Friday, November 25, 2016

Syksyjuttuja

Syksy on valunut ohi ihan hujauksessa. Sitä ei oikein meinaa tajuta kun Pariisin talvi vastaa lähinnä Suomen loppusyksyä. Olen tavannut paljon uusia ihmisiä uusien au pairien saapuessa aina loppukesästä, pari on harmillisesti ehtinyt jo lähteä takaisinkin. Lempijuhlani Halloween myös tuli ja meni, tänä vuonna toteutin vihdoinkin yhden suurimmista guilty pleasureistani ja pukeuduin Frozenin Elsaksi. Sitä ennen kuitenkin kävin äitini kanssa Turkin Alanyassa, jossa tulikin pitkän tauon jälkeen kuvailtua hyvinkin paljon.


Elämä rullaa miellyttävästi eteenpäin. Olen tehnyt vaikka mitä, toteutin muunmuassa yhden pitkäaikaisista haaveistani ja pääsin käymään katakombien epävirallisella osuudella. Oikeastaan olen käynyt siellä jopa kahdesti, viimeisimmällä kerralla tuli ryömittyä ahtaissa tunneleissa ja kahlattua reiteen asti ulottuvassa vedessä mikä oli kieltämättä aikamoinen seikkailu. Näin niin monia upeita paikkoja kuten toisen maailmansodan aikaisen natsibunkkerin että koko kokemus oli kaikkien niiden mustelmien ja kipeiden raajojen arvoinen. Seuraavat päivät olo oli kuin olisin ollut jossai tappelussa, joka paikkaa koski ja mustelmia oli siellä täällä. Muistan kuinka seuraavana päivänä babysitatessa popcornin syönti oli tuskallista kun käteen koski kurkottaa kulholle haha.

Kuvien septum ei ole vielä oikea, mä olen kulkenut nyt kohta jo pari kuukautta feikki nenässä odottaen että mulla on rahaa hakea aito. Alkuun halusin myös testata ihmisten reaktioita ja olla täysin varma että haluan sen, mutta kaikilta on tullut niin hyvää palautetta että todellakin aion ottaa oikean vaikka itse lävistysprosessi hieman pelottaakin.



Odotan huomista ihan malttamattomana, toki siksi että on perjantai mutta sitäkin enemmän luvassa olevia metrobileitä. Mä olen ollut niissä kerran aiemmin ja se oli jotain niin hauskaa, kuvitelkaa lauma ihmisiä pakkautumassa yhteen vaunuun juomaan ja tanssimaan musiikin tahtiin. Voi poloisia kanssamatkustajia. Jos muuten kiinnostaa miltä toi käytännössä näyttää niin mua voi seurata snapchatissa nimellä hhheidis, sinne päivittelen huomisiltana sekä muutenkin useammin kuin tänne.

Tulin juuri kotiin töistä, mulla on muuten tosi vähän työtunteja mutta parina kertana viikossa mua saatetaan pyytää babysittaamaan töiden jälkeen mikä nyt on sinänsä ihan helppoa, sillä heti kun saan lapset nukkumaan olen käytännössä vapaa tekemään mitä haluan. Hyvin usein mä istuisin jokatapauksessa kotona katsomassa Netflixiä, niin se on sinänsä ihan sama jos teen sitä hostien luona. Mun host-perhe on kuitenkin ihanan joustava, joten jos mulla on jo jotain suunnitelmia illaksi niin voin aina kieltäytyä. Monilla muilla au paireilla ei näin todellakaan ole. Nyt kuitenkin lupasin puhua kaverin kanssa hetken päästä ja sen jälkeen voisin yrittää mennä nukkumaan jotta jaksan huomenna juhlia. :-) Heihei ja hauskaa viikonloppua!

Thursday, September 15, 2016

Vähän tulevaisuudensuunnitelmia

Tulevaisuuden miettiminen ja suunnitteleminen on ollut mulle aina vaikeaa. Ehkä siksi, että mä en oikein vieläkään tiedä mitä haluaisin. Mulla oli reilu vuosi sitten ihan muut suunnitelmat, kunnes sain idean lähteä au pairiksi. Mun piti muuttaa ja jatkaa työkokeilussa muutama kuukausi, hakea tälle vuodelle amikseen. Nyt mun tavoitteena on aloittaa nettilukio ja vääntää kasaan ylioppilastutkinto, jotta voin halutessani hakea täällä yliopistoon. Mulla itselläni ei sinänsä olisi mitään kiirettä asian kanssa, mutta vähän kuumottaa kun täällä ei pahemmin välivuosia pidellä ja opinnot suoritetaan yhteen putkeen, mutta ehkä en vaikuta niin luuserilta kun olen ulkomaalainen.

Tältä kuulostavat siis tämän hetken suunnitelmat. Mä en kuitenkaan ole vielä ihan satavarma haluanko jäädä tänne vielä toisen vuoden jälkeen vaikka nyt niin ajattelenkin. Suomeen tuskin palaan, vaan lähden sitten seikkailemaan muualle päin maailmaa. Mulla ei ole myöskään mitään hajua mitä mahdollisesti haluaisin opiskella, mutta sitä ehtii miettiä. Ahdistun helposti jos joudun suunnittelemaan ja miettimään liian tarkkaan tulevaisuutta, sitä kun ei ikinä tiedä miltä elämä silloin näyttää.


