Tuesday, July 28, 2015

You'll never know if you can fly unless you take the risk of falling

Mä olen nyt vähän laiminlyönyt blogijuttuja, mutta ihan syystä. Koko viime viikko kului hirveän stressin, jännityksen ja aivan liian lyhyiden yöunien parissa. Mistä ihmeestä sitten oli kyse?

Reilu viikko sitten sunnuntaina mä sain idean että haluan au pairiksi Ranskaan. Me oltiin tulossa perhetutun rippijuhlista, kun mutsi luki jonkun sen kaverin jakamaa ilmoitusta missä puoliksi suomalainen perhe etsi au pairia Ranskaan. Ei tarvinnut osata paikallista kieltä, suomi ja enkku riitti. Loppumatkan sulattelin ajatusta, ja kotiin päästyä laitoin kyseiselle naiselle sähköpostia. Myöhemmin luin facebookista kuinka perheelle oli tullut lähes sata hakemusta ja tiesin heti, ettei mun hätäisesti kyhätyllä viestillä olisi mitään mahdollisuuksia. Ei se mitään, mutta koska olin jo ajatellut miten hieno juttu olisi lähteä Ranskaan au pairiksi, rekisteröidyin heti maanantaina AuPairWorld -nimiselle sivustolle. Soitin myös kaverilleni Kaislalle, jota pyysin auttamaan hyvän esittelytekstin kirjoituksessa. Ei sillä ettenkö mä olisi itsekin osannut kirjoittaa sitä englanniksi, mutta Kaislan avulla siitä tuli huomattavasti parempi. Kiitokset hänelle.

Mun profiili ehti olla valmiina ehkä puoli tuntia kun ensimmäinen perhe otti yhteyttä. Kaikki vaikutti tosi hyvältä ja vaikka kuulostaakin uskomattomalta, niin kyseisen perheen lopulta valitsinkin. Iltaan mennessä viestejä taisi olla jo neljältä perheeltä, osa karsiutui heti sijainnin tai englanninkielisen profiilitekstin puutteesta, mutta osan kanssa viestittelin enemmänkin. Viikon mittaan ilmoituksia sateli vielä lisää, yhteensä noin kymmeneltä perheeltä.






Hannan tupareista.

Loppuviikosta mulla oli hirveästi ohjelmaa mutta saatiin silti sovittua ensimmäisen perheen kanssa Skype-puhelu lauantaille. Mulla oli tästä perheestä todella hyvät fiilikset sähköpostien perusteella, lisäksi sijainti, lasten iät ja kaikki muu vaikutti oikein hyvältä. Ennen puhelua mä jännitin ihan hirveästi, viimeiset minuutit ennen sovittua kellonaikaa olivat oikeasti ihan tajuttoman kamalia. Kaikki jännitys kuitenkin karisi heti kun yhteys muodostui ja kuva näkyi. Tosin kuvanlaadun ja äänen kanssa oli hirveästi ongelmia, mikä ratkesi lopulta sillä että siirsin puhelimen sim-kortin tablettiin. Tavallaan oli ihan hyvä että piti hetki säätää noiden yhteysjuttujen kanssa, koska sitten kun päästiin itse asiaan niin ei mua jännittänyt enää ollenkaan. Tottakai hieman hermostunut olin edelleen, mutta se nyt on ihan normaalia.

Puhelu meni tosi hyvin ja perhe vaikutti ihan super kivalta! Pääsin näkemään puhelun lopulla muutkin perheenjäsenet, mutta pääosin keskustelin perheen äidin kanssa. Reilu tunti siinä vierähti, mutta aika meni ihan huomaamatta. Keskustelu eteni tosi luontevasti, eikä mun edes tarvinnut kysellä paljoa kun kaikki oleellinen informaatio kerrottiin kyselemättä. Suosittelen kuitenkin ihan kaikille vastaavaan tilanteeseen päätyville suunnittelemaan ja laittamaan johonkin ylös kysymyksiä mitä esittää, mullakin oli netistä katsottu lista ulottuvilla vaikken sitä lopulta tarvinnutkaan.

