Saturday, May 28, 2016

Kun au pair sairastaa

Tää on just niin mun tuuria. Ensin kärsittyäni viikon unettomuudesta ja huonoista yöunista tulin sitten kipeäksi. Mulla meni reilu viikko ihan zombina, sain nukutuksi niin vähän että valveillaoloaikana olo oli ihan utuinen. Mä en jaksanut oikeasti tehdä mitään muuta kuin ruokkia itseni, katsoa Netlixiä ja käydä töissä. Ehkä ärsyttävintä on ettei tälle ollut mitään syytä! Ei stressiä, ei huolia, ei mitään draamaa elämässä. Parit ekat yöt laitoin uuden sängyn piikkiin vaikka toisaalta olin nukkunut ihan hyvin siinä aiemminkin. Unettomuus on siitä paha että mä alan aina stressaamaan sen takia tekemättä jääviä asioita mikä pahentaa tilannetta entisestään.

Tiistaina olo alkoi ehkä vähän helpottaa kunnes tadaa, keskiviikkoaamuna palelin kahden peiton alla kuumeessa. Yksi asia, jota mä inhoan au pairina olossa on se, että töitä on pakko tehdä kipeänä. Jonkun on vaan pakko hakea lapset koulusta ja vahtia niiden perään. Täällä vanhemmat eivät voi jäädä töistä pois yhtä helposti kuin Suomessa, eivät edes silloin kun ovat itse kipeinä. Mun nykyinen hostperhe on kuitenkin suhtautunut aivan ihanasti, eikä ole vaatinut hoitamaan muuta kuin pakolliset jutut. Esimerkiksi yhtenä päivänä hostisä sanoi että voin lähteä heti kotiin lepäämään vaikka lasten leluja oli vielä ympäri kämppää. Mun hostit ovat olleet myös ihanan kannustavia ja toivottaneet paranemisia, mikä on tuntunut tosi kivalta vaikken mitenkään pahasti kipeä olekaan. Luulisi että tälläinen käytös olisi itsestäänselvä asia, mutta kahdessa aiemmassa perheessä en ole tälläistä kokenut, vaikka olen ollut paljon pahemmin kipeä kuin nyt. On oletettu mun pesevän ja silittävän pyykit, käyvän ruokakaupassa ja kokkaamassa koko perheelle. Ensimmäisessä perheessäkin kun vanhin lapsi oli 16 joka olisi mun mielestä voinut ihan hyvin auttaa noissa mutta ei niin ei. Silloin tuli sellainen olo että ihan kun se ois mun syy että olen kipeänä.



Hieman huvittavaa että juuri kun aloitan terveellisemmän elämän niin tulen kipeäksi. Mä olen nimittäin alkanut panostamaan ruokaan, joka tosin mun pienellä palkalla vaatii kaikesta muusta tinkimistä. Olen alkanut muistaa ottamaan vitamiinit joka aamu, sekä juomaan sitruunamehua. Sitrunamehulla sanotaan olevan vaikka mitä terveysvaikutuksia, mutta mulle se on enemmänkin virkistävä aamurutiini. Ostin vähän aikaa sitten tuon söpön lasipurkin HEMA-nimisestä kaupasta, joka oli kuin pieni IKEA ilman huonekaluja. Mä puristan aina noin puolen sitruunan mehut illalla valmiiksi, lisään veden ja laitan jääkaappiin odottamaan aamua. Mulla on usein tapana jäädä lahnaamaan sänkyyn herättyäni koska en jaksa alkaa keittämään kahvia/mennä suihkuun/tmv mutta nyt kun tiedän että mun sitruunamehu odottaa valmiina söpössä lasipurkissa tekee mun mieli nousta paljon nopeammin. Ihan hassua miten pienillä asioilla voi olla niin positiivinen vaikutus elämään.

Olo alkaa jo vähitellen olla parempi mutta tää viikonloppu menee ihan rauhallisissa tunnelmissa, hyvää viikonloppua kaikille ja toivottavasti pysytte terveempinä kuin minä!

