Thursday, April 6, 2017

Black pleated skirt with red purse

Hei! Näiden asukuvien jakamisen lisäksi ajattelin kirjoittaa hieman nykyisestä tilanteestani au pairina, olinhan välissä pitkään aikaan postaamatta. Voisin kirjoittaa vaikka kuinka siitä, millaista on olla au pairina Pariisissa sekä jakaa vinkkejä ja kokemuksiani aiheesta, joten ajattelin mahdollisesti aloittaa postaussarjan aiheesta mikäli se kiinnostaa.

Olen siis ollut tällä hetkelle au pairina Pariisissa vuoden ja melkein 8 kuukautta. Nykyisen perheeni kanssa olen ollut hieman reilun vuoden, sitä ennen olin kahdessa eri perheessä. Huonoa tuuria kai. Olin kuitenkin hyvin päättäväinen enkä antanut periksi, vaikka se onkin aina raskasta vaihtaa perhettä kun kaiken joutuu käytännössä opettelemaan uudelleen. Tällä hetkellä kaikki kuitenkin sujuu hyvin ja olen ajatellut olla perheen kanssa vielä toisenkin vuoden.

Hi! While sharing these outfit pictures I decided to write a little bit about my current situation as an au pair, especially because I just started to write in English. I could write a lot about how it is like to be an au pair in Paris and share tips, so I might start a series about it if it raises interest.

So, I've been an au pair in Paris for a year and almost 8 months. I've been with my current host family for a bit over a year, before that I had been in two different families. Bad luck I guess. Even though it's always painful to switch families because you'll have to learn everything all over again I didn't want to give up and go back to Finland. Right now everything is going great and I'm planning to stay with this family for another year.




Ehkä sanonnassa "Kolmas kerta toden sanoo" on jotain perää, koska nykyinen host-perheeni on mitä ihanin. Nyt jo 5-vuotiaat kaksostytöt ovat maailman helpoimpia hoidettavia, vanhemmat erittäin mukavia ja joustavia. Kohtelu itseäni kohtaan on kunnioittavaa ja ymmärtäväistä, että minulla on muukin elämä kuin vain au pairina oleminen. Olen kuullut aivan liikaa tarinoita perheistä, joissa näin ei todellakaan ole, vaan au pairia kohdellaan kuin alemman luokan työntekijää ja hänen oletetaan olevan käytettävissä milloin tahansa. Kaikki sujuu siis itselläni erittäin hyvin ja koen olevani onnekas vaikka kaksi muuta perhettä ensin kävinkin läpi.

Maybe the saying "Third time's a charm" has some truth in it since my current host family is the most wonderful family I could imagine. Now already 5 years old twin girls are the easiest kids in the world to take care of and the parents are very friendly and flexible. They also treat me with respect and understand that I have other life too than just being an au pair. I've heard way too many stories about families where this isn't the case at all, where they treat the au pair like a lower class person who should be available anytime they want. So with me everything is going very well and I'm feeling lucky about my situation even though I had to go through two families before finding this one.






Yksi suuri asia mikä tekee tilanteestani myös niin loistavan on se, etten tosiaan asu host-perheeni kanssa. Sensijaan asun pienessä, yhdeksän neliön yksiössä hienolla alueella. Saattaa kuulostaa ahdistavalta, mutta se ei sitä ole. Asunnostani löytyy kaikki tarvitsemani kuten pieni keittiö ja vessa jossa on myös ihan kunnon suihku. Omistan myös parvekkeen josta on ihana ihailla Eiffel-tornia ja auringonlaskuja. Viimeaikoina olen ollut keskellä suurta kevätsiivousta, joten kunhan saan sen valmiiksi ajattelin vihdoin ja viimein toteuttaa postauksen asunnostani, joka on pyörinyt mielessän ikuisuuden. Kaikki menee siis yleisesti elämässä todella hyvin ja koen olevani erittäin onnellinen. :)