Täällä alkaa vihdoin saapua syksy! Vaikka kesä onkin ihanaa aikaa, alkaa yli kolmenkymmenen asteen helle tökkiä useamman viikon jälkeen. Tuntuu ettei saa yhtään mitään aikaiseksi, kokoajan väsyttää koska yöt menevät hikoillessa. Suomessa on helteellä ihan eri fiilis kun lähes kaikkialla on ilmanvaihto tai jokin muu viilennyssysteemi jolloin kuumutta pääsee välillä pakoon. Ranskassa moisesta voi vain unelmoida. Etenkin mun pieni ullakkokerroksen asunto, jonne aurinko paistaa kesäisin koko päivän, muistutti hyvin pitkälti saunaa lämpötilan lähennellessä neljääkymmentä.

Mä muuten katselin noita blogin leveysjuttuja ja tajusin miten hirveä vaiva olisi alkaa niitä muuttamaan. Mä myös zoomailen mun näytöllä monia muitakin sivuja, koska kaikki näyttää niin pieneltä että esimerkiksi lukeminen on epämukavaa. Jos siis blogi näyttää liian kapealta, niin ainakin Windowsilla asian saa korjattua joko control + hiiren scrollausnapin pyörittäminen tai touchpadilla kahdella sormella zoomaamalla. Testailin tätä itse ja grafiikat eivät ainakaan mulla mitenkään liikaa kärsineet.

Oon tavannut ihan mielettömästi uusia ihmisiä nyt kun uusia au paireja on saapunut Pariisiin mikä on kivaa kun monia muita on lähtenyt. Tässä kohta vielä lounastan ja menen sitten kahville kaverin kaverin kanssa, joka juuri saapui tänne. Heihei ensikertaan!


Monday, September 5, 2016

Kaksi kuukautta

Kahden kuukauden aikana olen käynyt vähän moikkaamassa pohjaa. Koin jonkinlaisen kriisin oman elämäni suhteen ja kasvoin paljon henkisesti. Opin hyväksymään asioita elämästä ja selviytymään yksin ihan uudella tavalla. Koin myös jotain mahtavaa, jonka hienouden tajusin liian myöhään. Toisaalta ei se olisi mitään muuttanut. Ehkä parempi kuitenkin näin.



Vietin aivan uskomattoman mahtavat kolme viikkoa Suomessa. Hassua miten aina Suomeen palatessa tuntuu kuin matkustaisin aikakoneella menneeseen. On vaikea tajuta ja hyväksyä että ihmisten elämä jatkuu normaalina eteenpäin vaikka itse on poissa. Pikkuveljet kasvaa, herranjestas nehän on kohta aikuisia. Kanini Pumba on vielä hengissä ja voi hyvin, mutta tuntuu hieman pahalta hylätä toinen tällä tavalla, mähän sen alunperin halusin.

Oli kuitenkin kiva palata takaisin. Pariisi tuntui vain niin tyhjältä, niin moni ihminen on lähtenyt viimeaikoina. Vaikka rakastankin elämääni täällä, on silti niin sydäntäsärkevää ja vaikeaa hyväksyä että ihmiset tulevat ja menevät. Suurinta osaa tuskin tulen koskaan enää tapaamaan. Iso osa kavereistani on kuitenkin muualta tulleita, au paireja tai opiskelijoita. Paikallisiin on vaikea kielitaidottomana tutustua, lisäksi elämäntilanteet ovat hyvin erilaiset.

Kyllä tää tästä, tämä on vain kuin jonkinlainen murroskohta elämässä. En oikein itsekään tiedä miksi. Ehkä tämä on vain jotain aikuistumiskriisiä. Kaikki alkaa kuitenkin nyt selkenemään ja tiedän ehkä itsekin enemmän mitä oikein haluan. Odotan kuitenkin ensi vuotta ja uusia seikkailuja innolla!

P.S. Hankin uuden läppärin ja nyt blogi näyttää todella kapealta, miten teillä? Aion palata korjailemaan ulkoasua lähipäivinä.

Saturday, July 9, 2016

Tour Montparnasse






Hei! Päätettiin käydä Mihaelan vierailun aikana Montparnassen tornissa. Eiffel-torni olisi myös houkutellut, mutta lopulta päädyimme tähän vaihtoehtoon. Eiffeliin jonot ovat usein pitkiä, se on kalliimpaa ja huippu ei ole aina auki. Olen kuullut myös Pariisilaisten vitsailevan että Montparnassen torni on ainoa paikka mistä ei näe kyseistä rakennusta pilaamassa Pariisin maisemaa haha.

Tour Montparnasse on 60-luvun lopulla rakentamaan aloitettu, 58-kerroksinen,  209 metriä korkea pilvenpiirtäjä. Joskus noihin aikoihin oli vallalla ajatus että jokaisessa modernissa kaupungissa on oltava pilvenpiirtäjiä, mutta torni sai osakseen niin paljon kritiikkiä että kaksi vuotta sen rakentamisen jälkeen yli seitsemänkerroksisten talojen rakentaminen kiellettiin Pariisissa. Olen kyllä ihan samaa mieltä, hiton rumahan tuo on eikä sovi Pariisin maisemaan ollenkaan. Harmi että olin niin keskittynyt kuvailemaan maisemia huipulta, etten muistanut ottaa kuvaa itse tornista ollenkaan.








Me maksettiin lipuista 12 euroa henkilöä kohden eikä jouduttu jonottamaan ollenkaan. Suosittelen menemään paikalle ennen auringonlaskua, niin ehtii nähdä näyn valoisalla ja pimeällä. Meidän päästessä huipulle alkoi tosin jo hieman hämärtämään, mutta se ei haitannut. Oli tosi jännää kun välillä oli paljon pimeämpää ja yhtäkkiä taas valoisampaa, välillä tosi sumuista mutta yhtäkkiä taas kirkasta. Musta Eiffel-torni oli aika hienon näköinen, se ei ollut vielä syttynyt koska ulkona ei ollut tarpeeksi pimeää mikä tuntuu hassulta, koska omasta ikkunastani katsoessani se syttyy vielä ihan valoisan aikaan.

