Monday, September 5, 2016

Kaksi kuukautta

Kahden kuukauden aikana olen käynyt vähän moikkaamassa pohjaa. Koin jonkinlaisen kriisin oman elämäni suhteen ja kasvoin paljon henkisesti. Opin hyväksymään asioita elämästä ja selviytymään yksin ihan uudella tavalla. Koin myös jotain mahtavaa, jonka hienouden tajusin liian myöhään. Toisaalta ei se olisi mitään muuttanut. Ehkä parempi kuitenkin näin.



Vietin aivan uskomattoman mahtavat kolme viikkoa Suomessa. Hassua miten aina Suomeen palatessa tuntuu kuin matkustaisin aikakoneella menneeseen. On vaikea tajuta ja hyväksyä että ihmisten elämä jatkuu normaalina eteenpäin vaikka itse on poissa. Pikkuveljet kasvaa, herranjestas nehän on kohta aikuisia. Kanini Pumba on vielä hengissä ja voi hyvin, mutta tuntuu hieman pahalta hylätä toinen tällä tavalla, mähän sen alunperin halusin.

Oli kuitenkin kiva palata takaisin. Pariisi tuntui vain niin tyhjältä, niin moni ihminen on lähtenyt viimeaikoina. Vaikka rakastankin elämääni täällä, on silti niin sydäntäsärkevää ja vaikeaa hyväksyä että ihmiset tulevat ja menevät. Suurinta osaa tuskin tulen koskaan enää tapaamaan. Iso osa kavereistani on kuitenkin muualta tulleita, au paireja tai opiskelijoita. Paikallisiin on vaikea kielitaidottomana tutustua, lisäksi elämäntilanteet ovat hyvin erilaiset.

Kyllä tää tästä, tämä on vain kuin jonkinlainen murroskohta elämässä. En oikein itsekään tiedä miksi. Ehkä tämä on vain jotain aikuistumiskriisiä. Kaikki alkaa kuitenkin nyt selkenemään ja tiedän ehkä itsekin enemmän mitä oikein haluan. Odotan kuitenkin ensi vuotta ja uusia seikkailuja innolla!

P.S. Hankin uuden läppärin ja nyt blogi näyttää todella kapealta, miten teillä? Aion palata korjailemaan ulkoasua lähipäivinä.

No comments :

Post a Comment

Mini Rage Face Vendetta Smiley