Thursday, March 30, 2017

Picnic at Champ-de-Mars








Viime viikonloppuna sää oli niin mahtava että päätimme kavereiden kanssa lähteä piknikille. Pariisissa on vaikka kuinka paljon upeita piknikpaikkoja, mutta tällä kertaa päädyimme kliseiseen Eiffel-tornin viereiseen Champ-de-Marsiin.

Piknikeväiksi meillä valikoitui ranskalaiseen tyyliin patonkia, juustoa ja viiniä. Oikeastihan tuolla ja muissakin Pariisin puistoissa alokoholin juonti on kiellettyä, mutta eipä siihen kukaan puutu vaikka monella muullakin seurueella oli pulloja esillä.

Koska luulin metrolippujeni loppuneen (ne löytyivätkin paria päivää myöhemmin siivotessani pienestä pussukasta jonne ne olin fiksuna tyttönä laittanut vähän turhankin hyvään talteen) päätin kotiin lähtiessä kävellä ne reilut kolme kilometriä jotka kotiani ja tätä Ranskan tunnetuinta monumenttia erottavat. Seitinohuen päiväkännin ja puhelimen akun vähyyden takia lähdin kuitenkin hieman hakoteille ja päädyin lopulta kävelemään ainakin yli neljä kilometriä. Se ei tosin mieltä haitannut, mikäpä kiire siinä olisi ollut auringonpaisteessa tallustellessa.

Last weekend we had such a great weather that me and my friends decided to go for a picnic. There's a lot of amazing picnic locations in Paris but we picked Champ-de-Mars (even though it's a cliché), the park next to the Eiffel tower.

We ended up having a very French picnic with our baguettes, cheese and wine. Actually alcoholic beverages are banned in all the parks in Paris, but nobody seems to care as many other groups had bottles too.

When we were leaving I thought that I had run out of metro tickets (actually I found them couple of days later, I was trying to be smart and put them in a little bit too safe place and forgot about them) so I decided to walk over 3 kilometers that are between the Eiffel-tower and my home. As I felt slightly buzzed from the wine and my phone's battery was running low I got a little lost and ended up walking at least 4 km. Anyway it didn't really bother me since the weather was so great I got to enjoy sunshine a bit longer.

Wednesday, March 22, 2017

Floral Dress by Ted Baker



Hei kaikki! Mun oli tarkoitus julkaista nämä kuvat jo viime viikolla, mutta koska en ole aktiivisesti bloggaillut paljoa viimeaikoina olin ihan unohtanut kuinka aikaavievää hommaa tämä oikein on. Viime viikolla olin neljissä eri bileissä keskiviikosta lauantaihin, joten sanomattakin selvää että olin vielä alkuviikosta aika kuollut. Saint Patrick's Day bileet keskiviikkona, karaoke torstaina, toiset Saint Patrick's Day bileet perjantaina ja metrobileet lauantaina (btw ikinä on mahdollisuus niin kannattaa kokeilla edes kerran, nää on ihan uskomattoman mahtavat bileet metrossa mukavien ja kansainvälisten ihmisten kanssa). Tietenkään yleensä en biletä ihan näin paljoa, mutta nyt tunsin olevani velvollinen koska monia ystäviäni oli menossa ja järjestämässä kyseisiä tapahtumia. Kieltämättä vieläkin ihmettelen miten oikein selvisin tuosta kaikesta.

Hi everyone! I was supposed to publish these pictures last week but since I haven't been blogging that actively lately I forgot how time consuming it is. Last week I had 4 different parties from Wednesday to Saturday, so no need to say that I was feeling pretty dead at the beginning of the week. Saint Patrick's Day party on Wednesday, Karaoke on Thursday, another Saint Patrick's Day party on Friday and Metro Party on Saturday (btw if you ever get a chance you should totally try this at least once, it's an incredible party inside the metro with friendly and international people). Usually I don't party this much, but I had a lot of friends going and organizing them so I felt kinda obliged to go. It's still kinda mystery how I actually survived all of them though.