Tuesday, May 17, 2016

La Petite Ceinture


Taisi olla vähän aikaa mun Pariisiin saapumisen jälkeen kun mun perulainen frendi mainitsi olevansa menossa kuvailemaan jotain vaatemallistojuttuja sen kaverille ja koska mulla ei ollut parempaakaan tekemistä, tuppauduin mukaan. Mä en tiennyt yhtään mihin me oltiin menossa, joten olin ihan innoissani kun huomasin että päämääränämme oli mulle aiemmin vain kuvista tuttu hylätty rautatie, La Petite Ceinture. Samalla vaivalla mun frendi Raul nappasi mustakin parit kuvat, ollaan itseasiassa kuvailtu monesti aiemminkin Raulin kanssa, mutta nää on ekat kuvat mitä julkaisen blogissa. En tiedä miksi ihmeessä ne on vaan aina jääneet, pakko tehdä jotain throwback-postauksia jotta saan muutkin hienot kuvat esiteltyä!

La Petite Ceinture on nykyisin hylätty Pariisin ympäri kulkeva rata, joka oli käytössä vuosina 1852-1934. Radalle on pääsy useammastakin kohtaa, en tosin tiedä kuinka sallittua se oikeasti on. Me käytiin pohjoisella pätkällä jonne kiivettiin aidassa olevasta aukosta. Ilmeisesti virkavaltaa ei kuitenkaan kiinnosta, koska monia muitakin ihmisiä kulki meidän jälkeen ja kyseisestä radasta on kirjoiteltu paljon ympäri nettiä. Tää oli kuitenkin ihan mahtava paikka ja haluan ehdottomasti käydä paremmalla ajalla uudestaan!








Kyseinen päivä oli muuten merkittävä, sillä opin vihdoin ja viimein tekemään hollantilaisen letin, mikä kyllä näkyykin kuvista. Se oli nimittäin jo tohon mennessä ihan purkautunut, mikä lopulta sopikin hyvin näihin kuviin. En tosiaan tiennyt yhtään mihin oltiin menossa, joten oli ihan sattumaa miten hyvin mun takki kävikin tuohon ympäristöön. Vaikka nää kuvat onkin semi rujoja verrattuna mun yleensä nätteihin asukuviin, tykkään mä silti kovasti tästä karusta tunnelmasta mikä näistä tulee, entä te?

Mun muutto alkaa olla jo melkein valmis, enää parit tavarat edellisestä asunnosta jonka jälkeen vielä siivoan sen. Sitten voin vihdoin sanoa heipat sille asunnolle ja nauttia täysillä mun uudesta kodista!

Sunday, May 15, 2016

Neljäs kerta toden sanoo


Hei täältä tavaravuorten ja kaaoksen keskeltä! Mun viikonloppu on sujunut muuttopuuhissa, oon niin iloinen koska voin vihdoinkin asettua kunnolla aloilleni. Mä en siis ole vaihtamassa perhettä tai mitään, vaan muuttamassa yhdeksän neliön asuntoon johon mun piti alunperinkin asettua. Mun edellinen kämppä oli tosiaan mun hostäidin isän, joka tarvitsee sitä omaan käyttöönsä. Tässä taas majaili joitain muita aikaisemmin, ilmeisesti mun hostit vuokrasi tätä Airbnb:n tai vastaavan kautta. Mun edellinen yksiö oli varmaan melkein kaksi kertaa tämän kokoinen, mutta likaisempi ja vanhempi. Tein siitä tämän postauksenkin, mutta en esitellyt koko asuntoa koska se ei ollut musta kovin viihtyisä.

