Wednesday, April 27, 2016

Père-Lachaise

Pari viikkoa sitten sain vihdoinkin aikaiseksi käydä Père-Lachaisen hautausmaalla, kun Lontoossa au pairina oleva kaverini oli kyläilemässä. Alunperin hänen reissunsa piti kestää vain maanantaista keskiviikkoon, mutta totesimme ajan olevan hyvin lyhyt joten ystäväni siirsi lähtöpäivänsä lauantaille. Tehtiin vaikka mitä jännää, turisteiltiin oikein kunnolla ja nautiskeltiin viiniä lähes turhankin paljon. Istuimme myös eräs ilta Sacré-Coeurin portailla juoden absinttia ja katsellen auringonlaskua, boheemin vallankumouksen lapsia leikkien. Oli oikeasti tosi hauskaa, mulla kun on vapaa-aikaa niin paljon että välillä tuntuu jopa yksinäiseltä. Pitää tehdä joskus reissu vastavuoroisesti Lontooseen!

Père-Lachaise sijaitsee Pariisin itäpuolella, jonne on haudattu monia kuuluisuuksia. Meillä ei ollut hirveästi aikaa joten etsittiin vain Jim Morrisonin hauta, josta kuva lopussa. Hautausmaa on auki joka viikonpäivä aamusta iltakuuteen ja on pinta-alaltaan lähes 44 hehtaaria. Nykyään käytössä olevia sisäänkäyntejä taitaa olla kaksi, joista toinen on kakkosmetron pysäkin Philippe Augusten lähellä, toinen kolmosen pysäkillä Gambetta. Itse suosisin jälkimmäistä, koska niin saa käveltyä hautausmaalla mukavasti alamäkeen. Karttoja hautausmaalta löytyy ainakin sisäänkäyntien viereltä, mutta tunnetuimmat haudat on merkitty myös Google Mapsiin. Hautausmaan tiet ovat nimetty ja merkitty kylteillä mikä helpottaa suunnistamista, mutta suosittelen silti joko hankkimaan kartan paperisena tai lataamaan puhelimeen.










Tähän hautaan törmättiin ihan sattumalta, oli pakko ottaa kuva ja selvittää mistä on kyse. Infoa löytyi tosi huonosti ja olin vähän hukassa kääntämisen kanssa, mutta Gilbert Morard oli jokin tärkeä tyyppi SNCF:llä, joidenkin lähteiden mukaan myös Pariisin modernin metron isä. Tässä on kuitenkin mun mielestä ristiriita, koska SNCF on keskittynyt valtion rautateihin, kun taas RATP huolehtii Pariisin julkisesta liikenteestä. Vähän niinkuin vaikka VR ja HSL. Kuitenkin jotain tärkeää kyseinen äijä on elämässään ilmeisesti saanut aikaan ottaen huomioon haudan suosion ja paikalle jätetyt metroliput.

Tunnelma Père-Lachaisella oli huomattavan erilainen kuin millään hautausmaalla jolla olin käynyt aiemmin. Sinänsä onni että meille sattui sateinen ja harmaa päivä vierailulle, koska se lisäsi karmivaa tunnelmaa entisestään. Vuodenaika oli myös aika otollinen kuvien kannalta, kun kaikissa puissa ei vielä ollut lehtiä. Olisi ihan mahtavaa järkätä joku jännä photoshootti täällä, etenkin kun Père-Lachaise on niin turistinähtävyys että se tuskin loukkaisi ketään. Toisaalta ei mun mielestä tavallisella hautausmaallakaan kuvaamisessa mitään pahaa ole, kunhan se tehdään hyvää makua noudattaen.