Pakkohan sitä oli oluet noissa maisemissa nauttia, olin odottanut jotain hirmuhintoja mutta maksettiin alle kuusi euroa stobesta mikä ei ollut paha ollenkaan. Bongasin muuten mun kodin ja jopa mun ikkunan, alempana olevassa kuvassa aikalailla Luxembourgin puiston kulman ja Saint Sulpicen kirkon välimaastossa. Kokonaisuudessaan tämä oli mun mielestä mukava kokemus ja näkymät upeita, suosittelen tosissaan harkitsemaan tätä Eiffel-tornissa vierailun sijaan!



Thursday, June 30, 2016

Viimeaikoina

Niin paljon asioita on tapahtunut viimeaikoina. Jotta pääsisin takaisin kiinni bloggaamiseen ajattelin kuroa tätä kuilua kiinni listaamalla viimeaikojen kohokohtia ja tärkeimpiä tapahtumia.

1. Mä liityin couchsurfingiin. Päätin alkaa hostaamaan ihmisiä ja ai että mikä hirveä tunku mun yhdeksän neliön asuntoon on, en ole edes uskaltanut avata koko sivua aikoihin koska alkaa ahdistaa se viestimäärä. Tapahtumissa oon tosin käynyt ja tavannut paljon uusia ihmisiä! Oikeasti miksi en keksinyt tätä aiemmin, mua on aina kiinnostanut Suomessakin kaikki vaihtarit yms ulkomaalaiset.

2. Tämän kuun alussa mä päätin erota V:stä. Mä en vaan kokenut siinä suhteessa sellaista suurta rakkauden paloa, sitä tunnetta että "tämä on se oikea". Vaikka jokainen nyt tietääkin että tämänikäisenä tuskin kohtaa vielä elämänsä rakkautta, en mä kuitenkaan osaa olla parisuhteessa jos se ei siltä tunnu sillä hetkellä. Tämän päätöksen jälkeen olo on ollut ihanan huojentunut, tunne kun oli aikalailla molemminpuoleinen.



3. Kuten edellisessä postauksessa kirjoitin, mun puhelin varastettiin. Tämä on aiheuttanut mulle hirveästi päänvaivaa kun en mm. pääse verkkopankkiin ollenkaan. Lisäksi oon pitänyt mun tuloista ja menoista niin huonosti kirjaa että automaatilla käynti on aina jännitystä täynnä haha.

4. Satu ja Hanna oli täällä käymässä. Oli mielenkiintoista mahduttaa kolme ihmistä yhdeksään neliöön viideksi yöksi. Oli kuitenkin ihan huippua ja ihanaa päästä heittämään mun ah niin huonoa läppää livenä ihmisille jotka ei vihaa sitä ihan niin paljoa kuin muut. ♥

5. Toteutin yhden mun lapsuuden haaveista kun käytiin Satun ja Hanna kanssa Disneylandissa! Oli ihan huippua, lisäksi jonot olivat tosi lyhyitä ja sää oikein mainio. Hirveästi aikuisten laitteita ei siellä tosin ollut, mutta käytiin sitten useamman kerran samoissa. Alkuun mua jännitti ihan hirveästi ensimmäisessä laitteessa, siitä kun on varmaan pari vuotta kun oon viimeksi käynyt missään huvipuistossa.

6. Juhannusviikonloppuna kävin kaverilla Normandiassa, jonka host-perheellä oli grillaus- ja allasbileet. Tuli ihan junannusfiilis! Mä en käynyt viime kesänä uimassa kertaakaan joten oli tosi jännää päästä pitkästä aikaa veteen. Suunniteltiin jo että meen joku tosi lämmin viikonloppu kyläilemään uudestaan!

7. Nyt just mun kaveri Mihaela on täällä tän viikon, niin superia nähdä pitkästä aikaa! Samaan aikaan tuntuu että aika kuluu niin nopeasti mutta samaan aikaan tuntuu kuin olisi ikuisuus siitä kun ollaan nähty. Oon niin iloinen että mulla on niin paljon ihania ystäviä jotka tulee käymään täällä. ♥



8. Heinäkuun lopulla tulen Suomeen reiluksi kolmeksi viikoksi! Oon niin innoissani, odotan sitä kuin kuuta nousevaa. Mulla on tullut niin ikävä kesäistä Suomea, Helsinkiä ja kaikkia ihmisiä. Tällä kertaa on myös ihana tulla käymään kun tiedän että mun tilanne täällä on vakaa, mulla on oikeasti mitä ihanin host-perhe ja lapset. Elämä ei voisi olla ihanampaa.

Sellaista siis. Tuntui yhdessä vaiheessa että meinasi iskeä pieni burnout kun jouduin huonojen yöunien kierteeseen ja tulin uudestaan kipeäksi, mutta nyt kaikki alkaa taas tasoittumaan. Pikkuhiljaa yritän saada taas kiinni blogista, en ole oikeasti ehtinyt miettimään tätä lähes ollenkaan. Mulle kun käy usein niin että jos jää useampi homma hoitamatta ahdistun liikaa enkä saa mitään aikaiseksi. Siinä sitten kestää että saan aloitettua jostakin ja homman takaisin hallintaan.

Mitä teidän kesäkuuhun kuuluu? :)

Thursday, June 16, 2016

Kun puhelimeni varastettiin

Sunnuntai kahdestoista kesäkuuta. Koko pieni asuntoni kylpi oranssin eri sävyissä ilta-auringon paistaessa sisään ainoasta ikkunastani. Olo oli ihanan kevyt ja onnellinen vaikka päätäni vielä jomottikin edellisen illan juhlinnan seurauksena. Mua hymyilytti. Siinä hetkessä oli jotain maagista.