Puhelun lopussa sovittiin parin päivän harkinta-aika niin että voisin olla vielä yhteydessä perheen edelliseen au pairiin ennen päätöksen tekemistä. Mä en kuitenkaan malttanut odottaa vastausta, vaan laitoin sunnuntai-iltana myöntävän vastauksen, koska luotin mun vaistoon ja tuntemuksiin. Parin tunnin päästä tosin sainkin vastauksen edelliseltä au pairilta, joka kehui perhettä ja vahvisti sitä kuvaa minkä olinkin jo saanut. Oli ehkä elämäni hirvein ilta kun vaan kyttäsin sähköpostia, koska halusin olla 100% varma että tonne perheeseen mä tosiaan lähtisin. Vastaus tuli vasta aamulla, ja oi että sitä tunnetta kun teki vaan mieli hyppiä ja pomppia ilosta. Nyt mulla on lentokin jo varattuna, 26. elokuuta eli alle kuukauden päästä tämä tyttö lähtee melkein vuodeksi Pariisiin!



Viime viikolla mä tosiaan nukuin tosi huonosti ja ihan liian vähän, sekä stressasin ja jännitin ihan kauheasti sitä saanko kivan perheen. Ranskassa on au paireille ainakin mun havaintojen mukaan kysyntää, joten tottakai jonkun perheen olisin saanut aivan varmasti, mutta että just tän parhaan! Univelkaa on vielä kiitettävästi ja väsymys on ihan hirveä kun on koko viime viikon käynyt ihan ylivirittyneessä tilassa. Tää fiilis on kuitenkin ihan uskomaton, etenkin kun kaikki kävi näin nopeasti. Mä olen tottakai haaveillut jo vuosia ulkomaille pidemmäksi aikaa lähtemisestä, mutta en sitten tiedä miksi en aiemmin hoksannut au pairiuden mahdollisuutta ja sitä että nyt mulla olisi mitä mainioin ajankohta lähteä. Kai mä ajattelin että mun kielitaidolla mentäisiin vain englanninkielisiin maihin, vaikka au pairiksi voi todellakin lähteä ilman paikallisen kielen osaamista, pitää vain valita sellainen perhe joka ei sitä myöskään edellytä.

Vaikka tämä nyt oli tälläinen spontaani päätös niin oon silti ihan varma että tätä mä haluan. Mä vaan olen sellainen ihminen että kun saan jonkun idean, haluan toteuttaa sen mahdollisimman pian. Näin jää myös vähemmän aikaa stressata, jännittää, panikoida ja epäröidä mikä sopii mulle oikein mainiosti. :D

Tästä tuli nyt niin pitkä että taidan jättää loput jutut seuraavaan postaukseen, aion tottakai jatkaa tänne kirjoittelua Ranskassa, tulevaisuudessa au pair -jutut löytyvät oman tunnisteensa alta. Kysymyksiä saa tottakai esittää ja toivottavasti tästä on hyötyä jollekin au pairiksi harkitsevalle, koitin ja koitan jatkossakin kirjoittaa mahdollisimman paljon juttuja jotka ainakin mua mietityttivät.

Lopuksi vielä kuva mun rakkaasta karvapallerosta, jota mulla tulee hirveä ikävä. Pumba on tosin mutsillekin tosi rakas, joten se onneksi pitää siitä hyvää huolta mun ollessa poissa. ♥

P.S. Otsikko on lainaus mun lemppari Batman-hahmolta, Nightwingiltä ja se nyt vaan sopii mun mielestä hyvin tähän tilanteeseen, vaikka onkin aika kliseisen kuuloinen.


18 comments :

  1. Anonymous29/7/15 17:08

    Oot älyttömän rohkee, huippua! Oon vähän kade koska ite oon liian ujo lähtemään :D Toivotan sulle jo etukäteen mahtavaa reissua, nauti! :) Oon sanonu varmaan aiemminkin, mutta tykkään sun vaatetyylistä tosi paljon. Edellinenkin oli upee, mutta tää sopii myös sulle.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! No mut hei, jos susta muuten tuntuu että haluut niin päätät vaan et lähet ja alat heti ettimään perhettä, mäkin stressasin ja jännitin ihan hitosti mut nyt kun ei voi oikeen enää perääntyä niin oon vaan lähinnä innoissani. :D Tottakai ennen lähtöä alan mäkin varmasti vielä panikoimaan ja miettimään että mitä hittoa mä oon tekemässä, mut kyl siitäkin selviää. Voithan sä myös etsiä suomalaisen perheen jos se helpottaa, toivottavasti pystyt päihittämään sun ujouden jos oikeesti oisit halukas lähtemään! Ja hei kiitos, kiva kuulla. Mun vaatetyyli tosiaan aina vähän vaihtelee, saa nähä mitä tulee taas syksyllä kun kylmenee. :D