Hautoja oli aikalailla joka lähtöön, vaikka suurinosa oliki vanhoja ja massiivisia. Jotkut olivat myös joutuneet ilkivallan kohteeksi, osa rapistuneet itsestään. En tiedä onko näille kopeille jotain nimitystä, mutta välillä niitä oli rivissä kuin pieniä taloja mikä näytti aika jännältä. Aikaa täällä saisi kulutettua vaikka kuinka, mutta kuten sanoin me ajanpuutteen vuoksi lähinnä kävelimme vain paikan läpi Jim Morrisonin haudalle, tosin ehti siinäkin nähdä paljon. Joskus haluan kyllä käydä uudestaan tsekkaamassa muitakin kuuluisuuksia. Kokonaisuudessaan kuitenkin Père-Lachaise oli aika mieletön kokemus, jota voin todellakin suositella! Lisäksi jos samalla reissulla haluaa nähdä esimerkiksi Sacré-Coeurin, menee metrolinja 2 kätevästi molempien vierestä, vaikka muuten eri suunnilla sijaitsevatkin.

Mun vanhemmat ova tulossa ensi perjantaina käymään, tuleepahan taas turisteiltua. Yritän kulkea kamera kaulassa ja kirjoitella lisää Pariisivinkkejä ensi viikolla, mutta sitä ennen on tulossa ohje miten saa värjättyä harmaat hiukset kotioloissa, sekä kuvia hylätyltä junanradalta. Kannattaa siis pysyä kuulolla!

Monday, April 25, 2016

Clubmaster


Hei! Tässä näitä kuvia mun uusista laseista. Mulla on jostain kasiluokalta asti ollut tarve silmälaseille, mutta joskus viisitoistavuotiaana piti olla niin cool ja rock-uskottava, että lasit jäivät aika pian pölyttymään johonkin laatikon pohjalle. Pienen totuttelun jälkeen sitä kykenikin ihan hyvin elämään ilman, mulla kun ei miinuksia mitenkään kovin paljoa ollut. Lukion tokalla mua alkoi kuitenkin häiritsemään mun huono näkö ja sain vanhemmat ostamaan mulle uudet lasit lupaamalla oikeasti käyttää niitä. Ne olivatkin ihan kivat, vähän sellaiset hipsterlasien malliset. Sitten kuitenkin leikkasin mun tukan lyhyeksi ja totesin että ei. Lasit jäivät taas ilman käyttöä.

Kesällä ennen au pairiksi lähtöä mä olin kuitenkin huomannut näköni menneen entistä huonommaksi ja päätin hankkia piilarit ennen matkaa. Mulla olikin koko syksyn ja talven käytössä kuukausilinssit, joita pidin silmissä yötäpäivää. Joulun jälkeen mua alkoi kuitenkin kuumottelemaan kun huomasin silmissäni lisää verisuonia, jonka tiesin olevan seurausta liiallisesta piilolinssien käytöstä. Päädyin hankkimaan elämäni kolmannet silmälasit. Mun mielessä oli jo pitkään pyörinyt ajatus Ray-Banin Clubmastereista. Mä olin nähnyt ne tyyliin jossain tv-sarjassa ja miettinyt että ovatpa tyylikkäät mutta samalla sopivan nörtit lasit.


Mua oikeasti jännitti ihan hirveästi astua optikkoliikkeeseen testaamaan mun unelmien silmälaseja. Kuumottelin että jos en eivät sopisikaan mulle ja mun pitäisi löytää joku toinen mieleinen malli, mä kun olen tosi nirso laseille ja mulla on usein vaikeuksia löytää mun naamalle sopivia. Mulla on esimerkiksi senverran pyöreä pärstä, ettei siihen sovi ollenkaan nämä tämän hetken pyöreähköt, muodissa olevat lasit joita täällä ainakin näkee kaikilla.

Mä kävin useammassa liikkeessä etsimässä näitä, olin aika yllättynyt ettei näin klassista mallia monesta paikkaa löytynyt ollenkaan. Lopulta löysin yhdet, tosin kultaisina ja ruskealla kehyksellä. Sain kuitenkin tarpeeksi hyvän kuvan laseista, joten uskalsin tilata ne netistä. Näin vinkkinä kaikille laseja tarvitseville, kannattaa tsekata jos samat lasit saa tilattua netistä. Hinnat ovat huomattavasti halvempia kuin liikkeestä ostettaessa. Esimerkkinä nämä mun Ray-Banit maksoivat melkein satasen vähemmän kun mun aiemmat, halpiskehyksillä varustetut lasit.