Auringon luodessaan viimeisiä säteitään taivaalle kilahti puhelimeeni viesti kaverilta jos lähdettäisiin yksille. Mikäs siinä, tuumasin ja heitin äkkiä vaatteet niskaani ja sutaisin peiteväriä tummille silmänalusilleni. Frendi oli löytänyt mukavan ja edullisen baarin parinkymmenen minuutin kävelymatkan päästä kotoani. Siellä me istuttiin ja höpöteltiin kaikkea turhaa. Ennen yhtä me päätettiin lähteä kotiin.



Mä kaivelin kotiosoitetta Google Mapsiin kun sanottiin heipat ja lähdettiin eri suuntiin. Hetken käveltyäni pysähdyin muutamaksi sekunniksi risteykseen katsomaan tien nimeä. Huomasin nuoren miehen kävelevän vastaani mutta en kiinnittänyt asiaan sen kummempaa huomiota. Nostin pian pääni aikeissani jatkaa matkaa kun kohtasin tuon vastaantulijan oudon katseen. Sekunnin kestävän hämmennyksen jälkeen havahduin kun puhelimeni napattiin kädestäni ja kyseinen nuorimies juoksi samaan suuntaan mistä oli tullutkin.

Koko tilanne oli ohi niin nopeasti että mulla kesti hetki tajuta että mitä ihmettä oikein tapahtui. Sen jälkeen ilmoille kajahti vieno "Voi vittu" ja kipitin kesäkengilläni tuon yön sankarin perään. Hyvin pian tajusin sen kuitenkin turhaksi, en tulisi ikinä saavuttamaan häntä huonolla kunnollani.

Hämmentyneenä pyörin hetken paikallani kuin etsien ratkaisua tilanteeseen kunnes suuntasin lähimpään baariin josta sain lainaksi puhelimen, jolla pääsin etähallinnan kautta laittamaan puhelimeni lukkoon. Baarin henkilökunta oli onneksi tosi mukavaa ja tarjosi mulle ilmaisen shotin koska olin niin järkyttynyt. Hetken päästä kuitenkin uskaltauduin kotiin, voin sanoa että en ole ikinä kävellyt niin nopeasti! Kotona mua odotti onneksi tabletti ja mun suomalainen sim-kortti, jolla sain seuraavana päivänä yhteyden ihmisiin.

Onneksi mulle ei käynyt mitään ja puhelin napattiin vain kädestä. Olisin vain kovasti halunnut nähdä kyseisen sankarin ilmeen hänen huomatessaan puhelimeni olevan vanha Samsung Note II ja kokonaan suomeksi haha. Rahallinen menetys ei siis ollut suurta, kuvatkin olin varmuuskopioinut pari viikkoa sitten. Ehkä suurin oli kuitenkin järkytys, vaikkei mitään mulle tapahtunutkaan oli toi silti aika pelottavaa, tämä alue kun on muuten turvallista. Mun kotiin päästyä paikansin tottakai etähallinnalla puhelimeni, mutta se onkin sitten jo toinen tarina.

Niin paljon asioita on tapahtunut parissa viikossa, mä olen mm liittynyt couchsurfingiin ja hostannutkin parit ihmiset sitä kautta. Kirjoitan siitä kokonaan oman postauksensa myöhemmin koska kyseessä on monille varmasti aika vieras asia.

Mun kaverit Satu ja Hanna on mun vieraana ensi maanantaihin asti, on oikeasti aika jännää tunkea kolme ihmistä yhdeksään neliömetriin haha. Mut kyl se toimii!

Mutta hei, hyvää loppuviikkoa ja pitäkää puhelimenne tallessa!

Saturday, May 28, 2016

Kun au pair sairastaa

Tää on just niin mun tuuria. Ensin kärsittyäni viikon unettomuudesta ja huonoista yöunista tulin sitten kipeäksi. Mulla meni reilu viikko ihan zombina, sain nukutuksi niin vähän että valveillaoloaikana olo oli ihan utuinen. Mä en jaksanut oikeasti tehdä mitään muuta kuin ruokkia itseni, katsoa Netlixiä ja käydä töissä. Ehkä ärsyttävintä on ettei tälle ollut mitään syytä! Ei stressiä, ei huolia, ei mitään draamaa elämässä. Parit ekat yöt laitoin uuden sängyn piikkiin vaikka toisaalta olin nukkunut ihan hyvin siinä aiemminkin. Unettomuus on siitä paha että mä alan aina stressaamaan sen takia tekemättä jääviä asioita mikä pahentaa tilannetta entisestään.

Tiistaina olo alkoi ehkä vähän helpottaa kunnes tadaa, keskiviikkoaamuna palelin kahden peiton alla kuumeessa. Yksi asia, jota mä inhoan au pairina olossa on se, että töitä on pakko tehdä kipeänä. Jonkun on vaan pakko hakea lapset koulusta ja vahtia niiden perään. Täällä vanhemmat eivät voi jäädä töistä pois yhtä helposti kuin Suomessa, eivät edes silloin kun ovat itse kipeinä. Mun nykyinen hostperhe on kuitenkin suhtautunut aivan ihanasti, eikä ole vaatinut hoitamaan muuta kuin pakolliset jutut. Esimerkiksi yhtenä päivänä hostisä sanoi että voin lähteä heti kotiin lepäämään vaikka lasten leluja oli vielä ympäri kämppää. Mun hostit ovat olleet myös ihanan kannustavia ja toivottaneet paranemisia, mikä on tuntunut tosi kivalta vaikken mitenkään pahasti kipeä olekaan. Luulisi että tälläinen käytös olisi itsestäänselvä asia, mutta kahdessa aiemmassa perheessä en ole tälläistä kokenut, vaikka olen ollut paljon pahemmin kipeä kuin nyt. On oletettu mun pesevän ja silittävän pyykit, käyvän ruokakaupassa ja kokkaamassa koko perheelle. Ensimmäisessä perheessäkin kun vanhin lapsi oli 16 joka olisi mun mielestä voinut ihan hyvin auttaa noissa mutta ei niin ei. Silloin tuli sellainen olo että ihan kun se ois mun syy että olen kipeänä.



