Friday, March 4, 2016

Au pairin pahin painajainen osa 3

Au pairin pahin painajainen osa 1
Au pairin pahin painajainen osa 2

Eikö tämän kaiken pitänyt jo olla ohi?

Niin mäkin luulin, kunnes lähtö tuli toisestakin perheestä.

Mua oikeasti melkein jo naurattaa miten huono tuuri mulla on ollut. Alkuun kaikki sujui ihan okei uudessa perheessä, mitä nyt perheen perfektionisti-isälle ei meinannut mikään kelvata vaikka yritin parhaani. En kuitenkaan nähnyt perheen isää joka päivä, joten ignoorasin nuo typerät valitukset. Vaikka perheen 6-vuotias tyttö olikin todella haastava tapaus, alkoi meilläkin sujua lopulta tosi hyvin.

Kunnes eräs keskiviikko mä tulin kipeäksi.

Ranskalaisilla on joku mystinen ihmegeeni, koska niille on ihan normaalia mennä kouluun ja töihin neljänkymmenen asteen kuumeessakin, kun me suomalaiset makaamme kuolemaa tehden sängyn pohjalla ja harkitsemme sairaalaan lähtöä. En siis yhtään ihmettele, että alkuun suhtautuminen mun kipeänä olemiseen oli hieman nihkeä. Kuitenkin aiheesta keskusteltaessa ei mua uskottu kun koitin selittää, että Suomessa ihan oikeasti ei kukaan mene töihin kovassa kuumeessa, ilman että se johtuisi laiskuudesta, vaan siitä että silloin ei vain kykene. Mun poikaystäväkin oli ihan järkyttynyt, että mikä mua vaivaa kun kerroin että kyseisenä päivänä olin noussut sängystä kahdesti käymään vessassa. Ranskalaiset kun eivät kuulemma ikinä tule niin kipeiksi.



Sen lisäksi, että mulla olisi ollut vain perinteinen kuumeflunssa joka yleensä parin päivän jälkeen helpottaa, oli mulla todennäköisesti influenssa. Mä viruin viikon hirveän kipeänä, kävin jopa sairaalassa kun kotikäynnin tehnyt lääkäri epäili aivokalvontulehdusta (josta tuli perheelle ilmeisesti järkyttävän suuri lasku, sori mutta naurattaa). Mulle tehtiin selkäydinpunktio, jonka takia kun kuume alkoi hellittää iski mulle aivan hirveä päänsärky joka piti mut visusti sängyssä. Oli hyvin tuskallista yrittää pakata perjantaina, kun heti edes istumaan noustessa alkoi päähän koskea niin kovasti että harkitsin sieluni myymistä saatanalle vastineeksi kivun loppumisesta.

Suomalaisen sisun voimalla kuitenkin sain kamppeeni kasaan, toisinsanoen mätin lähes kaiken jätesäkkeihin. Tämän jälkeen mun piti odotella eteisen lähellä olevalla sohvalla reilu tunti, kun siivooja desinfioi mun huonetta. Perheen isän mukaan mun saastainen (= joskus satunnaisesti pari tyhjää kokistölkkiä, pizzaboksi ja likaisia vaatteita lattialla voi kamalaa) huone piti desinfioida, ei siivota, tämän "kamalan taudin" takia jonka olin heidän perheeseensä tuonut. Huomatkaa logiikka, ensin ollaan laittamassa työskentelemään lapsen kanssa mutta sitten mulla onkin joku supertauti jonka jäljiltä mun huone täytyy desinfioida. :Ddd

Mä olin tottakai päättänyt jo itsekin lähteä, mutta varmaan ihan ymmärrettävistä syistä panttasin tietoa siihen kunnes olisin terve. Kuitenkin perheeltä itseltään tuli käsky pakata tavarat jo parin sairaspäivän jälkeen. Toisaalta tämä oli mulle paljon parempi vaihtoehto, koska tällöin mulle maksettiin taksi ja suhtauminen ei mua kohtaan ainakaan muuttunut huonommaksi.