Kaksi viikkoa sitten suomalainen au pair ystäväni Sofia saapui vierailulle Reimsistä lauantaina. Sofia punkkasi mun luona ja lähinnä hengailtiin ja mentiin yksiin bileisiin. Sää oli noina päivinä aivan mahtava joten sain vihdoin pukea Ted Bakerin mekkoni joka on odottanut vaatekaapissani koko talven. Oli hieman hilpeää kuinka sää muistutti hyvin pitkälti Suomen kesää mutta monet pariisilaiset kulkivat silti talvitakit päällä.

Two weeks ago my Finnish au pair friend Sofia came for a visit from Reims on Saturday. She stayed at my place and we mostly just hang out and went to this one party. The weather during those days was so awesome that I finally got to wear my Ted Baker dress that had been waiting in my closet the whole winter. It's funny how the weather for me was like the summer in Finland but many Parisians were still going around in their winter coats.



Hiuskuontaloni on hieman epämääräinen tällä hetkellä, kuten kuvista näkyy latvoissa on hieman liikaa pinkkiä. Kaikki alkoi kun halusin vaalentaa ylikasvanutta juurikasvuani, mutta jopa kahden värinpoiston jälkeen juuri oli silti huomattavasti keltaisempi kuin muu, ennen platinanvaalea hiukseni. Päätin siis alkaa tavoittelemaan lämpimämpää sävyä kuten mansikkablondia ja sekoitin Biozellin Color Maskeja sävyissä Cappuccino ja Raspberry. Pinkki kuitenkin tarrasi latvoihin enemmän kuin muihin kohtiin. Kuitenkin tähän päivään mennessä se on jo lähes haalistunut, joten olen vain varoivaisempi tulevaisuudessa.

My hair is a bit of a mess right now, as you can see there's a bit too much pink at the ends. It all started when my roots were growing too long and I wanted to bleach them, but even after 2 treatments they were still much more yellow than my other, formerly platinum blonde hair. So I decided to go for a warmer tone like strawberry blonde and mixed Biozell's Color Masks Cappuccino and Raspberry, but the pink one got stuck on my ends more than to the other parts. Anyway it has washed off pretty much now so I'm just being more careful in the future.



Käytössäni on vieläkin edellisessä postauksessa mainittu Nokia 225, ensimmäisten päivien jälkeen elämä sen kanssa ei oikeastaan ole edes ollut hankalaa. Kirjoitan myöhemmin oman postauksensa kokeen etenemisestä, mutta siihen asti haluan toivottaa hyvää viikkoa kaikille!

I'm still using that Nokia 225 from the previous post, after the first few days it hasn't been hard at all. I'll make post later about how the experiment has been going, but until that I want to wish a good week for all of you!

Thursday, March 9, 2017

Living without a smartphone experiment

Muutama päivä sitten nähdessäni Nokian julkaisevan uuden 3310:n mieleeni pälkähti ajatus - minkälaista olisi palata takaisin lapsuuteni aikaan kun älypuhelimia ei edes ollut olemassa? Alkuun se oli vain leikkimielinen ajatus mieleni perällä kunnes vierailin ystäväni luona ja huomasin vanhan Nokia 225:n makaamassa keittiön tasolla. Katsoessani puhelinta aloin ajatella tosissani itseni haastamista ja kysyin ystävältäni jos voisin lainata sitä. Ystävälläni ei oikein ollut mahdollisuutta kieltäytyä sillä hän lainaa tablettiani kunnes hänen puhelimensa tulee korjauksesta haha. Olisin saanut luvan kuitenkin jokatapauksessa sillä ystävyyssuhteemme on hyvin symbioottinen ja puhelin ei ollut käytössä tällä hetkellä, ystäväni omistaa sen lähinnä varmuuden vuoksi jos jotakin sattuisi hänen normaalille puhelimelleen.

A few days ago when I saw Nokia launching the new 3310 a thought crossed my mind - what would it be like to go back to my childhood when smartphones didn't even exist? First it was just a playful thought in my head but when I went to visit my friend and saw this old Nokia 225 laying on a kitchen counter I started to think about challenging myself. I asked her if I could borrow it and she didn't really have an option to say no since she is borrowing my tablet until her phone gets fixed haha. Anyway she would've given it to me anyway because our friendship is very symbiotic and she's not using it, she's just having it for just in case if something happens to her normal phone.