One thing that is making my situation so great is that I don't live with my host family. Instead I'm living in a small, 9 square meter apartment in a fancy neighborhood. It might sound uncomfortable but it's actually not. In my little studio I have everything I need, a small kitchen and bathroom with a toilet and proper shower. I also have a balcony where I can enjoy sunsets and the view of the Eiffel tower. Right now I'm in the middle of a big spring cleaning but after I've finished it I'm planning to finally make a post about my apartment. So, everything in my life is going really well and I'm feeling extremely happy about it. :)





Leather Jacket - Zara
Shirt - Second hand
Purse- Second hand
Skirt - New Look
High heels - Alley

Kuvien asu on viime viikolta kun olin käymässä ystävälläni Ellinooralla Montmartressa. Rakastan yli kaiken tämäntyylisiä hameita ja vaikka alunperin ykkösvärivaihtoehtoni olikin persikan tai vaaleanpunaisen sävyinen on musta lopulta paljon käytännöllisempi. Omistan itseasiassa saman hameen myös valkoisena jossa on ohuita mustia raitoja, mutta se ei päädy käyttööni yhtä usein kuin tämä. Punaisen laukun olen omistanut vuosia enkä edes muistanut sen olemassaoloa kunnes löysin sen viimeisellä Suomivisiitilläni. Se on mielestäni kuitenkin loistava lisä ja tekee monesta asusta pirteämmän ja erityisemmän.

These outfit pictures are from last week when I was visiting my friend Ellinoora in Montmartre. I love this kind of skirts and even though my first choice for the color was light pink or peach I must admit that black is more practical. Actually I have the same skirt also in white with thin black stripes, but I'm not using it so often as this one. I've had the red purse for year and didn't even remember it existing until I found it during my latest visit to Finland. I think it's a great addition and makes many outfits more fresh and special.

Monday, April 3, 2017

Living without a smartphone aftermath

Kolme viikkoa sitten kirjoitin, kuinka aloitin kokeen elämästä ilman älypuhelinta. Päädyin lopulta selviytymään noin kolmen viikon ajan puhelimenani neonkeltainen Nokia 225. Kotona ja töissä olin sallittu käyttämään "normaalia" puhelintani, koska pidän yhteyttä esimerkiksi perheeseeni ainoastaan WhatsApissa. Töissä taas perheen vanhemmat ottivat minuun yhteyttä ryhmäskeskutelussamme esimerkiksi ollessaan myöhässä, jonka takia sallin itselleni puhelimen käytön. Muutenkin molemmissa paikoissa minulla olisi ollut mahdollisuus käyttää tietokonetta, joten koin säännön ihan reiluksi ja realistiseksi.

Three weeks ago I wrote about starting an experiment to survive without a smartphone as long as I can. I managed to continue it until three weeks using neon yellow Nokia 225. I was allowed to use my "normal" phone at home and work, because for example I stay in contact with my family only with WhatsApp. When I'm at work the parents of the children are using our group chat to inform me if they're going to be late for example, so that's why I allowed myself to use my smartphone at work. Anyway I thought that since I would have an access to a computer at both places it would be fair and realistic to be able to use my phone there.




Haasteen aloitus | Starting the challenge 

 - Kuten aiemmin kirjoitin, kannoin alussa OnePlus Oneani mukana kaikkialle, vaikka se olikin täysin hyödytön ilman internettiä. En edes käyttänyt sitä esimerkiksi kuvien ottamiseen, mutta sen läsnäolo toi turvaa. Kuitenkin muutaman päivän jälkeen uskaltauduin jättämään sen kotiin ja kuljin mukanani vain Nokia 225.

- As I wrote before, in the beginning I carried my OnePlus One with me everywhere, even though it was completely useless without internet connection. I didn't even use it to take pictures but having it around made me feel safer. After few days I started to feel comfortable leaving it home and going around only with Nokia 225.