Onhan se tottakai todella stressaavaa muuttaa neljättä kertaa Ranskassa oloni aikana. Tai ei oikeastaan tällä kertaa itse muuttaminen, vaan tämä aika ennen muuttoa. En viitsinyt panostaa edellisessä kämpässä mihinkää sisustukseen, koska tiesin etten asuisi siellä kauaa. Kuitenkin vaikka pidänkin tästä uudesta asunnosta enemmän, tuntuu tavallaan tosi haikealta luopua tuosta aiemmasta. Se oli kuitenkin mun elämäni ensimmäinen "oma" asunto, kun asuin ensimmäistä kertaa elämässäni yksin. Kuitenkin onnekseni molemmat asunnot sijaitsevat samassa talossa ja kerroksessa, vain käytävän eri päissä. Mun ei siis tarvitse varsinaisesti pakata mikä on ihanaa, vaan voin rauhassa kanniskella tavaroita vähän kerrallaan.


Mun tarkoitus oli ottaa pieni sneak peek -kuva mun uudesta asunnosta, tai huoneesta kuten kaverit sen koosta kuittailevat, mutta lopulta siitä tulikin kuva melkein koko kämpästä. Hups, tosin mitäpä muuta sitä yhdeksältä neliöltä voikaan odottaa. Kuvassa keittiö jää vasemmalle ja samalla seinällä ikkunan vieressä on ovi kylppäriin. Oikealla olevevasta pienemmästä ovesta avautuu hyvin pieni vaatekomero. Ikkuna toimii samalla ovena parvekkeelle, josta voi ihailla Eiffel-tornia.

Nyt varmasti joku miettii että yhdeksän neliötä, mitä hittoa. Suomessa moinen taitaisi olla laitonta, mutta Pariisissa täysin normaalia. Vanhojen rakennusten yläkerrokset kun ovat täynnä entisiä palvelijoiden huoneita, joita on myöhemmin muunnettu asunnoiksi. Kaikissa ei tosin ole omaa kylppäriä tai edes keittiötä ja ikkunakin saattaa olla hyvin pieni, joten siinä mielessä mulla kävi ihan huipputuuri. Yhdeksän neliötäkään ei oikeasti ole niin paha miltä kuulostaa, mihin sitä tilaa edes tarvitsisi kunhan kaikki elämän normaalitoiminnot - syöminen, nukkuminen, koneella istuminen - mahtuu suorittamaan haha.

Teen toki kunnon kämppäpostausta kunhan saan ensin asetuttua ja hankittua parit sisustusjutut. Ainakin pari viikkoa tässä menee, koska kestää hetki tottua ja huomata käytännössä mitkä tavarat sopisivat minnekin. Lupaan kuitenkin palata asiaan heti kun saan kaiken mielestäni valmiiksi!

Friday, May 6, 2016

Lomakuulumisia


Jee parin päivän yllätysloma. En tosiaan muistanut että tällä viikolla mulla olisi torstai ja perjantai vapaata, joten oli aika mukava ylläri kun hostmama muistutti asiasta viime viikonloppuna. Tosiaan mun vanhemmat olivat vierailulla viime perjantaista maanantaihin, oli tosi kivaa mutta samaan aikaan mielettömän hassua. En tiedä miten selittäisin sen tunteen, jotenkin se kun tuon palan mun suomikodista tänne, joka on mun nykyinen koti. On oikeastaan hyvin outoa miettiä miten kodilta Pariisi on alkanut tuntumaan, vaikka samaan aikaan olenkin joku outo, ranskaa puhumaton muukalainen.

Mun parin päivän extraloma on sujunut oikein mukavasti, tapasin eilen kasan uusia ihmisiä au pair-piknikillä Buttes-Chaumontin puistossa ja sain jo ensimmäiset rusketusrajat auringossa istumisesta. Buttes-Chaumont oli jotain ihan uskomatonta, teen siitä oman postauksensa myöhemmin. Tänään mä istuskelin mun pienellä ranskalaisella parvekkeella, sain kuin sainkin tuolin mahdutettua sinne. Oli varmaan naapureista hauskan näköistä kun koitin vääntyillä kirjani kanssa niin että saisin naamani suoraan aurinkoon tasaisen rusketuksen varmistamiseksi haha.


