Monday, April 3, 2017

Living without a smartphone aftermath

Kolme viikkoa sitten kirjoitin, kuinka aloitin kokeen elämästä ilman älypuhelinta. Päädyin lopulta selviytymään noin kolmen viikon ajan puhelimenani neonkeltainen Nokia 225. Kotona ja töissä olin sallittu käyttämään "normaalia" puhelintani, koska pidän yhteyttä esimerkiksi perheeseeni ainoastaan WhatsApissa. Töissä taas perheen vanhemmat ottivat minuun yhteyttä ryhmäskeskutelussamme esimerkiksi ollessaan myöhässä, jonka takia sallin itselleni puhelimen käytön. Muutenkin molemmissa paikoissa minulla olisi ollut mahdollisuus käyttää tietokonetta, joten koin säännön ihan reiluksi ja realistiseksi.

Three weeks ago I wrote about starting an experiment to survive without a smartphone as long as I can. I managed to continue it until three weeks using neon yellow Nokia 225. I was allowed to use my "normal" phone at home and work, because for example I stay in contact with my family only with WhatsApp. When I'm at work the parents of the children are using our group chat to inform me if they're going to be late for example, so that's why I allowed myself to use my smartphone at work. Anyway I thought that since I would have an access to a computer at both places it would be fair and realistic to be able to use my phone there.




Haasteen aloitus | Starting the challenge 

 - Kuten aiemmin kirjoitin, kannoin alussa OnePlus Oneani mukana kaikkialle, vaikka se olikin täysin hyödytön ilman internettiä. En edes käyttänyt sitä esimerkiksi kuvien ottamiseen, mutta sen läsnäolo toi turvaa. Kuitenkin muutaman päivän jälkeen uskaltauduin jättämään sen kotiin ja kuljin mukanani vain Nokia 225.

- As I wrote before, in the beginning I carried my OnePlus One with me everywhere, even though it was completely useless without internet connection. I didn't even use it to take pictures but having it around made me feel safer. After few days I started to feel comfortable leaving it home and going around only with Nokia 225.

- Havahduin siihen, että kaivoin puhelimen jatkuvasti taskustani vain katsoakseni näyttöä vaikka tiesin, että huomaisin kyllä mikäli saisin viestin tai joku soittaisi. Vanha tapa joka juurtaa siitä, että älypuhelimeni on oikeastaan aina äänettömällä jatkuvien eri ilmoitusten takia. Jonkin ajan kuluttua maltoin kuitenkin olla koskematta puhelimeen vähän väliä.

- I realized that I was taking my phone out of my pocket all the time even though I would've known if I got a message or someone called me. It's a habit from always keeping my smartphone on silent because of all the notifications. After some time I gained the patience not to touch my phone all the time.

Mitä vaikeuksia kohtasin? | What difficulties did I face?


- Odottaminen oli hankalaa. Siinä missä ennen kaivoin älypuhelimeni ja selailin sosiaalista mediaa jouduin nyt vain odottamaan paikallani ja viihdyttämään itseäni omilla ajatuksillani.

- Waiting for something was hard. Before I could've got my phone from my pocket and scroll through social media now I had to stay still and entertain myself with my own thoughts.

- Kirjoittaminen oli alkuun yhtä tuskaa. Nykypäivän lapset ovat onnekkaita kun eivät joudu ikinä kokemaan sitä tuskaa kun S-kirjain on neljän klikkauksen päässä. Opin tässä kuitenkin hyvin nopeaksi ja osasin jopa välillä tekstata katsomatta puhelinta.

- Writing was extremely hard in the beginning. The kids nowadays are so lucky that they don't have to encounter the pain of pressing a button four times just to get the letter S. However I became super fast at this and could sometimes even text without looking at my phone.

- Kaikilla kavereillani ei ole ranskalaista numeroa, jonka takia kommunikoimme normaalisti WhatsApissa. Jouduin miettimään tosi tarkkaan soitanko tai tekstaanko ulkomaiseen numeroon joka kasvattaa puhelinlaskuani.

- Not all of my friends have a french phone number, which is why we normally communicate on WhatsApp. I had to think precisely if I wanted to call or text to a foreign number which was making my phone bill even bigger.

- Paikkojen löytäminen ilman Google Mapsia. Jouduin katsomaan kaikki reitit kotona ennen kuin lähdin minnekään. Onneksi kuitenkin tunnen Pariisin jo kohtuu hyvin, joten kertaakaan en eksynyt mitenkään kummemmin. Erään kerran kun olin menossa bileisiin jonne suunnittelin käveleväni, piirsin loppumatkalle kartan jotta löydän oikean tien muuten tutusta ympäristöstä. Kaverini mielestä tämä oli hyvinkin hauskaa jonka takia hän halusi ikuistaa sen allaolevaan kuvaan.