- Havahduin siihen, että kaivoin puhelimen jatkuvasti taskustani vain katsoakseni näyttöä vaikka tiesin, että huomaisin kyllä mikäli saisin viestin tai joku soittaisi. Vanha tapa joka juurtaa siitä, että älypuhelimeni on oikeastaan aina äänettömällä jatkuvien eri ilmoitusten takia. Jonkin ajan kuluttua maltoin kuitenkin olla koskematta puhelimeen vähän väliä.

- I realized that I was taking my phone out of my pocket all the time even though I would've known if I got a message or someone called me. It's a habit from always keeping my smartphone on silent because of all the notifications. After some time I gained the patience not to touch my phone all the time.

Mitä vaikeuksia kohtasin? | What difficulties did I face?


- Odottaminen oli hankalaa. Siinä missä ennen kaivoin älypuhelimeni ja selailin sosiaalista mediaa jouduin nyt vain odottamaan paikallani ja viihdyttämään itseäni omilla ajatuksillani.

- Waiting for something was hard. Before I could've got my phone from my pocket and scroll through social media now I had to stay still and entertain myself with my own thoughts.

- Kirjoittaminen oli alkuun yhtä tuskaa. Nykypäivän lapset ovat onnekkaita kun eivät joudu ikinä kokemaan sitä tuskaa kun S-kirjain on neljän klikkauksen päässä. Opin tässä kuitenkin hyvin nopeaksi ja osasin jopa välillä tekstata katsomatta puhelinta.

- Writing was extremely hard in the beginning. The kids nowadays are so lucky that they don't have to encounter the pain of pressing a button four times just to get the letter S. However I became super fast at this and could sometimes even text without looking at my phone.

- Kaikilla kavereillani ei ole ranskalaista numeroa, jonka takia kommunikoimme normaalisti WhatsApissa. Jouduin miettimään tosi tarkkaan soitanko tai tekstaanko ulkomaiseen numeroon joka kasvattaa puhelinlaskuani.

- Not all of my friends have a french phone number, which is why we normally communicate on WhatsApp. I had to think precisely if I wanted to call or text to a foreign number which was making my phone bill even bigger.

- Paikkojen löytäminen ilman Google Mapsia. Jouduin katsomaan kaikki reitit kotona ennen kuin lähdin minnekään. Onneksi kuitenkin tunnen Pariisin jo kohtuu hyvin, joten kertaakaan en eksynyt mitenkään kummemmin. Erään kerran kun olin menossa bileisiin jonne suunnittelin käveleväni, piirsin loppumatkalle kartan jotta löydän oikean tien muuten tutusta ympäristöstä. Kaverini mielestä tämä oli hyvinkin hauskaa jonka takia hän halusi ikuistaa sen allaolevaan kuvaan.

- Finding places without Google Maps. I had to check every route before leaving home. Luckily I know Paris pretty well so I didn't really get lost. One time when I was going to a party by walking I had to draw a map for the rest of the way for otherwise familiar neighborhood. My friend thought it was hilarious so he wanted to capture me and my map in the picture below.




Saint Patrick's Day party

- Tähän liittyen suurin huolenaiheeni oli yöbussien löytäminen. Aina kotoa lähtiessäni kun en tiennyt mihin ilta minut veisi, jouduin pari kertaa lainaamaan kaverini puhelinta varmistaakseni oikean suunnan. Kuitenkin, kotini viereen tulee ainakin neljä eri yöbussia ja lukuisia muita lähistölle. Monet bussit kulkevat myös Châteletin kautta keskustassa, josta voin jopa kävellä kotiin tai vaihtaa toiseen bussiin. Olisin siis varmasti selvinnyt kuitenkin jotenkin kotiin ilman kaverin puhelinta.