Hieman huvittavaa että juuri kun aloitan terveellisemmän elämän niin tulen kipeäksi. Mä olen nimittäin alkanut panostamaan ruokaan, joka tosin mun pienellä palkalla vaatii kaikesta muusta tinkimistä. Olen alkanut muistaa ottamaan vitamiinit joka aamu, sekä juomaan sitruunamehua. Sitrunamehulla sanotaan olevan vaikka mitä terveysvaikutuksia, mutta mulle se on enemmänkin virkistävä aamurutiini. Ostin vähän aikaa sitten tuon söpön lasipurkin HEMA-nimisestä kaupasta, joka oli kuin pieni IKEA ilman huonekaluja. Mä puristan aina noin puolen sitruunan mehut illalla valmiiksi, lisään veden ja laitan jääkaappiin odottamaan aamua. Mulla on usein tapana jäädä lahnaamaan sänkyyn herättyäni koska en jaksa alkaa keittämään kahvia/mennä suihkuun/tmv mutta nyt kun tiedän että mun sitruunamehu odottaa valmiina söpössä lasipurkissa tekee mun mieli nousta paljon nopeammin. Ihan hassua miten pienillä asioilla voi olla niin positiivinen vaikutus elämään.

Olo alkaa jo vähitellen olla parempi mutta tää viikonloppu menee ihan rauhallisissa tunnelmissa, hyvää viikonloppua kaikille ja toivottavasti pysytte terveempinä kuin minä!

Tuesday, May 17, 2016

La Petite Ceinture


Taisi olla vähän aikaa mun Pariisiin saapumisen jälkeen kun mun perulainen frendi mainitsi olevansa menossa kuvailemaan jotain vaatemallistojuttuja sen kaverille ja koska mulla ei ollut parempaakaan tekemistä, tuppauduin mukaan. Mä en tiennyt yhtään mihin me oltiin menossa, joten olin ihan innoissani kun huomasin että päämääränämme oli mulle aiemmin vain kuvista tuttu hylätty rautatie, La Petite Ceinture. Samalla vaivalla mun frendi Raul nappasi mustakin parit kuvat, ollaan itseasiassa kuvailtu monesti aiemminkin Raulin kanssa, mutta nää on ekat kuvat mitä julkaisen blogissa. En tiedä miksi ihmeessä ne on vaan aina jääneet, pakko tehdä jotain throwback-postauksia jotta saan muutkin hienot kuvat esiteltyä!

La Petite Ceinture on nykyisin hylätty Pariisin ympäri kulkeva rata, joka oli käytössä vuosina 1852-1934. Radalle on pääsy useammastakin kohtaa, en tosin tiedä kuinka sallittua se oikeasti on. Me käytiin pohjoisella pätkällä jonne kiivettiin aidassa olevasta aukosta. Ilmeisesti virkavaltaa ei kuitenkaan kiinnosta, koska monia muitakin ihmisiä kulki meidän jälkeen ja kyseisestä radasta on kirjoiteltu paljon ympäri nettiä. Tää oli kuitenkin ihan mahtava paikka ja haluan ehdottomasti käydä paremmalla ajalla uudestaan!








Kyseinen päivä oli muuten merkittävä, sillä opin vihdoin ja viimein tekemään hollantilaisen letin, mikä kyllä näkyykin kuvista. Se oli nimittäin jo tohon mennessä ihan purkautunut, mikä lopulta sopikin hyvin näihin kuviin. En tosiaan tiennyt yhtään mihin oltiin menossa, joten oli ihan sattumaa miten hyvin mun takki kävikin tuohon ympäristöön. Vaikka nää kuvat onkin semi rujoja verrattuna mun yleensä nätteihin asukuviin, tykkään mä silti kovasti tästä karusta tunnelmasta mikä näistä tulee, entä te?

Mun muutto alkaa olla jo melkein valmis, enää parit tavarat edellisestä asunnosta jonka jälkeen vielä siivoan sen. Sitten voin vihdoin sanoa heipat sille asunnolle ja nauttia täysillä mun uudesta kodista!

Sunday, May 15, 2016

Neljäs kerta toden sanoo


Hei täältä tavaravuorten ja kaaoksen keskeltä! Mun viikonloppu on sujunut muuttopuuhissa, oon niin iloinen koska voin vihdoinkin asettua kunnolla aloilleni. Mä en siis ole vaihtamassa perhettä tai mitään, vaan muuttamassa yhdeksän neliön asuntoon johon mun piti alunperinkin asettua. Mun edellinen kämppä oli tosiaan mun hostäidin isän, joka tarvitsee sitä omaan käyttöönsä. Tässä taas majaili joitain muita aikaisemmin, ilmeisesti mun hostit vuokrasi tätä Airbnb:n tai vastaavan kautta. Mun edellinen yksiö oli varmaan melkein kaksi kertaa tämän kokoinen, mutta likaisempi ja vanhempi. Tein siitä tämän postauksenkin, mutta en esitellyt koko asuntoa koska se ei ollut musta kovin viihtyisä.