Clubmasterit ovat olleet käytössä nyt noin pari kuukautta ja mun mielestä nää oli kyllä ihan huippuvalinta! Uskomattoman mukavat ja heti mun päähän istuvat lasit, lisäksi näyttää mun mielestä hyvältä. Vai oletteko eri mieltä? Mä olen muuten myös oppinut tekemään vähän aikaa sitten hollantilaisen letin, jonka tykkään yhdistää usein lasien kanssa. Mun tukka on kuitenkin vielä niin lyhyt että osa hiuksista alkaa parin minuutin päästä aina karkailemaan, joka tosin luo kivan ja huolettoman tyylin niin etten näytä mun makuun liian asialliselta. :D

Mulla on nyt tämä viikko palkallista lomaa, jee. Tuli kyllä hyvään väliin koska viimeiset pari viikkoa oon nukkunut jostain syystä tosi huonosti, jonka takia en ole saanut mitään aikaiseksi. Tänään oon vaan chillannut kotona ja siivonnut, toivottavasti naapurit tykkäävät Bon Jovista koska kuuntelin sitä varmaan kolme tuntia putkeen kun mulla oli hullu siivousinto haha. Järjestin myös mun vaatekaapin ja karsin turhia juttuja, saa nähdä saanko täällä menemään mitään kaupaksi vai laitanko porukoiden mukana takaisin Suomeen.

Tuesday, April 12, 2016

Seine ja viiniä


Reilu viikko sitten sunnuntaina lämpötila hipoi kahtakymmentä ja aurinko paistoi minkä kerkesi. Mun Normandian puolella asuva suomikaveri oli tulossa Pariisiin ja meidän tarkoituksena oli jatkaa hylättyjen paikkojen tutkimista Goussainvillen visiitin jälkeen. Ei kuitenkaan bongattu mitään kovin läheltä joten vaihdettiin suunnitelmaa ja otettiin suunnaksi Seinen varsi viinipullon kera.

Kuten varmaan moni teistä tietääkin, on Ranska halvan viinin luvattu maa. Halvimmillaan olen ostanut pullollisen punaviiniä alle kahdella eurolla, ihan juotavaa sekin oli (ainakin mun epäsivistyneelle makuaistille). Tosin kuulemma paikalliset käyttävät halvimpia viinejä vain ruuanlaittoon joten tiedä sitten. Lupaan tehdä joskus tulevaisuudessa kunnon viinipostauksen hyvistä ja huonoista, mulla kun on puhelimessa jo pieni lista valmiina.


Seinen varrella istuminen on aika must-juttu Pariisissa jos sää sen sallii. Parhaat maisemat löytyvät mun mielestä Notre Damen eteläpuolelta, joka on muuten upean tunnelmallinen (ja romanttinen) kävelyreitti myös iltaisin. Toinen suosikkipaikkani on Eiffel-tornin kupeessa, josta löytyvät leveät ja loivat veteen vievät portaat, jotka ovat kuin tehty porukalla istumista varten. Kuitenkin istumapaikkoja löytyy ympäri Pariisia, joten näin turistivinkkinä jos kaupungilla kiertelyn lomassa haluaa istahtaa lepäämään tai vaikka syömään eväitä, kannattaa kavuta alas Seinen varrelle.


Perheessä sujuu edelleenkin tosi hyvin ja lapset on oikeasti aivan ihania. Mua myös kutsutaan mukaan kaikkialle, esimerkiksi viime viikonloppuna olin perheen kanssa niiden maaseudulla olevalla talolla. Nyt alkuviikko on tullut turisteiltua paljon kun mun kaveri on käymässä Pariisissa, haha tulee itsekin tehtyä monia turistijuttuja joita ei vain ole saanut aikaiseksi. Kiinnostaisiko muuten jos alkaisin jakamaan vinkkejä Pariisista? Ainakin musta on ihan huippua lukea aina "paikallisten" kokemuksia ja vinkkejä. :)

