josta löytyi tuollainen maaginen filtteri. Tykästyin siihen ja innostuin muokkaamaan kuvaan mystisen fiiliksen, niinkuin pitelisin jotain taikakasvia. :D

Mun hieno hattu :3

Tiedättekö mitä mä en ymmärrä? Remakeja. Etenkin silloin kun alkuperäinen on vielä oikein hyvä elokuva. Törmäsin nimittäin juuri (tosin pari kuukautta vanhaan) uutiseen siitä kuinka suunnitteilla on uusi versio Rocky Horror Picture Show:sta. Mä en ole vielä törmännyt yhteenkään hyvään remakeen, ja joskus kauhuleffa-aikoina niitä tuli nähtyä jo ihan vahingossakin. RHPS on kuitenkin kulttiklassikko ja vielä musikaali, jonka biisit on nimenomaan se juttu ainakin mulle. Itse elokuva on tullut nähtyä vain pari kertaa, mutta soundtrack on ollut kuuntelussa lukemattomia kertoja. Toivon kovasti että tämäkin olisi vain joku typerä huhu ja mitään remakea ei ikinä tulisi.

EDIT: Ajattelin asiaa tarkemmin ja tajusin että on oikeasti olemassa hyviäkin remakeja, niistä vain ei aina muista että ne eivät ole alkuperäisiä. :D Mutta kuten aiemmin sanoin, en käsitä miksi pitää tehdä uusi versio jos alkuperäinen ei ole mikään erityisen huono tai vanha, etenkin jos ei tuoda siihen mitään uutta. Se on ihan eri asia että vaikka Batmanista tehdään uusi ja erilainen leffasarja, kuin että Painajainen Elm Streetillä kopioidaan lähes suoraan ja siirretään tapahtumaan vain nykyaikaan. Ja joo, ei se ole multa mitään pois jos huonoja remakeja tehdään, mutta en vaan ymmärrä miksi.

Mun piti olla ensi viikonloppu ihan vain kotona koska oon ollut viime viikonloput jossain ja tulevatkin on ohjelmaa täynnä, mutta kappas vain tuli sitten menoa tällekin. Ei se mitään, kiva vaan kun on tekemistä. :)



Friday, July 3, 2015

Kukkamekko




Mulla on taas sellanen vaihe etten malta pysyä paikallani ollenkaan. Kotona käyn lähinnä nukkumassa, tai jos oleilen täällä enemmänkin niin todennäköisesti jonkun kaverin kanssa. En ole ehtinyt edes katsoa sarjoja ollenkaan niin paljon kuin ennen, mikä tosin on näin hyvillä kesäsäillä ihan vaan hyvä juttu.

Puhuin jonkin aikaa onnelisuudesta, se tunne ei ole kadonnut mihinkään vaan pikemminkin voimistunut. Mä huomaan välillä vain hymyileväni ilman syytä ja miettiväni sitä ihanaa elämä on. Tää tunne on itseasiassa aika samanlainen kuin ois rakastunut, ilman vaan sitä rakkauden kohdetta. Pidätte mua varmasti nyt ihan höpsönä, mutta kun en mä tiedä itsekään mistä tää tunne tulee. :D

Asiaan vaikuttaa varmaan se, että mulla on ensimmäistä kertaa yli vuoteen arki ja joku järjestys viikossa. Vaikka yleensä se ettei tee töitä tai opiskele, mielletään ihanteeksi, on se oikeasti pidemmän päälle aika masentavaa. Sitä tulee ajan myötä sellanen turha tunne, ettei ole osa oikein mitään, ettei tee mitään hyödyllistä.


Mulla on nyt ollut aika paljon kaikkea vaatehehkutusta viimeaikoina, mutta toi mekko. Katselin heti kun H&M julkaisi Coachella-mallistonsa, mutta en silloin viitsinyt maksaa siitä täyttä hintaa. Alennusmyynneissä kävi tämän kanssa samalla lailla kuin farkkujenkin, viimeinen kappale ja just mun kokoa. 12 € tästä ihanasta kesämekosta ei ollut hinta eikä mikään, tuon kanssa on myös mukavan kevyt olo kun soveltuu parhaiten käytettäväksi ilman rintsikoita. Sivun ja selän leikkaukset on sellaset, että liivit pilkottaisi semi paljon ja jotkut kanafileet ois näillä keleillä varmasti tosi inhottavat.

Tykkään kovasti miten mun duuni on pelkästään ulkona olemista, eilenkin olin ihan innoissani kun huomasin saaneeni rusketusrajat mun paidasta. Mä tykkään helteistä ja lämpimästä, joten mua ei haittaa yhtään hikoilla ulkona. Tosin mä voin pukeutua töihin tosi vapaasti, eri asia jos pitäisi käyttää jotain kuumaa työasua. Rannalle pitää kyllä päästä joku päivä, mutta tänään taidan tyytyä vaan omalla pihalla auringossa makoiluun ennen kuin lähden moikkaamaan kaveria Rajamäelle.


Nauttikaa tekin helteistä ja viettäkää kiva kesäpäivä! :)
Mini Rage Face Vendetta Smiley