- Finding places without Google Maps. I had to check every route before leaving home. Luckily I know Paris pretty well so I didn't really get lost. One time when I was going to a party by walking I had to draw a map for the rest of the way for otherwise familiar neighborhood. My friend thought it was hilarious so he wanted to capture me and my map in the picture below.




Saint Patrick's Day party

- Tähän liittyen suurin huolenaiheeni oli yöbussien löytäminen. Aina kotoa lähtiessäni kun en tiennyt mihin ilta minut veisi, jouduin pari kertaa lainaamaan kaverini puhelinta varmistaakseni oikean suunnan. Kuitenkin, kotini viereen tulee ainakin neljä eri yöbussia ja lukuisia muita lähistölle. Monet bussit kulkevat myös Châteletin kautta keskustassa, josta voin jopa kävellä kotiin tai vaihtaa toiseen bussiin. Olisin siis varmasti selvinnyt kuitenkin jotenkin kotiin ilman kaverin puhelinta.

- Regarding to this my biggest concern was finding the night buses. Not everytime I left my home I knew where the night would lead me so couple of times I had to borrow my friend's phone just to be sure that I'm going to the right direction. Anyway there's at least 4 different night buses going next to my home and a lot of others that stop nearby. Also a lot of night buses stop in the center at Châtelet from where I can even walk home or change to another bus. Therefore I surely would've survived even without my friend's phone.

- Ei voinut spontaanisti kuunnella sitä musiikkia mitä haluaa. Jos päähän jäi jumiin jokin korvamato niin voi voi, siinäs jäi. Käytössäni oli myös vain 2 gigatavun muistikortti, joten en voinut vain heittää koko musiikkikirjastoani sinne.

- I couldn't spontaneously listen to the music I wanted. Got a song stuck in my head? No can do, just have to stand it. I was also having only a 2 GB memory card so I couldn't just put my whole music library in it.

- Jos vastaan tuli uusi sana mitä en ymmärtänyt en voinut käyttää Google Kääntäjää. Tämä oli välillä hyvinkin raivostuttavaa, koska monesti esimerkiksi elokuvia katsoessani (laitan aina tekstit englanniksi koska käännökset häiritsevät) olen tottunut samalla tarkistamaan jos teksteissä on jokin sana mitä en ymmärtänyt.

- If I saw a new word that I didn't understand I just couldn't go and Google Translate it. Sometimes it was extremely frustrating, because I mostly watch movies with English subtitles because the translations bother me and I'm used to checking all the new words that come across.



The book on left is just something I bought because it was cheap (and had a nice cover haha) and because I thought that I should read more. I'm in the very beginning so I don't really have an opinion yet. The other one is legendary The Hitchhiker's Guide to the Galaxy and I've almost finished it, I must admit that it's so funny and I like it a lot.

Mitä haasteesta seurasi? | What was followed up by the challenge?

- Keskityin enemmän ihmisiin joiden seurassa olin puhelimen räpläyksen sijaan.

- I focused more on the people around me instead of going through my phone.

- Aloin selviytymään ja luottamaan itseeni, juuri esimerkiksi suunnistamisessa. Monesti kaivan varmuudeksi Mapsin esiin vaikka tietäisinkin mihin olen menossa.

- I started to survive and trust myself more, for example at navigating in the city. Many times I'm just looking at Maps even if I know where I'm going.

- Opin kärsivällisemmäksi. Sitä ei aina muistakaan kuinka helposti älypuhelimella kaikki on heti käden ulottuvilla.

- I learned to be more patient. Before I took it for granted that with a smartphone everything is right in the reach of my hands.

- Aloin lukemaan ensimmäistä kirjaa kolmeen vuoteen. Olen todella huono aloittamaan ja lukemaan kirjoja vaikka siitä sinänsä nautinkin, mutta nyt nappasin metromatkojen viihdykkeeksi kaveriltani ajat sitten lainaamani Linnunradan käsikirja liftareille, joka on ollut lukulistallani yläasteajoista alkaen.

- I srated to read a first book in three years. I'm extremely bad starting new books even though I enjoy reading. Now I grabbed The Hitchhiker's Guide to the Galaxy that I borrowed from my friend to entertain me in the metro. I've been wanting to read this book ever since junior high so I'm happy that I finally started it.

- Kannoin mukanani myös vihkoja jonne kirjoitin ja suunnittelin asioita. Näin esimerkiksi seuraavan blogipostauksen kirjoittaminen on paljon nopeampaa ja helpompaa kun on listannut ideoita jo valmiiksi.