Saturday, April 2, 2016

Pariisin yksiöni

Mä alkuun ajattelin säästää kämppäpostauksen siihen, kun muutan reilun kuukauden päästä samassa kerroksessa sijaitsevaan alle kymmenen neliön asuntoon. Tämän takia en tietenkään viitsi hirveästi tehdä sisustuksellisia ratkaisuja, koska en tiedä tarkkaan minkä mallinen kyseinen yksiö on, mitä sinne mahtuu ja mitä siellä on valmiina. Tämä mun nykyinenhän on oikeasti iso verrattuna maid's roomien tavanomaiseen kokoon. Neliömääristä mulla ei ole tietoa, mutta kyllä tämä ainakin tuplasti isompi on kuin se mihin muutan.


Näkymä mun ranskalaiselta parvekkeelta. Voisihan se parempikin olla, mutta pariisilaiset sisäpihatkin ovat aika kauniita. Mun asunto tosiaan sijaitsee ylimmässä kerroksessa, jotka useimmissa pariisilaisissa taloissa ovat täynnä pieniä, entisiä palvelusväen asuntoja. Näissä asunnoissa on mun mielestä semi jännä fiilis, koska ne sijaitsevat usein hieman piilossa. Tässäkin talossa kuudes ja viimeinen kerros löytyy hauskasti "salaoven" takaa, laitan siitä joskus kuvan toiseen postaukseen.

Mä päätin olla kuvaamatta ihan koko asuntoa, koska tämä ei ole kokonaan niin edustuskelpoinen. Oikeastaan en edes ajatellut saavani näinkään hyviä kuvia ja alkuun napsinkin vain yksityiskohdista. Tästä kuvasta katsottuna vasemmalla on mun pöytä, jota käytän syömiseen ja koneella istumiseen. Suoraan takaa löytyy ovi, josta oikealla on sänky. Mulla on vain kolme tuolia, joten illanistujaisissa on kätevää kun saa osan porukasta istutettua sängynreunalle niin että kukaan ei ole kuitenkaan liian kaukana.


Koska au pairina sisustaminen on hieman hankalaa kaiken väliaikaisuudesta ja palkan pienuudesta johtuen, koittaa sitä saada tavallisista esineistä aikaan sisustuselementtejä. Yksi sellainen on mulle mun korut, jotka eivät tosin aina ole ihan näin esteettisesti aseteltuna. Clubmastereita, korviksia ja paria sormusta lukuunottamatta kaikki muut ovat kotoisin eBaysta. Rannekello on oikeasti ihan täyttä rakkautta, mulla on se nykyään aina ranteessa. Silmälaseista kirjoittelen ihan oman postauksensa myöhemmin.



Star Wars säästölipas. Oli ihan pakko tuoda tämä Suomesta, ajattelin että on kiva olla joku esine kotoa, lisäksi tämä auttaa myös säästämään. Tämä on myös pelastanut mut monesti, muistan esimerkiksi kerran joskus kauan sitten halusin oikein kovasti pizzaa ja kaljaa niin kajosin mun säästölippaaseen ja sain kuin sainkin viiden sentin kolikoista kasaan tarvittavan summan. Säästölippaan vieressä näkyvät täällä valmiina olleet kolme eri sinisen sävyistä Ikean kukkamaljakkoa. Tuli heti aika nostalginen ja kotoisa olo, keräsin nimittäin noita maljakoita lapsena.


Ikkunan viereisen hyllykön päällä säilytän mun kynsilakkoja ja muuta sälää. Tosin eniten käytössä olevat kynsilakat ja aurinkolasit mulla seikkailee aina muualla, mutta tämä toimii säilytyspaikkana kaikille muille. Oikeastaan mä olen suunnitellut luopuvani noista kelloista ja osasta laseista, koska en enää käytä ollenkaan kultaisia asusteita. Usein mä vaihtelin aina kesäksi kaiken kultaiseksi, mutta se vaati aina tosi ruskettuneen ihon. Huomatkaa myös köyhän au pairin DIY tuikkukippo.


