Friday, January 22, 2016

Au pairin pahin painajainen osa 2

Hei! Ihan alkuun pahoittelut siitä että en ole ilmoitellut mitään miten edellisen postauksen tilanne päättyi. Kaikki on kuitenkin nyt hyvin, mulla on uusi, parempi perhe. Mä olin tosi stressaantunut koko hommasta ja kun vihdoin uusi perhe löytyi, purkautui kaikki se stressi järkyttävänä väsymyksenä. Töiden virallisesti alkaessa taas olin todella väsynyt kaikesta uuden opettelusta ja tsemppaamisesta, ettei aikaa ja energiaa yksinkertaisesti riittänyt blogille. Tässä mä nyt kuitenkin olen, uutta intoa puhkuen ja kasa kuvia odottamassa.

Mun elämässä on siis tapahtunut paljon muutoksia. Mä lähdin ennen joulua Asnièresissä asuvasta perheestä, jossa oli 9-, 14- ja 16-vuotiaat lapset Pariisiin, 12. arrondissementtiin jossa mun vahdittavana on 6-vuotias tyttö. Mun uusi perhe on täysin erilainen kuin vanha, tosin lähinnä vain hyvällä tavalla. Vasta 6 täyttänyt D on aika haastava tapaus, mutta vanhemmat ovat tosi mukavia ja tunnen olevani todella tervettullut täällä, melkein kuin osa perhettä. Metro on ihan oven vieressä ja työpäivät alkavat melkein tunnin myöhemmin. Palkka ja muut etuudet ovat samat, miinuksena se että työskentelen viikonlopusta aina joko lauantaina tai sunnuntaina. Oikeastaan se on vain hyvä, koska mun on nyt oikeasti pakko hidastaa tätä biletystahtia, tuntuu ettei vaan jaksa. Mun sydämen on myös vienyt eräs ranskalainen herra, josta ehkä kuulette joskus enemmän haha.




Miten mä sitten löysin uuden perheen? Aupairworldistä, niinkuin ensimmäisenkin. Mä näin yhtä perhettä ennen näitä, joka asui lähellä mun edellistä, mutta se kaatui mun ranskan taitamattomuuteen. Mun jälkeen pari muutakin mun kaveria sai potkut niiden perheistä, tää on ihan hullua miten mun lähes kymmenestä suomikaverista vain kaksi on alkuperäisissä perheissään. Osalla ei käynyt yhtä hyvä tuuri kuin mulla kun uutta perhettä ei löytynytkään. Muakin tosin meinasi tuskastuttaa koko operaatio ja parin epätoivon hetken aikana mielessä juolahti ihan vain pienen välähdyksen ajan luovuttaminen. Vaikka se kyrsikin suunnattomasti opetella kaikki uudestaan, olisi se silti kaiken sen arvoista. Mä olin myös alusta alkaen päättänyt etten anna periksi - mähän tulin tänne kymmeneksi kuukaudeksi, kymmenen kuukautta mä ainakin aion täällä pysyä. Näillä näkymillähän mä olisin jäämässä tänne pidemmäksi aikaa, ainakin seuraavaksi vuodeksi vielä au paireilemaa niin että kieli olisi hallussa. Tulevaisuus on kuitenkin vasta edessä ja sen näkee sitten mitä teen.

Elämä on siis oikein mallillaan. Ainoa asia joka hieman vaivaa on se, että huomenna 22.1. täytän täydet 20-vuotta. Mielessä pyörii vain että olen lähempänä neljääkymmentä vuotta kuin omaa syntymääni. :D

Nyt nukkumatti kutsuu, huomenna oon tekemässä vaikka mitä, mm. menemässä hakemaan reseptiä silmälaseihin lääkäriltä, jonka englannintaidosta mulla ei ole mitään tietoa. Täällä kun on laitonta että optikko tekisi näöntarkastuksen ja kirjoittaisi reseptin, mikä on suoraansanottuna ihan pyllystä.

Heihei ja hyvää yötä!

6 comments :

  1. Hyvä kuulla, että asiat on sujunut hyvin sittenkin kaiken jälkeen :--) ja uuu, ranskalaiset miehet ;--) mikään ei ole niin ihanaa, kuin ranskaa puhuva mies.
    Tsemppiä uuteen perheeseen ja toivottavasti saat pian postailtua niitä kuvia *__* odotan kovasti.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ranskalaiset miehet on kyl maineensa arvoisia ainakin mun kokemuksen mukaan haha. Vielä kun oppis itekkin puhumaan niin ois tosi jees. :D
      Kiitos! Joo laittelen heti kun mulla on aikaa ja joku inspiraatio. :)

      Delete
  2. Anonymous22/1/16 19:37

    Kiitoksia kuulumisista! Kiva kuulla että menee hyvin, ja ranskalaisesta herrasta halutaan tietty kuulla heti lisää! ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ole hyvä! Haha kyl jossain vaiheessa ;)

      Delete
  3. Uu haluan kyllä kuulla herrasta lisää!;) Ja ihana kuulla että menee hyvin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Enköhän mä jotain paljasta hänestä tulevaisuudessa ;)

      Delete

Mini Rage Face Vendetta Smiley