Onhan se tottakai todella stressaavaa muuttaa neljättä kertaa Ranskassa oloni aikana. Tai ei oikeastaan tällä kertaa itse muuttaminen, vaan tämä aika ennen muuttoa. En viitsinyt panostaa edellisessä kämpässä mihinkää sisustukseen, koska tiesin etten asuisi siellä kauaa. Kuitenkin vaikka pidänkin tästä uudesta asunnosta enemmän, tuntuu tavallaan tosi haikealta luopua tuosta aiemmasta. Se oli kuitenkin mun elämäni ensimmäinen "oma" asunto, kun asuin ensimmäistä kertaa elämässäni yksin. Kuitenkin onnekseni molemmat asunnot sijaitsevat samassa talossa ja kerroksessa, vain käytävän eri päissä. Mun ei siis tarvitse varsinaisesti pakata mikä on ihanaa, vaan voin rauhassa kanniskella tavaroita vähän kerrallaan.


Mun tarkoitus oli ottaa pieni sneak peek -kuva mun uudesta asunnosta, tai huoneesta kuten kaverit sen koosta kuittailevat, mutta lopulta siitä tulikin kuva melkein koko kämpästä. Hups, tosin mitäpä muuta sitä yhdeksältä neliöltä voikaan odottaa. Kuvassa keittiö jää vasemmalle ja samalla seinällä ikkunan vieressä on ovi kylppäriin. Oikealla olevevasta pienemmästä ovesta avautuu hyvin pieni vaatekomero. Ikkuna toimii samalla ovena parvekkeelle, josta voi ihailla Eiffel-tornia.

Nyt varmasti joku miettii että yhdeksän neliötä, mitä hittoa. Suomessa moinen taitaisi olla laitonta, mutta Pariisissa täysin normaalia. Vanhojen rakennusten yläkerrokset kun ovat täynnä entisiä palvelijoiden huoneita, joita on myöhemmin muunnettu asunnoiksi. Kaikissa ei tosin ole omaa kylppäriä tai edes keittiötä ja ikkunakin saattaa olla hyvin pieni, joten siinä mielessä mulla kävi ihan huipputuuri. Yhdeksän neliötäkään ei oikeasti ole niin paha miltä kuulostaa, mihin sitä tilaa edes tarvitsisi kunhan kaikki elämän normaalitoiminnot - syöminen, nukkuminen, koneella istuminen - mahtuu suorittamaan haha.

Teen toki kunnon kämppäpostausta kunhan saan ensin asetuttua ja hankittua parit sisustusjutut. Ainakin pari viikkoa tässä menee, koska kestää hetki tottua ja huomata käytännössä mitkä tavarat sopisivat minnekin. Lupaan kuitenkin palata asiaan heti kun saan kaiken mielestäni valmiiksi!

Friday, May 6, 2016

Lomakuulumisia


Jee parin päivän yllätysloma. En tosiaan muistanut että tällä viikolla mulla olisi torstai ja perjantai vapaata, joten oli aika mukava ylläri kun hostmama muistutti asiasta viime viikonloppuna. Tosiaan mun vanhemmat olivat vierailulla viime perjantaista maanantaihin, oli tosi kivaa mutta samaan aikaan mielettömän hassua. En tiedä miten selittäisin sen tunteen, jotenkin se kun tuon palan mun suomikodista tänne, joka on mun nykyinen koti. On oikeastaan hyvin outoa miettiä miten kodilta Pariisi on alkanut tuntumaan, vaikka samaan aikaan olenkin joku outo, ranskaa puhumaton muukalainen.

Mun parin päivän extraloma on sujunut oikein mukavasti, tapasin eilen kasan uusia ihmisiä au pair-piknikillä Buttes-Chaumontin puistossa ja sain jo ensimmäiset rusketusrajat auringossa istumisesta. Buttes-Chaumont oli jotain ihan uskomatonta, teen siitä oman postauksensa myöhemmin. Tänään mä istuskelin mun pienellä ranskalaisella parvekkeella, sain kuin sainkin tuolin mahdutettua sinne. Oli varmaan naapureista hauskan näköistä kun koitin vääntyillä kirjani kanssa niin että saisin naamani suoraan aurinkoon tasaisen rusketuksen varmistamiseksi haha.


Ai että mä olen iloinen tästä miten ilmat ovat alkaneet lämpenemään, ihan mahtava fiilis kun on koko talvikauden kulkenut yksi ja sama takki päällä, kun nyt valinnanvaraa löytyy vaatekaapista vaikka kuinka. Lisäksi tässä työssä uskallan käyttää hienompiakin vaatteita, aikaisemman perheen kuusivuotias oli niin arvaamaton ja agressiivinen että koin turvallisemmaksi jättää kaikki paremmat vaatteet kaappiin kaiken sen raapimisen, repimisen, sylkemisen ja maalilla sohimisen takia. Toki lasten kanssa on aina riski sotkuun, mutta näiden kaksosten kanssa paljon pienempi. Tosin kyllä mä silti omankin mukavuuteni takia menen töihin hieman rennommissa vaatteissa.

Kuvien asu on viime viikolta, kun kävin erään suomikaverini kanssa Pompidou-keskuksessa. Mulla on välillä ihan hirvittävä ongelma hameiden pituuksien kanssa, toki jo senkin takia kun olen pitkä, mutta myös siksi että mulla on pitkä selkä suhteessa jalkoihin. Toisaalta skater-mallisilla hameilla saa helposti tota suhdetta hämättyä, mutta aika usein saa olla kiskomassa hametta alaspäin. Täällä on myös joka kulman takana maassa sellaisia ritilöitä, joidenka läpi puhaltaa ilmaa. On erittäin mukavaa kun johonkin muuhun keskittyneenä huomaat kävelleesi sellaisen päälle vasta kun hameesi huitelee korvissa ja alushoususi paistavat kaikelle kansalle. :----)


paita  Forever 21 - hame  ei merkkiä, ostettu Kreikasta - takki  H&M (second hand) - kengät  H&M - korut ja kello  eBay

Suomessakin on ilmeisesti hyvät säät, nauttikaa niistä! Mä olen saanut tarpeeksi aurinkoa tälle päivälle joten voin hyvällä omallatunnolla lähteä viettämään iltaa V:n luokse videopelien merkeissä. Heihei ja palaillaan pian!