Ai että mä olen iloinen tästä miten ilmat ovat alkaneet lämpenemään, ihan mahtava fiilis kun on koko talvikauden kulkenut yksi ja sama takki päällä, kun nyt valinnanvaraa löytyy vaatekaapista vaikka kuinka. Lisäksi tässä työssä uskallan käyttää hienompiakin vaatteita, aikaisemman perheen kuusivuotias oli niin arvaamaton ja agressiivinen että koin turvallisemmaksi jättää kaikki paremmat vaatteet kaappiin kaiken sen raapimisen, repimisen, sylkemisen ja maalilla sohimisen takia. Toki lasten kanssa on aina riski sotkuun, mutta näiden kaksosten kanssa paljon pienempi. Tosin kyllä mä silti omankin mukavuuteni takia menen töihin hieman rennommissa vaatteissa.

Kuvien asu on viime viikolta, kun kävin erään suomikaverini kanssa Pompidou-keskuksessa. Mulla on välillä ihan hirvittävä ongelma hameiden pituuksien kanssa, toki jo senkin takia kun olen pitkä, mutta myös siksi että mulla on pitkä selkä suhteessa jalkoihin. Toisaalta skater-mallisilla hameilla saa helposti tota suhdetta hämättyä, mutta aika usein saa olla kiskomassa hametta alaspäin. Täällä on myös joka kulman takana maassa sellaisia ritilöitä, joidenka läpi puhaltaa ilmaa. On erittäin mukavaa kun johonkin muuhun keskittyneenä huomaat kävelleesi sellaisen päälle vasta kun hameesi huitelee korvissa ja alushoususi paistavat kaikelle kansalle. :----)


paita  Forever 21 - hame  ei merkkiä, ostettu Kreikasta - takki  H&M (second hand) - kengät  H&M - korut ja kello  eBay

Suomessakin on ilmeisesti hyvät säät, nauttikaa niistä! Mä olen saanut tarpeeksi aurinkoa tälle päivälle joten voin hyvällä omallatunnolla lähteä viettämään iltaa V:n luokse videopelien merkeissä. Heihei ja palaillaan pian!

Wednesday, May 4, 2016

HOW TO GET GRAY HAIR


Oletko haaveillut harmaasta tai hopeanhohtoisesta hiuskuontalosta, mutta et ole valmis tuhlaamaan pientä omaisuutta kampaajalle? Ei hätää, tässä postauksessa kerron kuinka kyseinen lookki saavutetaan kotioloissa kengännauhabudjetilla.

Ennen kuin mennään pidemmälle, haluaisin muistuttaa että vaikka tämä on toiminut omille hiuksilleni, ei se välttämättä toimi samalla lailla omillesi. En myöskään takaa miten muut color maskit tai suoravärit käyttäytyvät, joten jos haluat pelata varmimman päälle käytä postauksessa mainittuja tuotteita. Ohje ei myöskään toimi värjäämättömille hiuksille.

Mä olin syksystä asti kuolannut platinanvaaleita ja harmahtavia hiuskuontaloita. Mun oma tukka vain oli silloin vielä liian keltainen kummankaan saavuttamiseksi. Talvella kuitenkin uskaltauduin vaalentamaan lisää ja pääsinkin L’Oréalin hopeashampoolla aika lähelle. Hopeashampoiden ongelmana on kuitenkin se, että ne liian pitkäksi aikaa jätettäessä alkavat taittamaan tukkaa violettiin sävyyn. Myös kyseinen hopeashampoo sai pidemmällä käytöllä mun hiukset hieman vihertämään, joten vaihdoin takaisin mun entiseen lemppariin Joicoon. Tämä hopeashampoo on kaikista kokeilemistani ehdottomasti paras, se ei jätä hiuksia niin karheaksi kuin muut ja tekee hiuksiin enemmän helmiäisen sävyä. Mun kokemuksella Joicon shampoolla pääsee myös lähemmäs valkoista tukkaa kuin L’Oréalilla.