Tasan kolme viikkoa sitten perjantai-iltana lähdin mun toisesta host-perheestä. Taksimatka oli maailman hirvein, päänsärky oli aivan järkyttävä ja fiilikset hyvin sekaiset. Pidin kuitenkin itseni kasassa kunnes pääsin poikaystävän pihaan luokse ja taksi kaartoi pois. Sen jälkeen mä vaan oikeasti itkin ja tärisin. Mä olin reilun viikon ajan tsempannut ja pysynyt vahvana, vaikka mulle oltiin todella ilkeitä, mua ei uskottu ja mun tuntemuksia vähäteltiin. Samaan aikaan mä olin tosi helpottunut mutta surullinen. Seuraavana maanantaina mä lähdin Suomeen ja oon nyt täältä käsin etsinyt uutta perhettä. Mähän en periksi anna hitto.

18 comments :

  1. Tsemppiä! :) Mä vaihdoin mun au pair urani aikana kahdesti perhettä. Eka oli ihan ok, toka niin hirveä kuin kuvitella vain saattaa ja kolmas niin hyvä ettei paremmasta olis voinut haaveilla. Koskaan ei vaan voi tietää minkälainen perhe lopulta on vaikka kuinka viestittelisi ja skypettäisi. Toivottavasti onnistut löytämään oikeasti kivan perheen!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Helpottavaa kuulla että joku muukin on vaihtanut kahdesti, onneksi sulla oli onnellinen loppu. :) Niinhän se on, paras olis aina jos sais jutella edellisen au pairin kanssa, mut toisaalta kun ei sitäkään tunne niin ei voi siltikään täysin tietää. Toivotaan!

      Delete
  2. Anonymous4/3/16 20:50

    Voi kauhea, onneksi olet nyt kotona turvassa! Sieltä, tai siis täältä, käsin on varmasti helpompi etsiä uutta perhettä, kun ei tarvitse miettiä että jos jääkin kodittomaksi. Toivotaan että löydät pian uuden! Oletko miettinyt mitä sitten, jos ei löydy uutta perhettä? Ja tästä ranskalaisherrasta kuulisin lisää mielelläni :) Niin ja kuvia myös olisi kiva nähdä enempi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo oli kyllä niin helpottavaa tulla kotiin, niimpä. Mä oon onneksi jo parin kanssa skypetellyt, toivotaan että tärppäis! No mä olen miettinyt senverran, että jos en millään oikeasti saisi perhettä (jos en löydä Pariisista niin oon kyllä valmis menemään vähän matkan päähänkin, koska pääsenhän mä sitten aina viikonlopuiksi), niin yrittäisin saada mahdollisesti jonkun muun työn Pariisista. Jos ei sekään onnistuisi, ettisin töitä Suomesta ja lähtisin sitten mahdollisesti ensi syksynä au pairiksi, koska silloin perheitäkin on huomattavasti enemmän. En tiedä, mut kyllä mä jotain keksisin.

      Haha saa nähä mitä kaikkea hänestä paljastan ;) Joo laittelen kuvia enemmän, mä oon nyt vaan heittänyt näihin jotain etteivät jäisi ihan kuvattomiksi.

      Delete
  3. Argh, tsemppiä hirveesti! Kuulostaa aika kamalalta toi perhe, etenkin toi miten ne käyttäyty ku olit kipeenä... Toivottavasti löydät pian jonku oikeesti kivan ja sulle sopivan perheen :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos paljon! Niin on, muutenhan asiat sujui ihan jees, tai meinaan että olin valmis kestämään jotain pikkujuttuja kun en millään olis jaksanut alkaa tähän rumbaan uudestaan. Toivotaan näin :)

      Delete
  4. Anonymous4/3/16 22:50

    Et oo tullu miettineeksi että jospa se vika kuitenkin on sussa? Vaikutat jo tän tekstin perusteella hankalalta, ylimieliseltä ja asennevammaselta teiniltä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Anonymous5/3/16 11:10

      Miksi mä en huomaa tota mitä sä huomasit? Heidi ei kyl oo mikään teini... :D eikä ylimielinen...