- I carried around notebooks where I wrote and planned things. For example this way writing the next blog post is much faster and easier when I have ideas listed already.

Yllättävää mutta sosiaalinen media ei oikeastaan edes muodostunut ongelmaksi. Tajusin myös etten edes hirveästi selaile sitä muutenkaan, lähinnä luen Facebook-ryhmien keskusteluja esimerkiksi metrossa. Käytössäni olleesta puhelimesta tosin löytyi Facebook-sovellus, mutta sillä kesti aina pari minuuttia aueta joten en käyttänyt sitä kovinkaan usein, lähinnä joskus jos piti saada joku kaveri kiinni kenen numeroa minulla ei ollut.

Surprisingly not being able to use social media wasn't even a problem for me. I also realized that I actually don't use it that much anyway, I mostly just read conversations from Facebook groups when I'm in the metro. The phone I was using during the challenge had an app for Facebook but it took couple of minutes to open up so I didn't use it that often, mostly if I had to reach someone whose number I didn't have.


Haaste päättyi oikeastaan yhtenä iltana kun olin lähdössä ulos kavereideni kanssa ja olimme aikeissa erkaantua myöhemmin illalla ja minun piti löytää yksin toisten kavereideni luokse, paikkaan jossa en ikinä ennen ollut käynyt. Siispä vaihdoin äkkiä kotona sim-kortin OnePlussaani ennen lähtöä ja sille tielle olen nyt jäänyt. Hieman on ollut totuttelemista siihen että akkua pitää ladata kokoajan ja puhelimesta täytyy pitää parempaa huolta esimerkiksi iltaisin liikkuessa, mutta muuten olen ollut iloinen siitä että olen palannut takaisin älypuhelimeni pariin. Vaikka kokeilu opettikin paljon asioita ja sai aikaan hyvää, koen että nykypäivänä on kuitenkin turhan haasteellista selvitä ilman älypuhelinta. Aion kuitenkin joskus satunnaisesti käyttää joko tätä Nokiaa (tai jos ostan uuden 3310:n) juurikin kun menen ulos tai vaikka matkustan ja tarvitsen pitkää akunkestoa.

The challenge ended one night when I was going out with my friends and the plans was to separate later in the evening and I had to find a place alone where I'd never been to meet my other friends. So I quickly changed the sim-card to my OnePlus before leaving and I've been using it ever since. I've had to get used to few things again, like that I need to charge the battery all the time and that I need to be more careful when using phone in the evenings. Otherwise I've been happy to be back using my smartphone. Even thought the experiment taught me many things and caused a lot of good I feel that in today's world it's a bit too difficult to survive without a smartphone. Anyway I'm going to use this Nokia (or if I purchase the new 3310) sometimes when I'm going out or travelling and I need a long lasting battery.

Kokeilu oli hauska ja mielenkiintoinen, olen iloinen että toteutin sen. Suosittelen ehdottomasti muitakin kokeilemaan jos kiinnostaa, ei se lopulta ollut niin kamalaa kuin olisin kuvitellut koska normaalia puhelinta sain kuitenkin käyttää kotona. Toivottavasti kokeilu kiinnosti myös teitä, kuulisin mielelläni myös teidän ajatuksianne sekä jos joku inspiroituu kokeilmaan haastetta itsekin!

The experiment was fun and interesting, I'm happy that I decided to do it. I would totally recommend it to everyone who feels interested, in the end it wasn't that horrible as I imagined because I allowed myself to use my smartphone at home. I hope you found the challenge interesting, I would also be happy to hear your thoughts about it and especially if it inspires someone to try it too!

P.S. En tiedä huomasiko kukaan mutta ensimmäisessä postauksessa kännykän näytöllä näkyi väärä päivämäärä ja vuosi, en itseasiassa tajunnut tätä hetkeen koska päivämärät menivät lähes oikeille viikonpäiville. Huomasin itseasiassa alkuun olevani väärässä kuukaudessa, kunnes kaverini huomautti että olen myös väärässä vuodessa haha.

P.S. I don't know if anyone noticed but in the first post I had the wrong date and year in the screen of the phone. I didn't actually notice this because the dates almost matched the weekdays. Also first I just thought I had the wrong month but when my friend pointed out I realized I was also on wrong year haha.