Mä siis sain kuin sainkin sen kauan tavoittelemani platinanvaalean tukan. Se olikin ihan mahtava kunnes Suomessa vieraillessani aloin pyöritellä päässäni ajatusta harmahtavista hiuksista. Mä etsin ja etsin kunnes lopulta löysin internetin syövereistä vinkin mustasta color maskista. Sehän on oikeasti aika loogista, jos liilaa color maskia laimentamalla saa aikaan laventelin värin, miksei mustaa laimentamalla harmaan? Niinpä ryhdyin tuumasta toimeen ja marssin ostamaan mulle entuudestaankin tuttuja Biozellin Color Maskeja.

Voi olla että harmaan värin saisi aikaan käyttämällä pelkkää mustaa, mutta mä pelasin varmemman päälle ja heitin sekaan liilaa. Tämä kaunis kuva jonka väsäsin omin pikku kätösini, kuvaa sekoitussuhdetta jota itse käytin. Mun puolipitkälle tukalle laitoin siis kolme isoa tippaa mustaa ja kaksi sävyä violettia, jotka sekoitin hoitoaineen sekaan. Pesin mun tukan ensin vielä Joicon hopeashampoolla ennen kuin lätkäisin tämän sekoituksen päähän. Annoin vaikuttaa noin puoli tuntia, jonka jälkeen pesin pois. Lopputulos oli kuten kuvassa.

Sekoitussuhde ja vaikutussaika tosin riippuvat hiuksista ja halutusta lopputuloksesta, joten suosittelen alkuun olemaan varovainen! Mulla on tosi huonokuntoinen tukka jonka pitäisi imaista väriä normaalia paremmin, joten uskoisin että tällä määrällä väriä ei pitäisi tulla ylilyöntiä, toki pitkille hiuksille tuplaisin määrän jne. Jos tavoitteena on kuvan hopeisten hiusten sijaan harmaampi lopputulos, on se mahdollista mustaa väriä lisäämällä. Kuitenkin, nämä määrät ovat niin pieniä, ettei ainetta mene hukkaan vaikka ensin kokeili varovaisesti vähemmälläkin määrällä.


Jos kuitenkin kaikesta huolimatta väristä tulee liian tumma, kannattaa pestä tukka uudestaan shampoolla. Mikäli sekään ei auta, saa väriä haalistettua myös marketin syväpuhdistavilla shampoilla (Linna-shampoo ajaa myös asian) hauduttamalla niitä hiuksissa pitkiä aikoja. Kannattaa myös muistaa että lopullisen tuloksen näkee vasta kuivasta hiuksesta, itse olen monia kertoja panikoinut turhaan märän tukan näyttäessä liian tummalle. Suosittelen myös sekoittamaan värit ja hoitoaineen erillisessä kulhossa ja levittämään hiuksiin peilin edessä, jotta lopputuloksesta tulisi mahdollisimman tasainen.

Toki tälläinen väri vaatii ylläpitoa ja aina silloin tällöin uudelleen värjäämistä. Mä itse käytin hopeashampoota muuten ja ehkä kerran kahdessa viikossa värjäsin tukan uudestaan, aina vähän fiiliksen mukaan joko tummemmaksi harmaaksi tai laventelimmaksi. Suoravärithän eivät vahingoita hiusta ollenkaan, koska ne tarttuvat vain hiuksen pinnalle. Värjätä voi siis huoletta niin monesti kuin haluaa. Mulla ovat myös kaikki suoravärit kuluneet aina kokonaan pois, mutta olen kuullut myös tarinoita joissa suoraväristä ei ole meinannut päästä eroon millään, tosin niissä tapauksissa on laitettu aina kunnon suoraväriä laimentamattomana, eikä color maskia kuten tässä.

Toivottavasti tästä oli apua, kertokaa jos päädytte kokeilemaan!

Mini Rage Face Vendetta Smiley