      Delete
  2. Anonymous29/7/15 17:38

    Waude, onnea! Toivottavasti ja varmasti tulee unohtumaton vuosi :)

    ReplyDelete
  3. Anonymous29/7/15 23:17

    mulla on juuri viimeinen viikko aupairina menossa. oon tasan vuoden ollut saksassa :) toivon että sun perhe on mukava ja tuut toimeen lasten kanssa, mun kohdalla 2 hostperhettä oli molemmat kamalia. pidä huoli että saat palkan etkä tee ylitöitä! raskas vuosi mutta opettavainen, mä ainakin kasvoin ihan hurjasti ihmisenä. tsemppiä koettelumukseen!! :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Huhhuh, aika huono tuuri sulla :o Me tehdään onneksi kirjallinen sopimus perheen kanssa, lisäksi mä kyllä uskallan pitää puoliani ja jos nyt menis ihan sukset ristiin niin eipä tuolta paljoa maksa tulla takaisin. Varmasti silti vaikka perhe olis kuinka kiva niin tulee olemaan raskasta, mutta sen arvoista. Ja hei kiitos paljon, oli myös kiva kuulla sun kokemuksesta vaikkei se ihan nappiin mennytkään. :)

      Delete
  4. Anonymous30/7/15 00:13

    Bileet!
    T. Riikka

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kattoo nyt saaks mitää järkättyy ;)

      Delete
  5. http://huurussa.blogspot.fi/2015/07/blogihaaste-11-bloggaajalle.html
    Tässä sulle haaste!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, mutta oon tehnyt tän niin monesti että taidan jättää nyt väliin. :)

      Delete
  6. Huippua että oot lähdössä au pairiksi! Just tällasia juttuja kannattaa tehdä nuorena :) Oon ite kans menossa ens vuodeksi ulkomaille mutta vapaaehtoistöihin :)

    http://marjukkakatariina.blogspot.fi

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo oon ihan samaa mieltä! Ja mitä nyt melkein vuorokausi on tullut täällä vietettyä niin aika hyvältä kaikki vaikuttaa. :) Oi hei hienoa, käynkin tsiigailemassa sun blogia!

      Delete
  7. Anonymous3/8/15 17:48

    Oi miten hienoa! :)

    Mun kaveri on jo 5 vuoden ajan ollut au pairina eri maissa ja joukkoon on mahtunut niin negatiivisia kuin positiivisakin perheitä mutta toivon sulle kaikkea hyvää ja toivotaan että perhe olisi livenäkin yhtä hyvä! :>

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, yllättävän monelta löytyy negatiivisia kokemuksia, toisaalta positiivisista ei ehkä puhuta niin usein. Ja kiitos, ainakin tän lyhyen ajan perusteella mitä oon täällä ollut niin perhe on vaikuttanut tosi kivalta! :)

      Delete
  8. Anonymous25/8/15 15:33

    Hurjasti tsemppiä huomiseen päivään, mahtaa jännittää jo! :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, jännitys oli kieltämättä aika paha. :D Mutta hyvin kaikki meni ja tunnen oloni tosi mukavaks täällä. :)

      Delete
  9. Heippa! Ihan mahtavaa et pääsit au pairiksi ja vielä noin nopeaa! Tuli vaan mieleen että kenen se julkasu oli facebookissa ku mä löysin myös mun perheen facen kautta ja tälle äidille oli tullu hakemuksia yli 300, yhessä päivässä 100. Että oisko ollu sama tyyppi? Mä siis oon myös au pairina pariisissa (tai pariisin ulkopuolella houdanissa) ja satuin lueskeleen sun blogia instan kautta :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo hei sama tyyppi taitaa olla. :D No mut hyvä että sä pääsit sinne! Mä en tosiaan katsellut sitä päivitystä enää sen jälkeen kun sielä luki että yli 100 hakemusta oli tullut, parempi näin koska isommat lapset on enempi mun juttu. :)

      Delete

Mini Rage Face Vendetta Smiley