Wednesday, May 4, 2016

HOW TO GET GRAY HAIR


Oletko haaveillut harmaasta tai hopeanhohtoisesta hiuskuontalosta, mutta et ole valmis tuhlaamaan pientä omaisuutta kampaajalle? Ei hätää, tässä postauksessa kerron kuinka kyseinen lookki saavutetaan kotioloissa kengännauhabudjetilla.

Ennen kuin mennään pidemmälle, haluaisin muistuttaa että vaikka tämä on toiminut omille hiuksilleni, ei se välttämättä toimi samalla lailla omillesi. En myöskään takaa miten muut color maskit tai suoravärit käyttäytyvät, joten jos haluat pelata varmimman päälle käytä postauksessa mainittuja tuotteita. Ohje ei myöskään toimi värjäämättömille hiuksille.

Mä olin syksystä asti kuolannut platinanvaaleita ja harmahtavia hiuskuontaloita. Mun oma tukka vain oli silloin vielä liian keltainen kummankaan saavuttamiseksi. Talvella kuitenkin uskaltauduin vaalentamaan lisää ja pääsinkin L’Oréalin hopeashampoolla aika lähelle. Hopeashampoiden ongelmana on kuitenkin se, että ne liian pitkäksi aikaa jätettäessä alkavat taittamaan tukkaa violettiin sävyyn. Myös kyseinen hopeashampoo sai pidemmällä käytöllä mun hiukset hieman vihertämään, joten vaihdoin takaisin mun entiseen lemppariin Joicoon. Tämä hopeashampoo on kaikista kokeilemistani ehdottomasti paras, se ei jätä hiuksia niin karheaksi kuin muut ja tekee hiuksiin enemmän helmiäisen sävyä. Mun kokemuksella Joicon shampoolla pääsee myös lähemmäs valkoista tukkaa kuin L’Oréalilla.


Mä siis sain kuin sainkin sen kauan tavoittelemani platinanvaalean tukan. Se olikin ihan mahtava kunnes Suomessa vieraillessani aloin pyöritellä päässäni ajatusta harmahtavista hiuksista. Mä etsin ja etsin kunnes lopulta löysin internetin syövereistä vinkin mustasta color maskista. Sehän on oikeasti aika loogista, jos liilaa color maskia laimentamalla saa aikaan laventelin värin, miksei mustaa laimentamalla harmaan? Niinpä ryhdyin tuumasta toimeen ja marssin ostamaan mulle entuudestaankin tuttuja Biozellin Color Maskeja.

Voi olla että harmaan värin saisi aikaan käyttämällä pelkkää mustaa, mutta mä pelasin varmemman päälle ja heitin sekaan liilaa. Tämä kaunis kuva jonka väsäsin omin pikku kätösini, kuvaa sekoitussuhdetta jota itse käytin. Mun puolipitkälle tukalle laitoin siis kolme isoa tippaa mustaa ja kaksi sävyä violettia, jotka sekoitin hoitoaineen sekaan. Pesin mun tukan ensin vielä Joicon hopeashampoolla ennen kuin lätkäisin tämän sekoituksen päähän. Annoin vaikuttaa noin puoli tuntia, jonka jälkeen pesin pois. Lopputulos oli kuten kuvassa.

Sekoitussuhde ja vaikutussaika tosin riippuvat hiuksista ja halutusta lopputuloksesta, joten suosittelen alkuun olemaan varovainen! Mulla on tosi huonokuntoinen tukka jonka pitäisi imaista väriä normaalia paremmin, joten uskoisin että tällä määrällä väriä ei pitäisi tulla ylilyöntiä, toki pitkille hiuksille tuplaisin määrän jne. Jos tavoitteena on kuvan hopeisten hiusten sijaan harmaampi lopputulos, on se mahdollista mustaa väriä lisäämällä. Kuitenkin, nämä määrät ovat niin pieniä, ettei ainetta mene hukkaan vaikka ensin kokeili varovaisesti vähemmälläkin määrällä.


Jos kuitenkin kaikesta huolimatta väristä tulee liian tumma, kannattaa pestä tukka uudestaan shampoolla. Mikäli sekään ei auta, saa väriä haalistettua myös marketin syväpuhdistavilla shampoilla (Linna-shampoo ajaa myös asian) hauduttamalla niitä hiuksissa pitkiä aikoja. Kannattaa myös muistaa että lopullisen tuloksen näkee vasta kuivasta hiuksesta, itse olen monia kertoja panikoinut turhaan märän tukan näyttäessä liian tummalle. Suosittelen myös sekoittamaan värit ja hoitoaineen erillisessä kulhossa ja levittämään hiuksiin peilin edessä, jotta lopputuloksesta tulisi mahdollisimman tasainen.