Mun pieni ja söpö keittiö. Ei liesituuletinta, pakastinta tai uunia mutta kyllä tällä hyvin selviää. Eipähän tule ainakaan syötyä niin paljon pakastepizzoja kuin ennen haha. Huomatkaa viinipullon "korkkina" toimiva espressokuppi. Ja ennen kuin joku paloturvallisuusexpertti ehtii huomauttaa, en tosiaan roikota käsipyyhettä tuossa silloin kun kokkaan levyllä. Keittiössä näkyvästä ovesta pääsee kylppäriin, sekä oikealla alkavalla seinällä sijaitsee mun sänky. Toi on oikeasti niin ihanaa kun keittiössä on vielä oma ikkunansa, herää ihan eri lailla päivään kun aamukahvia keitellessä saa kunnon annoksen luonnonvaloa. Tuollainen ikkuna on myös kätevä koska sitä voi pitää auki sateella.


Sijoitin sängyn yläpuolelle mun feikkipolaroidit. Nämä mulla oli mukana jo ensimmäisessä huoneessa, tosin kuten näkyy on sinitarra syöpynyt ikävästi läpi. Suunnitelmissa olisiki tulostaa nämä ja muutama muu ja laittaa kaikki roikkumaan pyykkipojilla narulle. Itseasiassa mun host perheellä näkyy olevan valokuvapaperille tulostettuja feikkipolaroideja, hostmama mainitsiki niiden tilanneen ne netistä. Pitää tsekata itsekin paljonko tuollainen lysti maksaisi, olisihan se paljon hienompaa saada valokuvapaperille tulostettuja kuvia tähän tarkoitukseen.


Mä olen ihan rakastunut kynttilöihin! Mä muistan miten olen aina halunnut poltella kynttilöitä, mutta kotona äiti on aina ollut huolissaan. Onhan se toki omaotitalossa hankalampaa kun harvemmin sitä omassa huoneessaan hengaa ihan kokoaikaa. Täällä kuitenkin kun mun asunto on vain yksi huone, on kynttilöitäkin helpompi vahtia. Budjettisyistä mä olen pysytellyt vielä vain tuikkujen polttelussa, tosin nekin luovat tunnelmaa oikein mukavasti. Onko edes ah niin kliseistä mutta silti niin ihanaa syödä illallista pariisilaisessa kattohuoneistossa kynttilänvalossa ja punaviiniä nauttien.


Naapureiden varmasti kaksi eniten vihaamaa asiaa, mun ukulele ja uudempi tulokas melodika. Vaikka pyrin soittamaan vain päivin kun ihmiset oletettavasti ovat töissä ja koulussa, on varmasti mun melodikaversio MGMT:n Kidsistä kaikille jo tuttu. :D Oikeasti etenkin melodikaa tulee soitettua aika vähän, joten en usko sen ketään sen pahemmin häiritsevän. Ukulele taas ei niin paljoa ääntä päästä, ainoa huolenaiheeni on kuinka selkeästi mun sulosointuinen laulanta kuuluu haha. Näille mulla ei ole mitään kunnon paikkaa, ne eivät mahdu mihinkään pöydälle tai tasolla ja tarvitsen etenkin ukulelea aika usein.

Sellainen kämppä mulla. Mitä tykkäsitte? Toivottavasti postauksesta sai jonkinlaisen käsityksen mun kämpästä, pyrin selittämään missä mikäkin on. Jos saan tätä hieman edustuksellisempaan kuosiin enne muuttoa voin napsia lisää kuvia, jos ei niin seuraava kämppäpostaus tulee sitten siitä uudesta.

Mulla on suunnitelmissa tänään rauhallinen leffailta V:n kanssa, tää on oikeasti harvinaista mulle Pariisissa että vietän koko viikonlopun näin rauhallisilla merkeissä, eilisiltakin kun meni babysittauksessa. Hyvä vaan ja kroppakin kiittää. :)

P.S. Ulkoasu koki totaalisen muutoksen, pientä fiksausta se ainakin vielä vaatii mutta muuten tykkään. Voi tosin olla että muuttelen isompiakin juttuja, mutta näillä mennään nyt alkuun.

Mini Rage Face Vendetta Smiley