My OnePlus One compared to neon yellow Nokia 225

Mutta miksi haluan tehdä tämän? Yleisestiottaen olen kokeilunhaluinen ja itseni haastamista rakastava persoona (olen porukasta se joka huutaa kaikkeen "CHALLENGE ACCEPTED", etenkin parin kaljan jälkeen). Ajattelin myös että olisi hyvä tajuta kuinka itsestäänselvyytenä pidämme sosiaalista mediaa ja älypuhelimiamme ja kuinka koukuttuneita niihin olemmekaan. Tietenkään kokeeni ei tule olemaan sama asia kuin vuodessa 2004 eläminen jolloin sain ensimmäisen puhelimeni, koska kaikki muut olettavat minun olevan tavoitettavissa Facebookista ja WhatsApista yms.

But why am I doing this? I'm a person who likes to challenge myself  (especially after some beers you can hear me shouting "CHALLENGE ACCEPTED" to almost everything) and try out different things. I just thought that since nowadays we're all so addicted to our smartphones and social media that it would be good to realize how we take this all for granted. Of course it's not going to be the same as living back in the year 2004 when I got my first phone because everyone else is assuming that I'm reachable from Facebook and WhatsApp etc.




En ole hylkäämässä kokonaan rakasta OnePlus Oneani, mutta asetin säännöksi että saan käyttää sitä kotona ja töissä, paikoissa joissa minulla olisi mahdollisuus käyttää tietokonetta. Luultavasti tulen aluksi kantamaan sitä myös laukussani tunteaksi oloni turvallisemmaksi (vaikka se onkin erittäin hyödytön ilman sim-korttia ja internetyhteyttä), mutta kunhan totun tähän alan jättämään sen kotiin.

I'm not totally abandoning my lovely OnePlus One, I set the rules that I'm allowed to use it at places like home and work where I would have an access to a computer. In the beginning I guess I'm going to be carrying it around in my bag just to feel safer (even though it doesn't have a sim now, which means it's pretty useless without internet connection) but as soon as I get used to this I'll start leaving it at home.





Pakko myöntää että sisäinen hipsterini hyppii riemusta tämän haasteen takia. Mietin myös minkälaisia reaktioita tulen kohtaamaan, ajattelevatko ihmiset että olen arvostettava ihminen joka ei myy sieluaan sosiaaliselle medialle ja kaikille älypuhelinten tuomille mukavuuksille, vaiko ärsyttävä ah-niin-uniikki-lumihiutale joka kieltäytyy vaihtamasta uudempaan puhelimeen vain siksi että haluaa olla erilainen, aiheuttaen olevansa se kaveri jolle täytyy aina erikseen lähettää tekstiviesti koska hän puuttuu kaikista ryhmächateista.

Veikkaan jälkimmäistä, jokatapauksessa tästä tulee varmasti hauskaa vaikka ystäväni saattavatkin hieman turhautua ja ärsyyntyä. :-)

I must admit that my inner hipster is jumping from joy because of this challenge. I'm also thinking that what kind of reactions I'm going to face from people, are they going to think that I'm a respectable person who is not selling her soul to social media and all the comforts of using a smartphone, or as an annoying oh-so-unique-snowflake who is refusing to switch to a newer phone just because she wants to be different, causing to be the only friend who has to be separately texted because she's missing from all the group chats.

I'm guessing the last one, but anyway this is going to be fun even if my friends are going to get a bit frustrated and pissed off. :-)




Monday, March 6, 2017

Spring Vibes

Kevät saapuu Pariisiin pikavauhtia. Tai ainakin siltä on tuntunut kymmenen Suomessa vietetyn päivän jälkeen. Saavuin takaisin jo tosin noin pari viikkoa sitten, oli kieltämättä aivan ihanaa päästä näkemään perhettä ja ystäviä puolen vuoden tauon jälkeen. Loppulomasta mulle iski kuitenkin jo pieni koti-ikävä Pariisiin vaikka samaan aikaan tuntui että loma oli aivan liian lyhyt. Aina matkatessani tätä väliä iteni valtaa sekava ja hämmentynyt tunne, lähden kotoa mutta olen myös menossa kotiin, vaikkakin nykyään miellänkin Pariisin enemmän kodiksi. Tähän fiilikseen osaa varmaan muutkin ulkomaille tai muuten kauas alkuperäistä kotia muuttaneet samaistua, vai kuinka?