Toki tälläinen väri vaatii ylläpitoa ja aina silloin tällöin uudelleen värjäämistä. Mä itse käytin hopeashampoota muuten ja ehkä kerran kahdessa viikossa värjäsin tukan uudestaan, aina vähän fiiliksen mukaan joko tummemmaksi harmaaksi tai laventelimmaksi. Suoravärithän eivät vahingoita hiusta ollenkaan, koska ne tarttuvat vain hiuksen pinnalle. Värjätä voi siis huoletta niin monesti kuin haluaa. Mulla ovat myös kaikki suoravärit kuluneet aina kokonaan pois, mutta olen kuullut myös tarinoita joissa suoraväristä ei ole meinannut päästä eroon millään, tosin niissä tapauksissa on laitettu aina kunnon suoraväriä laimentamattomana, eikä color maskia kuten tässä.

Toivottavasti tästä oli apua, kertokaa jos päädytte kokeilemaan!

Wednesday, April 27, 2016

Père-Lachaise

Pari viikkoa sitten sain vihdoinkin aikaiseksi käydä Père-Lachaisen hautausmaalla, kun Lontoossa au pairina oleva kaverini oli kyläilemässä. Alunperin hänen reissunsa piti kestää vain maanantaista keskiviikkoon, mutta totesimme ajan olevan hyvin lyhyt joten ystäväni siirsi lähtöpäivänsä lauantaille. Tehtiin vaikka mitä jännää, turisteiltiin oikein kunnolla ja nautiskeltiin viiniä lähes turhankin paljon. Istuimme myös eräs ilta Sacré-Coeurin portailla juoden absinttia ja katsellen auringonlaskua, boheemin vallankumouksen lapsia leikkien. Oli oikeasti tosi hauskaa, mulla kun on vapaa-aikaa niin paljon että välillä tuntuu jopa yksinäiseltä. Pitää tehdä joskus reissu vastavuoroisesti Lontooseen!

Père-Lachaise sijaitsee Pariisin itäpuolella, jonne on haudattu monia kuuluisuuksia. Meillä ei ollut hirveästi aikaa joten etsittiin vain Jim Morrisonin hauta, josta kuva lopussa. Hautausmaa on auki joka viikonpäivä aamusta iltakuuteen ja on pinta-alaltaan lähes 44 hehtaaria. Nykyään käytössä olevia sisäänkäyntejä taitaa olla kaksi, joista toinen on kakkosmetron pysäkin Philippe Augusten lähellä, toinen kolmosen pysäkillä Gambetta. Itse suosisin jälkimmäistä, koska niin saa käveltyä hautausmaalla mukavasti alamäkeen. Karttoja hautausmaalta löytyy ainakin sisäänkäyntien viereltä, mutta tunnetuimmat haudat on merkitty myös Google Mapsiin. Hautausmaan tiet ovat nimetty ja merkitty kylteillä mikä helpottaa suunnistamista, mutta suosittelen silti joko hankkimaan kartan paperisena tai lataamaan puhelimeen.










Tähän hautaan törmättiin ihan sattumalta, oli pakko ottaa kuva ja selvittää mistä on kyse. Infoa löytyi tosi huonosti ja olin vähän hukassa kääntämisen kanssa, mutta Gilbert Morard oli jokin tärkeä tyyppi SNCF:llä, joidenkin lähteiden mukaan myös Pariisin modernin metron isä. Tässä on kuitenkin mun mielestä ristiriita, koska SNCF on keskittynyt valtion rautateihin, kun taas RATP huolehtii Pariisin julkisesta liikenteestä. Vähän niinkuin vaikka VR ja HSL. Kuitenkin jotain tärkeää kyseinen äijä on elämässään ilmeisesti saanut aikaan ottaen huomioon haudan suosion ja paikalle jätetyt metroliput.

Tunnelma Père-Lachaisella oli huomattavan erilainen kuin millään hautausmaalla jolla olin käynyt aiemmin. Sinänsä onni että meille sattui sateinen ja harmaa päivä vierailulle, koska se lisäsi karmivaa tunnelmaa entisestään. Vuodenaika oli myös aika otollinen kuvien kannalta, kun kaikissa puissa ei vielä ollut lehtiä. Olisi ihan mahtavaa järkätä joku jännä photoshootti täällä, etenkin kun Père-Lachaise on niin turistinähtävyys että se tuskin loukkaisi ketään. Toisaalta ei mun mielestä tavallisella hautausmaallakaan kuvaamisessa mitään pahaa ole, kunhan se tehdään hyvää makua noudattaen.










Hautoja oli aikalailla joka lähtöön, vaikka suurinosa oliki vanhoja ja massiivisia. Jotkut olivat myös joutuneet ilkivallan kohteeksi, osa rapistuneet itsestään. En tiedä onko näille kopeille jotain nimitystä, mutta välillä niitä oli rivissä kuin pieniä taloja mikä näytti aika jännältä. Aikaa täällä saisi kulutettua vaikka kuinka, mutta kuten sanoin me ajanpuutteen vuoksi lähinnä kävelimme vain paikan läpi Jim Morrisonin haudalle, tosin ehti siinäkin nähdä paljon. Joskus haluan kyllä käydä uudestaan tsekkaamassa muitakin kuuluisuuksia. Kokonaisuudessaan kuitenkin Père-Lachaise oli aika mieletön kokemus, jota voin todellakin suositella! Lisäksi jos samalla reissulla haluaa nähdä esimerkiksi Sacré-Coeurin, menee metrolinja 2 kätevästi molempien vierestä, vaikka muuten eri suunnilla sijaitsevatkin.

Mun vanhemmat ova tulossa ensi perjantaina käymään, tuleepahan taas turisteiltua. Yritän kulkea kamera kaulassa ja kirjoitella lisää Pariisivinkkejä ensi viikolla, mutta sitä ennen on tulossa ohje miten saa värjättyä harmaat hiukset kotioloissa, sekä kuvia hylätyltä junanradalta. Kannattaa siis pysyä kuulolla!

Mini Rage Face Vendetta Smiley