      Delete
    2. Et oo tullut miettineeksi kuinka paljon mä todennäköisesti olen jo syytellyt itseäni? Miettinyt lukuisina iltoina, että mun on pakko olla tosi surkea kun mulle kävi näin. Tottakai jokaisella meillä on omat puutteemme, mutta tässä ei kyllä ollut nyt kyse musta. Tähän tilanteeseen liittyi myös paljon muutakin, mutta mä en ihan kaikkea viitsinyt kirjottaa. Harmi jos oot saanut tollasen kuvan, koska mä en omasta mielestäni vastaa todellakaan tota sun kuvausta. Ei kannata tuomita ihmisiä yhden tekstin perusteella.

      Delete
    3. Ps toinen ano kiitos <3

      Delete
  5. Tsemppiä sulle! :) Toivottavasti löydät kivan ja öö normaalin perheen ;)
    Toi perheen isä ei kuulosta ihan täysjärkiseltä, aikuiselta, empatiakykyiseltä ihmiseltä...

    Olin kielikurssilla Englannissa 2,5 vuotta sitten. Saatin itse syödä aamupala, eikä siinä sinällään mitään. Yhtenä aamuna kaverini oli sitten syönyt Philadelphia-juustoa jääkaapista. Host-äiti hermostui tästä ihan totaalisesti ja valitti tästä mun kaverista kielimatkatoimiston virkailijalle. :D Kaverini sai jäädä kun ei ollut tehnyt yhtään mitään väärin :D Ilmeisesti siinä talossa oli erikseen " summer students food " ja sitten perheen omat ruuat :DDDD

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Joo mietin ihan samaa, miten voi olla niin vaikea löytää iha normaalia ja tavallista perhettä. :D No ei kyllä, se sanoi mulle kipeenä kaikkea paskaa että tuntisin itteni vielä huonommaksi. Tyyliin siis asioita että teen kaiken väärin, mutta kun kysyin että mitä esimerkiksi en saanut vastausta, pelkkiä tuhahteluja. :D

      Ei hitto :DDDD Mut joo noi jääkaappijutut on hankalia, mäkin välillä mietin että mitä voin syödä vaikka periaatteessa mun pitäis saada syödä mitä tahansa, eikä siis kukaan oo ikinä valittanut mitään mut silti.

      Delete
  6. Anonymous7/3/16 20:24

    Voi ei :/ Tsemppiä jatkoon!

    Kaverini on ollut jo monta vuotta maailmalla au pairina ja aina ne perheet osaa yllättää... Tällä hetkellä se on ollut uudessa perheessä 2kk. Työsopimuksessa lukee 40h/viikko mutta todellisuudessa kaverini vääntää 60h viikkossa. Hän ajatteli nyt kestää vielä tämän jäljellä olevan kuukauden(paluulippu suomeen on ostettu jo syksyllä)....

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos paljon! Huhhuh, kuulostaa aika kamalalta. Onneksi kuitenkin hyviäkin perheitä löytyy, se on vaan niin harmi ettei voi tietää lopulta kuitenkaan että minkälaiseen perheeseen sitä joutuu.

      Delete
  7. Mua aina harmittaa, kun muut joutuu kokemaan samankaltaista paskaa kohtelua au pair-perheissä :--( mä toivon todella, että löydät paremman perheen ja pääset kokemaan muutakin, kuin miten kamalia ihmiset voi olla. Tuo perhe ei kuullosta yhtään normaalilta tai täysjärkiseltä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Muakin, en vaan ymmärrä miksi niin ikävät ihmiset sitten edes ottaa au pairia. Kiitos paljon ♥ Joo ei kuulostakaan, ja tossa lopussa kyllä tuli semmosta settiä perheen isältä että huhhuh.

      Delete
  8. Anonymous13/3/16 07:21

    Olempas ollut onnekas kyllä löytäessäni itse hyvän perheen ekalla kerralla! Harmi juttu sun huono tuuri. Nyt kun olet Suomessa, olisiko jonkinlainen kanipostaus mitään? Kiinnostaisi kuulla kuinka on Suomessa mennyt kun oot ollut pois. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin olet! Ääh mä en tän kommentin nähtyäni enää millään ehtinyt napsia Pumbasta mitään kuvia, mut onnellisena se siellä elelee. :) Postaan kyllä Suomesta tässä joku päivä!

      Delete

Mini Rage Face Vendetta Smiley