- Regarding to this my biggest concern was finding the night buses. Not everytime I left my home I knew where the night would lead me so couple of times I had to borrow my friend's phone just to be sure that I'm going to the right direction. Anyway there's at least 4 different night buses going next to my home and a lot of others that stop nearby. Also a lot of night buses stop in the center at Châtelet from where I can even walk home or change to another bus. Therefore I surely would've survived even without my friend's phone.

- Ei voinut spontaanisti kuunnella sitä musiikkia mitä haluaa. Jos päähän jäi jumiin jokin korvamato niin voi voi, siinäs jäi. Käytössäni oli myös vain 2 gigatavun muistikortti, joten en voinut vain heittää koko musiikkikirjastoani sinne.

- I couldn't spontaneously listen to the music I wanted. Got a song stuck in my head? No can do, just have to stand it. I was also having only a 2 GB memory card so I couldn't just put my whole music library in it.

- Jos vastaan tuli uusi sana mitä en ymmärtänyt en voinut käyttää Google Kääntäjää. Tämä oli välillä hyvinkin raivostuttavaa, koska monesti esimerkiksi elokuvia katsoessani (laitan aina tekstit englanniksi koska käännökset häiritsevät) olen tottunut samalla tarkistamaan jos teksteissä on jokin sana mitä en ymmärtänyt.

- If I saw a new word that I didn't understand I just couldn't go and Google Translate it. Sometimes it was extremely frustrating, because I mostly watch movies with English subtitles because the translations bother me and I'm used to checking all the new words that come across.



The book on left is just something I bought because it was cheap (and had a nice cover haha) and because I thought that I should read more. I'm in the very beginning so I don't really have an opinion yet. The other one is legendary The Hitchhiker's Guide to the Galaxy and I've almost finished it, I must admit that it's so funny and I like it a lot.

Mitä haasteesta seurasi? | What was followed up by the challenge?

- Keskityin enemmän ihmisiin joiden seurassa olin puhelimen räpläyksen sijaan.

- I focused more on the people around me instead of going through my phone.

- Aloin selviytymään ja luottamaan itseeni, juuri esimerkiksi suunnistamisessa. Monesti kaivan varmuudeksi Mapsin esiin vaikka tietäisinkin mihin olen menossa.

- I started to survive and trust myself more, for example at navigating in the city. Many times I'm just looking at Maps even if I know where I'm going.

- Opin kärsivällisemmäksi. Sitä ei aina muistakaan kuinka helposti älypuhelimella kaikki on heti käden ulottuvilla.

- I learned to be more patient. Before I took it for granted that with a smartphone everything is right in the reach of my hands.

- Aloin lukemaan ensimmäistä kirjaa kolmeen vuoteen. Olen todella huono aloittamaan ja lukemaan kirjoja vaikka siitä sinänsä nautinkin, mutta nyt nappasin metromatkojen viihdykkeeksi kaveriltani ajat sitten lainaamani Linnunradan käsikirja liftareille, joka on ollut lukulistallani yläasteajoista alkaen.

- I srated to read a first book in three years. I'm extremely bad starting new books even though I enjoy reading. Now I grabbed The Hitchhiker's Guide to the Galaxy that I borrowed from my friend to entertain me in the metro. I've been wanting to read this book ever since junior high so I'm happy that I finally started it.

- Kannoin mukanani myös vihkoja jonne kirjoitin ja suunnittelin asioita. Näin esimerkiksi seuraavan blogipostauksen kirjoittaminen on paljon nopeampaa ja helpompaa kun on listannut ideoita jo valmiiksi.

- I carried around notebooks where I wrote and planned things. For example this way writing the next blog post is much faster and easier when I have ideas listed already.

Yllättävää mutta sosiaalinen media ei oikeastaan edes muodostunut ongelmaksi. Tajusin myös etten edes hirveästi selaile sitä muutenkaan, lähinnä luen Facebook-ryhmien keskusteluja esimerkiksi metrossa. Käytössäni olleesta puhelimesta tosin löytyi Facebook-sovellus, mutta sillä kesti aina pari minuuttia aueta joten en käyttänyt sitä kovinkaan usein, lähinnä joskus jos piti saada joku kaveri kiinni kenen numeroa minulla ei ollut.