After so many of my friends have suggested that I should start writing my blog in English, may I present you, my first blog post in two languages. As you all probably know, English isn't my first language and since it's taking me some time to get used to writing in it, I might be doing a shorter version in English than what I would do in Finnish.

Spring is arriving to Paris quickly, or that's how it felt after spending ten days in Finland. I got back around two weeks ago, it was so lovely to see friends and family after being apart for half a year. At the end of my vacation I started to feel a bit homesick for Paris but at the same time I felt that my holiday was way too short. Every time I'm travelling between Paris and Finland I get this confusing feeling that I'm leaving home but at the same time I'm also going home, even though Paris is feeling more like a "home" right now. Maybe other people living abroad can relate to this feeling?



Aloitin muuten jonkin aika sitten opinnot Otavan Opiston Nettilukiossa. Alku on sujunut ihan hyvin, mitä nyt itsensä motivoiminen on kohtalaisen haastavaa kun mitään deadlineja ei ole ja kurssien arvosanaat perustuvat kurssin aikana tehtyihin tehtäviin ja oppimispäiväkirjaan. Koen kuitenkin tämän opiskelutyylin sopivan paremmin itselleni, kun saan tehdä omaan tahtiini eikä tarvitse stressata kokeista. Suurena plussana on myös se kuinka voin opiskella ranskan kursseja, sillä vietettyäni täällä jo reilut puolitoista vuotta alkaa olla korkea aika alkaa sitä oppimaan. Ranskan osaaminen on myös erittäin oleellista mikäli haluan tulevaisuudessa jatko-opiskella täällä.

I started to complete some of my studies recently. Long story short: basicly I'm doing Finnish "high school" courses because I didn't finish my studies in Finland. Since everything's online and there's no deadlines, it's a bit hard to push myself to get things done. But anyway, I'm feeling that this way of studying is a lot better for me than going to a normal school.




Tässä keväisessä asussa kuljin eräänä päivänä kun kävimme kahvilla keskustassa ystäväni Veeran kanssa. Vielä aika moni paikallinen kulkee talvitakki niskassa, mutta itse en voinut vastustaa tämän Bershkan vaaleanpunaisen takin pukemista. Hassua kuinka en olisi osannut esimerkiksi vuosi sitten kuvitella että tulisin pukemaan päälleni jotain näin vaaleanpunaista, mutta tänä keväänä olen hurahtanut vaaleanpunaisen ja persikan sävyihin ja kartuttanut niitä vaatekaappiini ihan kiitettävästi.

I wore this outfit a couple of days ago when I was having a coffee in the center of Paris with my friend Veera. Even though most of the locals are still using their winter coats I just couldn't resist putting on this light pink coat that I bought from Bershka. It's funny how a year ago I couldn't imagine myself wearing something pink, but this spring I've totally fallen in love with all the shades of it and gotten many clothes in light pink and peach.




Coat - Bershka Blouse - Forever 21 Skirt - H&M (originally a dress but customised by myself Boots - Second hand Bag - H&M Sunglasses - Ray-Ban

Tällä kertaa aion ihan oikeasti panostaa blogiin ja pyrkiä päivittelemään vähintään kerran viikossa. Ostin jopa tätä varten uuden vihon jonne olen jo kerännyt monia postausideoita haha. Kuitenkin, hyvää tulevaa viikkoa kaikille, palaillaan pian!

This time I'm serious about starting to put more effort on my blog and I'm trying to update at least once in a week. I even bought a new notebook to plan my posts and collect ideas haha. Anyway, have a nice week everyone, see you soon!

Mini Rage Face Vendetta Smiley