Thursday, November 19, 2015

La Defense

Tämä postaus on lojunut luonnoksissa ikuisuuden. Mä meinasin jo jättää tän välistä, mutta toisaalta mikään ei ole ärsyttävämpää kuin huomata jälkikäteen unohtaneensa julkaista valmiiksi muokattuja kuvia.

Musta tuntuun että tää on jokasyksyinen traditio että iskee hirveä laiskimus kaakkimus pienen syysmasennuksen kera, joka johtaa uuden Netflix-sarjan maratoonaamiseen ja jäätävään lahnaamiseen. Tosin viime syksynä se jatkui melkein kolme kuukautta jonka aikana sain katsottua Supernaturalin lähes kymmenen kautta ja mussuttin niin paljon herkkuja että lihoin joitakin kiloja. Tänä vuonna ei olla onneksi yhtä syvällä syyslahnauksen ytimessä vaikka sipsiä ja kokis zeroa onkin kulunut ja uusi sarja tullut aloitettua. Asiaan tosin vaikuttaa se että mun pitää tehdä töitäkin, mikä on kyllä oikeasti vaan hyvä asia.



Mulla on nyt viimeset pari viikkoa ollut aika ahdistunut olo. En tiedä mikä viime viikossa mätti, mutta just kun ehdin iloita viikonloppua niin sattui noi perjantain tapahtumat. Tämä viikko onkin sitten luonnollisesti mennyt totakin asiaa murehtiessa, mutta onneksi nyt vihdoin näyttäisi että mieli alkaisi taas piristyä. Mulla on luonnoksissa postaus aiheesta mutta en tiedä julkaisenko sitä enää. Mulla olisi niin paljon sanottavaa mutta en osaa järjestellä kaikkea ja toisaalta osa niistä on mun mielestä niin itsestäänselvyyksiä että turhauttaa. En nimittäin usko että ne ihmiset kenelle se teksti olisi suunnattu a) edes lukisi sitä b) siltikään ymmärtäisi.

Yleisestiottaen mun hostperheen kanssa sujuu hyvin. Kuitenkin joskus sattuu jotain pikkujuttuja mitkä ärsyttää, kerran esimerkiksi lämmitin epähuomiossa yhden keittomaisen ruuan mikrossa kattilan sijaan. Lopputulos syömisen kannalta täysin sama, mutta hostmama valitti naama nyrpeänä "Heidi yritä edes". Mä tietenkin pokerinaamalla pahoittelin sattunutta, vaikka oikeasti ajattelin että voi vittu nyt, minä huolehdin hyvin kaikista tärkeistä jutuista ja sit saan tälläsen reaktion yhdestä pikkujutusta. Lisäksi mua ärsyttää - tosin kuuleman mukaan muillakin on tälläistä - se, että jos jostain pitää huomauttaa niin sitä samaa asiaa jauhetaan keskustelussa monta kertaa peräkkäin ja kysytään monesti että ymmärränkö. Ei auta vaikka heti ekaksi vakuuttelen että kyllä minä tajuan, monesti vielä sanon että joo kyllä mä tajusin heti itse ettei mennyt ihan putkeen. Mutta joo, kuten sanoin niin muutamaa tällästä oikeasti aika mitätöntä juttua lukuunottamatta menee hyvin.

Nää kuvat on napattu kun joskus ajat sitten oltiin La Defensessä kahvilla kavereiden kanssa. Muistan miten tuolloin oli tosi kylmä päivä, tällä viikolla on oikeastaan ollut huomattavasti lämpimämpää kuin tuolloin. Kävin mun elämäni ekaa kertaa Starbucksissa ja pitihän tämä hetki ikuistaa, etenkin kun Heidistä tuli maagisesti Kate. Mun nimi muuten tuottaa päänvaivaa ihmisille koska kaikki haluais kutsua mua Haidiksi, tai etenkin ranskalaiset vielä Aidiksi. Se oikeasti ihmetyttää mua miten Heidi voi olla niin vaikea ääntää, Haidi taas tuntuu tulevan kaikilta ihan luonnostaan.

Kokeilin tuolloin ekaa kertaa solmia flanellin vyötärölle ysärityyliin. Toi olis toiminut musta paremmin pidemmällä flanellilla, mutta tykkäsin kyllä tuostakin. Tällä hetkellä mun vaatekaapin kulmakiviä ovat valkoiset printtipaidat. Vaatekriisejä ei pahemmin pääse syntymään, kun tietää että kaapista voi napata minkä tahansa valkoisen t-paidan mustien farkkujen ja takin kanssa olematta liian synkkä kokonaisuudeltaan. Suomessa tuli harvoin käytettyä valkoisia vaatteita - syynä se ettei meidän muu perhe pahemmin omistanut vaaleita vaatteita joten mun piti odottaa aina ikuisuus saadakseni vaatteeni takaisin pyykistä koska mun vaatteista ei tullut tarpeeksi täyttä koneellista.

La Defense on siis bisnesalue, josta löytyy iso kauppakeskus ja tuollainen aivan jäätävän kokoinen viritys nimeltä Grande Arche. Taustalla näkyvä aukio oli myös todella iso, kyllä tunsi siellä seisoessa itsensä hyvin pieneksi kaikkien noiden rakennusten ympäröimänä. Yleisesti täällä on muuten aika stereotyyppisen pariisilaisen näköistä, mutta La Defense on poikkeus. Jos tuonne haluaa shoppailemaan niin keskustasta pääsee helposti metrolla.

Ainiin hei. Mä kävin tosiaan Suomessa jonkin aikaa sitten, näin paljon kavereita ja syksyisen Töölönlahden. Mulla on ne kuvat vielä odottamassa editointia, mutta lupaan kyllä julkaista ne ja kertoa miltä tuntui käydä välissä "kotona".


Mutta nyt työt kutsuu, eiköhän tää elämä ala tästä pian taas hymyilemään. Näkyillään toivottavasti pian!

5 comments :

  1. Toi alue näyttää ihan sikakivalta! Ei ehkä se tyypillisin Pariisi-näky :) Mua kiinnoistaisi hirveesti kuulla sun tuntemuksista noitten terrorijuttujen jälkeen, mutta ymmärrän oikein hyvin, että siitä on jauhettu hirveästi mediassa ja että samojen juttujen läpikäyminen postauksessa tms. voi turhauttaa, varsinkin jos sitä ei lue ne keille se on suunnattu. Mut tsempit sinne joka tapauksessa! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on, vaikkei just olekaan typpillistä Pariisia! Okei, voisin kokeilla kirjoittaa vaikka aikaa onkin jo kulunut aika paljon. Kiitos!

      Delete
  2. Haleja sulle, jos jaksat kirjoittaa enemmän sun työstä jossain välissä niin olisi kiva kuulla!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Joo voin tehdä vertailun vuoksi postauksen mun työstä täällä perheessä ennen kuin lähden. :)

      Delete
  3. Kiva blogi ja La Defense on ihana :). Kaveri asui siellä vaihtovuotenaan ja tuli käytyä. Tsekkaa hieman erilaisia maisemia Delhistä mun blogista ;)
    https://findianlife.wordpress.com

    ReplyDelete

Mini Rage Face Vendetta Smiley