Surprisingly not being able to use social media wasn't even a problem for me. I also realized that I actually don't use it that much anyway, I mostly just read conversations from Facebook groups when I'm in the metro. The phone I was using during the challenge had an app for Facebook but it took couple of minutes to open up so I didn't use it that often, mostly if I had to reach someone whose number I didn't have.


Haaste päättyi oikeastaan yhtenä iltana kun olin lähdössä ulos kavereideni kanssa ja olimme aikeissa erkaantua myöhemmin illalla ja minun piti löytää yksin toisten kavereideni luokse, paikkaan jossa en ikinä ennen ollut käynyt. Siispä vaihdoin äkkiä kotona sim-kortin OnePlussaani ennen lähtöä ja sille tielle olen nyt jäänyt. Hieman on ollut totuttelemista siihen että akkua pitää ladata kokoajan ja puhelimesta täytyy pitää parempaa huolta esimerkiksi iltaisin liikkuessa, mutta muuten olen ollut iloinen siitä että olen palannut takaisin älypuhelimeni pariin. Vaikka kokeilu opettikin paljon asioita ja sai aikaan hyvää, koen että nykypäivänä on kuitenkin turhan haasteellista selvitä ilman älypuhelinta. Aion kuitenkin joskus satunnaisesti käyttää joko tätä Nokiaa (tai jos ostan uuden 3310:n) juurikin kun menen ulos tai vaikka matkustan ja tarvitsen pitkää akunkestoa.

The challenge ended one night when I was going out with my friends and the plans was to separate later in the evening and I had to find a place alone where I'd never been to meet my other friends. So I quickly changed the sim-card to my OnePlus before leaving and I've been using it ever since. I've had to get used to few things again, like that I need to charge the battery all the time and that I need to be more careful when using phone in the evenings. Otherwise I've been happy to be back using my smartphone. Even thought the experiment taught me many things and caused a lot of good I feel that in today's world it's a bit too difficult to survive without a smartphone. Anyway I'm going to use this Nokia (or if I purchase the new 3310) sometimes when I'm going out or travelling and I need a long lasting battery.

Kokeilu oli hauska ja mielenkiintoinen, olen iloinen että toteutin sen. Suosittelen ehdottomasti muitakin kokeilemaan jos kiinnostaa, ei se lopulta ollut niin kamalaa kuin olisin kuvitellut koska normaalia puhelinta sain kuitenkin käyttää kotona. Toivottavasti kokeilu kiinnosti myös teitä, kuulisin mielelläni myös teidän ajatuksianne sekä jos joku inspiroituu kokeilmaan haastetta itsekin!

The experiment was fun and interesting, I'm happy that I decided to do it. I would totally recommend it to everyone who feels interested, in the end it wasn't that horrible as I imagined because I allowed myself to use my smartphone at home. I hope you found the challenge interesting, I would also be happy to hear your thoughts about it and especially if it inspires someone to try it too!

P.S. En tiedä huomasiko kukaan mutta ensimmäisessä postauksessa kännykän näytöllä näkyi väärä päivämäärä ja vuosi, en itseasiassa tajunnut tätä hetkeen koska päivämärät menivät lähes oikeille viikonpäiville. Huomasin itseasiassa alkuun olevani väärässä kuukaudessa, kunnes kaverini huomautti että olen myös väärässä vuodessa haha.

P.S. I don't know if anyone noticed but in the first post I had the wrong date and year in the screen of the phone. I didn't actually notice this because the dates almost matched the weekdays. Also first I just thought I had the wrong month but when my friend pointed out I realized I was also on wrong year haha.

Mini Rage Face Vendetta Smiley