8 comments :

  1. Mielenkiintoinen kokeilu! Oon joskus pari vuotta taaksepäin ollut 2 viikkoa ilman älypuhelinta ja siinä oli ainakin itelle ihan tarpeeksi, vaikkei mulla edes niihin aikoihin ollut melkeen mitään someja. Noiden kapuloiden paras puoli on kyllä loputon akunkesto, pelasin matopeliä tuntikausia päivittäin ja silti yksi lataus kesti juurikin tuon 2 viikkoa :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä oon joskus ollut kokonaan ilman puhelinta pari viikkoa (vieläpä kahtena vuonna peräkkäin samoihin aikoihin) koska hukkasin sen jonnekin meidän taloon äänettömälle ja akku vähissä. Se jos mikä oli hankalaa koska kaikki piti sopia tosi tarkkaan etukäteen eikä mitään keinoa saada kaveria kiinni jos olikin myöhässä. Ja joo, niin on, ainoo mikä tossa kulutti akkua aika tehokkaasti oli se jos käytin facebookia :D

      Delete
  2. Rohkea kokeilu. Itse en pystyisi moiseen. Pontsit sulle! :)

    ReplyDelete
  3. Nykyään vaatii aika kovaa vahvuutta luopua siitä älypuhelimesta edes pariksi tunniksi :D Mä itse pidin 15-vuotiaana kuukauden lakon _kaikista_ älylaitteista, mukaanlukien läppäri, puhelin, tv jne. Ainoa mitä käytin oli kasettisoitin :D Ja pidemmän matkan päässä asuviin kavereihin pidin yhteyttä kirjeitse. Näin jälkeenpäin ajateltuna se kuukausi opetti aika paljon ja silloin esimerkiksi mun keskittymiskyky koulussa vahvistui, mikä oli plussaa. Mutta en enää kokeilisi vastaavaa koetta, en edes pelkästään älypuhelimella! ;D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Haha niimpä. :D Muistelen joskus lukeneeni tosta sun kokeilusta, ei kyllä itelläni onnistuis ihan noin hc kokeilu, vaati varmasti ihan mielettömästi tahdonvoimaa. Toisaalta 15-vuotiaana olis saattanut itseltänikin onnistua paremmin, mutta nykyisessä elämäntilanteessa ei sitten millään. Ja varmasti opetti, musta tuntui että pelkästään tääkin haaste opetti paljon asioita. Ja just tietyissä tilanteissa ei enää ollut niin malttamaton kuin ennen, joten keskittymiskykyä tääkin paransi. Ja haha, en mäkään ihan heti tähän lähtis uudestaan. :D

      Delete
  4. Mielenkiintoinen kokeilu. Ite olen tällä hetkellä kokonaan ilman puhelinta ja huomaa että ei ole helppoa ko ei kavereihin saa yhteyttä muuten ko Facessa D: Sitä se hajamielisyys teettää...

    Kuitenkaan se ei varmaan ole niin vaikeeta ko ajattelis. Haasteellisinta kuitenkin on se, etten pääse käyttämään WhatsAppia tai olemaan yhteydessä ollenkaan yhteen kaveriin. Tavallaan helpotus, tavallaan myös järkytys - sitä ko ei ole odottanut. Mietin kyllä että pitäiskö mun hankkia seuraavaksi puhelimeksi sen Nokia 3310 2.0-n tai sitten jatkaa sitä vähä-älypuhelinhössötystä. (mie en osaa käyttää sitä perinteistä näppäinpuhelinta sitten ollenkaan, joten vähintään QWERTY -näppäimistö on pakollinen) Aina voi katos säästää tabloidiin ja käyttää sitä sitten metrolla somettamiseen. ☺ Spotifytakin olen käyttänyt lähinnä tietsikalla...

    Hinnalla ei ole väliä, vaan se käytännöllisyys.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voin vaan kuvitella, mulla oli joskus vastaava tilanne parin viikon ajan kun hukkasin puhelimen meidän taloon äänettömällä ja akku vähissä. Tässä haasteessa just WhatsApp oli mulle suurin ongelma, mut onneksi sain käyttää sitä kotona. :) Olis ollut muuten tosi vaikeaa pitää yhteyttä ihmisiin.

      No mut haha ajattelin ihan samaa etten ikinä selviäis tolla näppäimistöllä mut kyl siihen nopeesti tottu! Mut toi on kyllä aika arvostettavaa jos et aio ollenkaan hankkia älypuhelinta, harvoin tulee vastaan ihmisiä joilla ei sellaista ole ollenkaan. Mulla on tosiaan myös tabletti mutta se on kaverilla lainassa, sitä tosin en uskaltais täällä ottaa metrossa esille. :D Se on mun mielestä myöskin hyvin epäkäytännöllinen kantaa mukana kokonsa puolesta, tai no riippuu mihin on menossa.

      Delete

Mini Rage Face Vendetta Smiley