Monday, December 14, 2015

Au pairin pahin painajainen osa 1

"Hello Heidi. We would like to talk to you tonight at 7 pm."

Tuota yhtä kohtalokasta viestä lukuunottamatta mun reilun viikon takainen perjantai oli alkanut aika onnellisissa fiiliksissä. Olin viettänyt kivan illan ja nukkunut myöhään. Hidasta aamupalaa nautiskellessa mun mieleni kuitenkin valtasi pieni epäilys, vaikka tämänkaltaiset viestit olivatkin kohtuu normaaleja mun host perheen ollessa kyseessä. Vaikka mä olin alusta alkaen painottanut olemaan suora mun kanssa ja kertomaan heti jos teen jotain väärin, halusi mun hostmama silti aina välttämättä kutsua koolle virallisemman oloisen keskustelun. Tämä oli useimmiten ärsyttävää, koska sain esimerkiksi kuulla kahden kuukauden jälkeen että jätän viikatut pyykit väärään paikkaan.

Vaikka tuollaisen viestin saatuaan hiipii mieleen aina pieni epäilys pahimmasta, ei sitä silti osaa tosissaan ajatella. On varmaan sanomattakin selvää miten puun takaa seuraava lause tuli:

"Me ollaan tultu siihen päätökseen että ei enää aiota jatkaa au pairin pitämistä. Sulla on kaksi viikkoa aikaa lähteä".



Mitä. Helvetin. Vittua.

Meillä on sopimus kesäkuuhun asti. Sopimus, jossa lukee että sen voi perua vain vakavista syistä. Mun mielestä se ettei tarvitakaan au pairia koska lapset ovat niin vanhoja ei ole sellainen. Mä olen tehnyt kaiken sopimukseen kirjatun, enkä nyt kyllä keksi mitään suoraan itsestäni johtuvaa syytä miksi musta haluttaisiin eroon. Onhan toi totta, että 9-, 14- ja 16-vuotiaiden lasten perheessä ei au pairille hirveästi ole tarvetta, mutta kyllä mua silti kiinnostaa miten ihmeessä nää aikovat pärjätä. Täällä esimerkiksi vanhemmat työskentelevät parhaimmillaan yli kahdeksaan illalla, eikä 9-vuotias voi kävellä yksin koulusta kotiin.

Noh, se ei onneksi ole mun ongelma. Mun ongelma on tällä hetkellä löytää itselleni uusi perhe. Mulle onkin jo tullut onneksi kasapäin yhteydenottoja, ja tänään oisin tapaamassa toisen perheen ja huomenna skypetän kolmannen kanssa. Ensimmäinen kun ei mua halunnutkaan koska en puhunut ranskaa tarpeeksi. Eiköhän näistä kuitenkin joku nappaa, sillä Suomeen lähtemistä en vaan osaa nähdä vaihtoehtona. Mun elämä on tällä hetkellä täällä, mulla on täällä kasa uusia kavereita joita en vaan olisi valmis jättämään. Ja muutenkin, en mä nyt halua Pariisia jättää näin lyhyen ajan jälkeen.

Hankalaa tästä tekee vain tämä ajankohta, koska monet perheet lomailevat joulun aikoihin ja haluavat au pairin aloittavan tammikuussa. Alunperin luulin että mun pitäisi lähteä ensi perjantaina, mutta saankin olla sunnuntaihin asti. Sen jälkeen alkaa mitä todennäköisemmin kavereilla punkkaaminen ja hostellielämä. Harmi kun kaikki mun oman kämpän omistavat kaverit lähtevät itse pois täksi ajaksi, muutenhan mulla olis ollut helposti paikkoja joissa majailla. Kyllä mä kuitenkin selviän, makuusalitkaan ei kuulemma ole edes mitään pahoja.


Btw ostin pari viikkoa sitten ukulelen. Se oli mun etukäteisjoululahja vanhemmilta, on kyllä tullut soiteltua ja paljon! Se on jännä miten Suomessa skebaan ei jaksanut juurikaan koskea mutta ai että kun tuli tänne, niin kyllä alkoi houkuttamaan. Ukulele on ihan mainio vaihtoehto, lisäksi helppo kuljettaa joskus sitten Suomeenkin. Tuntuu myös niin ihanan helpolta usean kitaran kanssa tuskaillun vuoden jälkeen. :D

Mini Rage Face Vendetta Smiley